perjantai 18. tammikuuta 2019

Lukio vai ammatilliset opinnot?


Juuri näihin aikoihin moni peruskouluaan päättävä pohtii kouluvalintojaan. Mennäkö lukioon, vai valita ammatillinen koulutus?

Eihän se helppoa ole, valinta. Ikää on kovin vähän, mutta jostakin tuo omaa tulevaisuutta koskeva viisaus olisi löydettävä.

Joillekin tuokin valinta ei ole mikään ongelma. Tie on ollut selvänä jo vuosien ajan. Mutta, ei kaikille. Hetikään.

             Jordan McQueen

Mielessä risteilee kysymyksiä: jos nyt valitsen noin, onko se isokin virhe? Voiko virhettä korjata ja tuleeko koulutiestä kenties vain mutkaisempi polku?

Kyllä tämä tuttua on meille vanhemmillekin, jotka olemme seuranneet nuortemme pähkäilyä.

Valitseeko nuori opiskelupaikkansa itse?

Ei läheskään aina, sanovat tutkijat. Kouluvalintaa ohjaavat paitsi perhe, kaverit ja olosuhteet – joskus myös silkka sattuma.

Nuori voi kyllä uskoa tekevänsä jatkokoulutusvalintansa itse, mutta ei se ihan niin ole.

Valintojen päälinja lienee se, että nuori valitsee lukion, mikäli tuntee itsessään ”akateemista kunnianhimoa” ja selviä tavoitteita jatkaa opintojaan vaikkapa yliopistossa.

             Papaioannou Kostas

Toisaalta lukion valitsemalla nuori voi haluta itselleen aikaa, mutta myös aikaa pohtia, mihin ammattiin lopulta haluaisi.

Ammatilliset opinnot valitaan, jos nuorella on selvä tavoite kouluttautua tiettyyn ammattiin.

Jos se on lukio

Lukio on hyvä pohja tarjoten mahdollisuuksia pilvin pimein. Usein numerot putoavat. Mutta notkahduksesta on yleensä myös noustu, vieläpä kunnialla.

Lukio vaatii siis oikeaa asennetta ja nuori, joka ei ole valmis päivittämään asennettaan, saattaa kokea lukiossa enemmänkin ongelmia.

             Julia Komarova

Toisaalta elämään kuuluu rosoja ja ne myös opettavat. Pitää kyetä turvallisesti epäonnistumaan. Jos yksi vuosi koulussa menee alta riman, se voi olla arvokas vuosi.

Sen sanoisin, ettei lukioon kannata lähteä vain kokeilemaan. Harva selviää lukion haasteista ihan tuosta vain. On meissä sellaisiakin syntymälahjakkaita, mutta useimmat eivät ole.

Asenne onkin paljon tärkeämpää kuin lahjakkuus.

Ellei valinta ole selvää

Kannattaa pohtia yhdessä nuoren kanssa, mitkä 2-3 ihanneammattia nuorta kiinnostavat.

             Tim Marshall

Kun ne ovat paperilla, päästään niiden kautta pohtimaan, mikä on se oikea tie.

Joskus nuori voi olettaa vanhempien odotusten olevan muuta kuin mitä ne oikeasti ovat. Siksi on hyvä keskustella ja oikaista nämäkin mahdolliset väärinkäsitykset.

tiistai 8. tammikuuta 2019

Uupumusta sote-alalla - ja muuallakin


Ei näytä, eikä tunnu hyvältä, ei. Tuntuu kuin yhä useampi potisi uupumusta työssään.

Juuri eilen uutisoitiin siitä, kuinka sosiaali- ja terveysalalla ei meinaa enää auttaa mikään. Työntekijät uupuvat kasvavan taakan alle.

Tätä on toki ollut ilmassa pidempään, mutta tuntuu kuin viime aikoina uutisten sävy olisi vielä vakavampi. 

             rawpixel

Potilaita on osastoilla ja ensiavuissa jonoksi asti, eivätkä ruuhkat helpota.

