perjantai 28. huhtikuuta 2017

Onnistumisen esteet - osa 2

Lupasin jatkoa laajasti mediassa levinneisiin Zdravko Cvijeticin ohjeisiin. Edellinen postaukseni kattoi ohjeet nro 1 – 5 ja nyt siis käyn lävitse kohdat 6 – 13. Näin ne kuuluvat:

6.  Älä usko onnenkantamoisiin

Toimissaan onnistuneet ihmiset tietävät, että todelliseen tulokseen päästään pienen pienten kehittävien toimien, pienten, mutta oikeaan suuntaan otettujen askelten kautta.

Tämä kaikki edellyttää sitkeyttä ja uskoa siihen, että haluttu päämäärä lopulta saavutetaan. Unohda siis ”menestykseen kertaharppauksella” – unelmointi. Se ei ole realismia.


7.    Luovu perfektionismista

Tästä ohjeesta minä pidän! Cvijetin mukaan on aivan turha tähytä täydelliseen lopputulokseen, koska mikään ei kuitenkaan ole koskaan täydellistä, ponnistelimmepa miten paljon tahansa.

Sitä paitsi, epäonnistumisen pelko estää meitä usein edes yrittämästä. Kuinka monia mahdollisuuksia menetätkään, jos ryhdyt odottamaan, että ”kaikki” olosuhteet ovat jämptisti oikeassa asennossa.

Maailma on epätäydellinen paikka, joten eivät ne ole.

8.    Lopeta moniajo

Winston Churchillin kerrotaan sanoneen: "Et ikinä pääse perille, jos pysähdyt matkallasi kivittämään kaikkia haukkuvia koiria."


Onnistuneet ihmiset tietävät tämän. He ovat yleensä valinneet yhden asian ja satsanneet siihen. Täydellinen keskittyminen ja sitoutuminen yhteen tehtävään on välttämätöntä — onnistumiselle.

9.    Luovu kaiken huolehtimisesta

Elämässä jotkut asiat vain tulevat kohdallemme, ja jotkut eivät tule. Kaikkiin asioihin et voi vaikuttaa, mutta joihinkin voit. Kohdista huomiosi vain niihin asioihin, joihin voit toimillasi vaikuttaa.

10.  Älä hoe ”Kyllä” asioille, jotka eivät edistä asiaasi

Tämä vivahtaa jo itsekkyydeltä, mutta totta kai tämäkin sääntö kuuluu tärkeiden ohjeiden luetteloon.

Jos papukaijana hoet ”kyllä” ja säntäät, suostut ja myönnyt kaikkiin ehdotuksiin, huomaat pian olevasi kaulaa myöten asioissa, jotka edistävät kyllä kaikkea mahdollista muuta, mutta ei omaa asiaasi.


11.  Vältä myrkyllisiä ihmisiä

Vietämme pääosan ajastamme keskimäärin viiden ihmisen kanssa. Ihmiset, joiden kanssa vietämme eniten aikaa, vaikuttavat eniten siihen, mitä meistä tulee. Näinhän se yleensä on, hyvässä ja pahassa.

Sama koskee tavoitteitamme. Jos vietämme kaiken aikamme vähään tyytyvien ihmisten seurassa, niin pian… Meillekin alkaa kelvata ”mikä vain”. Ja niin lopetamme unelmoinnin.

12.  Luovu miellyttämisen tarpeesta

Onnistumisesi kannalta ainoa tärkeä asia on, että olet oma aito itsesi. Joku (poliitikko, ehkä bisnesihminen) on sanonut: kasvava määrä vihamiehiä on varmin merkki sitä, että on tullut tehneeksi tärkeitä asioita.


13.  Luovu sosiaalisen median riippuvuudestasi

Impulsiivinen netin selailu ja television katselu ovat nykypäivän vitsauksia, väittää Zdravko Cvijetic.

Siksi: älä ikinä rakenna näistä kahdesta asiasta oman arkesi pakopaikkoja. Ellei tavoitteesi ole riippuvainen vaikkapa sosiaalisesta mediasta, minimoi sen rooli elämässäsi. Onhan hyvä ohje.

Juuri eilen kuulin jutun tästä kaverista. Joku oli kysynyt, millä ihmeen ajalla nuori mies ehtii kaiken tämän (hän nimittäin tekee elämässään paljon muutakin kuin sepän töitä). 

Mies oli tokaissut ”olevansa vähemmän siellä netissä.”

PS. Kuvat Lohtajan Ohtakarista 23.4.2017

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Onnistumisen esteet - osa 1

Törmäsin somessa kaveriin nimeltä Zdravko Cvijetic. Tämä serbialainen kirjailija, ja ”vaikuttaja” oli raapaissut 13 kohtaa sisältävän jutun, joka oli alkanut kovasti levitä sosiaalisen median eri kanavilla.

Juttu oli saanut yli 20 miljoonaa katselukertaa ja sitä on käännetty yhdeksälletoista kielelle. Kiteytyksen levittäjinä olivat olleet sellaiset mitättömät mediatalot kuin Forbes, CNBC, Huffington Post, Inc., New York Observer, Business Insider, Yahoo Finance jne.

Tuijotin silmiäni räpsytellen hetken artikkelia ja sitten päätin selvittää, mikä panee ihmiset kiinnostumaan moisesta. Mistä Cvijetic kirjoittaa noin tenhokkaasti.


Kuinka ollakaan, jutun kärki oli (kuinka yllättävää!) menestyksessä. Ehkä homman koukku oli siinä, että Cvijetic ei sanokaan, mitä sinun olisi tehtävä saavuttaaksesi menetyksen.