Se kysyy työväkeä, mutta myös voimaa urakoida – tai, kuten uutisissa on kerrottu: siirtyä puolijuoksua paikasta toiseen.

Koetapa siinä sitten hymyillä ja ”kohdata asiakas”.

Samaa puhuvat opettajat. Koulussa on myös ilmiselvä resurssiongelma. 

Niin sanottu kaksoisjärjestelmä (entisine erityisryhmineen) on poistumassa kouluista inklusiivisen ajattelun myötä.

Idea sinällään on hieno kuin mikä ja niin ihmisyyden nimiin kuuluisi ollakin, mutta kun.

             Lily Banse

Mutta, kun koulujen resursointi ei ole valitettavasti seurannut juuri millään tavoin muutoksen mukana.

Nyt opettajilla (vaikkapa siellä alakouluissa) on luokissaan äärimmäisen haastava tilanne. 

Lisäresurssit puuttuvat

Luokissa on hyvin paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia, mutta ilman tarpeellista lisäresurssia.

Ei inklusiivista koulua voida rakentaa ilman erityistä lisäresurssia, eikä hommaa voi hoitaa yksi ainoa luokanopettaja.

             rawpixel

Ja on tässä koulujen tilanteessa muutakin: viime viikolla luin YLE:n uutisen, jossa kerrottiin keskittymiskyvyttömistä lapsista. 

Heitä on opettajien kokemuksen mukaan enemmän kuin aiemmin.

Tilanteesta tekee vakavan se, ettei mikään tunnu muuttuvan.

Tästä kaikesta opettajat ja OAJ ovat koettaneet kertoa jo usean vuoden ajan, mutta ongelma ei näytä korjautuvan. On kuin päätä löisi seinään.

Pelkkä hyvä tahto ei auta

Toisaalta: vaikka hyvää tahtoa ja ymmärrystäkin löytyisi, ei se monessakaan tapauksessa vielä auttaisi.

Yksi taustalla vaikuttava syy on koulujen tilanteessa sama kuin sote-alallakin: kuntien kiihtyvä taloudellinen kurimus.

             Michael Longmire

Mistä rahat otetaan, kun verotulot pienenevät ja huoltosuhde muuttuu yhä vaikeammaksi ongelmaksi?

Tulipas huolen sekainen postaus. Mutta, kai ongelmista toisinaan on syytä puhua niiden omilla nimillään.

Ei maailma hyssyttelemällä korjaannu. Ei aina.

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Mitenkähän koirani selviää joululomaltapaluustressistä?


Hiukan on ristiriitainen olo.

Tiedän tarttuvani herkkään aiheeseen ja kun itsekin pidän koirista, mutta kun tuntuu,... mutta kun tuntuu, että tästä asiasta voisi sanoa jotain.

Nimittäin aivan vastikään on sattunut silmään useampiakin juttuja mediassa, jotka ovat laittaneet ajatukseni rullaamaan tiettyyn suuntaan.

Marraskuussa YLE uutisoi siitä, kuinka suomalaiset käyttävät vuosittain koiriinsa arviolta 1,2 miljardia euroa. Keskimäärin yli tuhat euroa vuodessa per luppakorva.

              Tamara Bellis

Jutussa kerrottiin Niro-nimisestä paimenkoirasta, jolla oli nukahtamisvaikeuksia. Niro taisteli unta vastaan kuin pikkulapsi. Sen silmät meinasivat painua kiinni, mutta periksi ei vaan voinut antaa.

Ilmiselvä ongelma. Niinpä Niro on nyt sitten kulkenut jo kymmenen kertaa urheilukoirahierojan käsittelyssä.

Ei ole kuulemma ollenkaan epätavallinen juttu tämä Niron tapaus.

Tämän hierojan asiakkaista yhä useampi saapuu hoidettavaksi ilman sen kummempia vaivoja – vain hemmoteltavaksi. Tai synttäreiden (siis koiran, ei omistajan!) kunniaksi.

Ja nauttia koirat osaavat

Ne huokailevat ja haukottelevat, silmät painuvat kiinni ja osa jopa nukahtaa kesken kaiken.

Asiaa seuraavien asiantuntijoiden mukaan suurelle joukolle koiranomistajia tonni vuodessa ei riitä alkuunkaan.

Päivittäiset ruuat, rokotukset, eläinlääkärikäynnit, lelut ja varusteet ovat vain osa kulunkia.

             Nomao Saeli

Koiran kanssa harrastaminen nielee monelta jopa satoja euroja kuussa. Näiden lisäksi valmiita ollaan käyttämään rahaa myös erilaisiin elämys- ja hemmottelupalveluihin.

Totuus on kuulemma se, että monelle koiralle ostetaan kalliimpaa ja parempaa kuin itselle. Vaikkapa 150 euron fööni koiralle on ihan jees, mutta ei nyt sentään itselle!

Sitten kului muutama päivä

Samaisen YLE:n sivuilta löytyi toinen juttu. Siinä kerrottiin vaikeasta eroahdistuksesta kärsivästä koirasta, joka kuulemma söi vuoden verran ”turhaan” masennuslääkkeitä.

Luitte ihan oikein. Eroahdistus, erilaiset pelkotilat, pakko-oireet ja impulsiivinen käytös ovat jo pitkään olleet syitä määrätä koiralle mielialalääkitys.

Jutussa haastateltu tutkija uskoo, että eläinten lääkitseminen lisääntyy tulevaisuudessa.

             Tim Mossholder

Niin tehtiin tässäkin tapauksessa, koska käytösterapia, koulutus tai lääkitys ei tuonut apua eroahdistukseen, Dodo söi masennuslääkkeitä vuoden verran.

Kun masennuslääkekään ei tepsinyt, Dodo sai niiden rinnalle kaksi erilaista rauhoittavaa lääkettä. Toinen toimi juuri päinvastoin, kuin lääke oli tarkoitettu.  

Siitä tulikin hyperaktiivinen.

Ei hyvää päivää.

Kun tähän päälle luin vielä uutisen, jonka mukaan mielialalääkkeiden käyttö eläimillä lisääntyy Suomessa tulevaisuudessa, niin sai aiheen ihmetellä lisää.

Tiedän, tiedän. Ei tämä ihan uusi juttu ole. 

             Erda Estremera

Jo puolenkymmentä vuotta sitten puhuttiin ”tuhansista suomalaiskoirista” masennuslääkkeiden päivittäiskäyttäjinä.

Jo tuolloin brittiläiset lääketuottajat väittivät, että maan noin kahdeksasta miljoonasta koirasta jopa 80 prosenttia kärsi jonkinlaisesta psyykkisestä ongelmasta.

Uutistoimisto AFP:n kertoman mukaan Ranskassa oli havaittu kasvavassa määrin lomaltapaluustressiä. Hohhelihoijaa.

Mikä on koiran tehtävä

Maailma on saranoiltaan monessa suhteessa ja tämä mielialalääkkeitä eläimille -vouhotus on kyllä yksi osoitus siitä. Siis minun mielestäni.

Koirista ja kissoista me ihmiset kyllä huolehdimme ja metsän puistakin huolehdimme, mutta jotenkin joskus tuntuu, että lähimmäisistämme me emme ole laisinkaan yhtä innostuneita.

Lemmikkieläimet ovat alkaneet vallata lasten ja vanhusten aseman.

             Avi Richards

Niistä on alkanut tulla perheenjäseniä, joille voidaan hankkia huippukokkien valmistamia erikoisherkkuja, kynsihoitoja, leikkauksia ja hampaiden oikomista.

Paitsi, että tässä kaikessa näkyy arvojen nyrjähdys, tämä haiskahtaa bisnekselle, jopa rahakkaalle sellaiselle.

Alan olla vähän samaa mieltä kuin Pekka Juntti viime elokuisessa kolumnissaan, jonka kehotus oli kuta kuinkin kirjoituksen otsikon mukainen: ellei koira täytä tehtäväänsä nimenomaan koirana, lopeta se.