Hän kääntää pakan ikään kuin nurin.

Hän kysyy, mistä meidän pitää luopua menestyäksemme. Sorry. Olen tarkoituksella vaihtanut sanan menestys sanaa onnistuminen, koska minua ärsyttää moinen pakkomielteinen menestyksen kaipuu.

Ajattelin kirjoittaa pari erillistä postausta näistä Cvijeticin luopumislistan suosituksista, koska eivät ne huonoja ole – itse asiassa myös melkoisen yksinkertaisia asioita:

1.    Luovu epäterveellisistä elämäntavoistasi

Jos haluat saavuttaa jotain, aloita huolehtimalla terveydestäsi. On vain kaksi asiaa, jotka sinun on pidettävä mielessä: terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta. Aloita pienin askelin ja pidennä askellustasi pikku hiljaa.


2.    Luovu lyhyen tähtäimen tavoitteista

Elämässään onnistuneet ihmiset eroavat meistä muista siinä, että he asettavat itselleen pitkän aikavälin tavoitteita. He kuitenkin tietävät, että ”isot” tavoitteet ovat seurausta lyhytaikaisista päivittäisistä tavoista.

”Pienen” ja ”ison” tavoitteen eroa Cvijetic havainnollistaa näin. On ero: ”treenata itsensä kesäkuntoon” kuin ”työskennellä lujasti löytääkseen itsensä.”

3.    Lopeta pienesti pelaaminen

Cvijeticin ajatus on, ettet kerta kaikkiaan voi palvella maailmaa pelaamalla pienesti. Ellet ikinä yritä, ja anna unelmiesi tulla osaksi todellisuuttasi, et myöskään voi koskaan nähdä omaa potentiaaliasi.


Ja kääntäen: myöskään maailma ei koskaan hyötyä siitä, mitä se olisi voinut (kauttasi) saavuttaa. Siispä: kuuntele sisäisiä ideoitasi, älä pelkää epäonnistua, MUTTA: älä erityisesti pelkää onnistua!

4.    Luovu tekosyistä

Paljon saavuttaneet ihmiset tietävät olevansa vastuussa omasta elämästään riippumatta siitä olivatko sattuneet syntymään kultalusikka suussa tai eivät.

Tämän kun oikein ymmärtää ja yhdistää siihen, mitä elämässä voi seuraavaksi tapahtua, voi kokea sekä pelottavana että jännittävänä. Ilmeisesti Karu Hotakainen puhuisi tässä kohdassa kuiluun katsomisesta.

Sen kun uskaltaa tehdä, huomaa, että itse asiassa tässä on ainoa tie onnistumiseen. Sillä, juuri tekosyyt ovat niitä, jotka rajoittavat meitä ja myös estävät meitä kehittymästä. Näin tuumaa Cvijetic.


5.    Luovu jämähtäneestä mielentilasta

Jos olet aina ajatellut että älykkyytesi tai lahjakkuutesi ovat jonkinlaisia muuttumattomia (lahjaksi saatuja) pysyviä piirteitä, olet väärässä.

Sitä enemmän väärässä olet, jos ajattelet, että yksin lahjakkuus tuo sinulle menestystä, siis ilman ponnistuksia.

Elämässään menestyneet ihmiset tietävät tämän. He ovat nähneet valtavasti vaivaa kehittääkseen ajatteluaan, opiskellakseen uusia tietoja ja taitoja, joita ovat voineet hyödyntää myöhemmin elämäänsä.

Se, mitä olet tänään, ei todellakaan tarkoita sitä, mitä sinun täytyy olla huomenna.

Niinpä. Jatketaan seuraavassa postauksessa.


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Syntyykö tiede yksinäisyydessä?

Yksi tieteen vaatimuksista on saatujen tulosten julkisuus. Vasta, kun julkistetut tulokset ovat kestäneet tiedeyhteisön pistävän katseen, kritiikin, voidaan – sanan mukaisesti – puhua tieteestä.

Mutta, entä itse tieteilijän työ: voiko tutkija synnyttää aikaansaannoksensa yksinäisyydessä, vaikkapa siellä kuuluisassa norsunluutornissa?


Periaatteessa kyllä. Tieteenhistoria toki tuntee aika tavalla loukkoihinsa hautautuneita yksinäisiä tutkijoita. Tosin, nykyään niin on yhä harvemmin.

Yhä useammin saa lukea ja kuulla, että elinvoimainen moderni tiede suorastaan vaatii tutkijoiden yhteistyötä ja toisinaan hyvinkin vuorovaikutteisia verkostoja.

Verkostoja tarvitaan, yleensä

Luin tuoreesta Psychology Today –lehdestä Christopher Badcockin kolumnin, jossa hän kertoo törmänneensä tieteelliseen ”paperiin”, jonka taustalta löytyi peräti 5154 kirjoittajan verkosto.

Yhteistyön nimiin ovat vannoneet usein myös tieteen Nobelilla palkitut huippututkijat. He ovat eri yhteyksissä myöntäneet, ettei heidän matkansa tieteen huipulle olisi onnistunut ilman tutkimusryhmän ”saumatonta yhteistyötä”.


Kirjoittaessani kirjaani Luova prosessi tieteessä, sain hyppysiini vuoden 1972 fysiikan nobelisti Leon N.Cooperin kuvauksen suprajohtavuuden BCS-teorian löytymisestä.

Cooperin mukaan hänen ryhmänsä (eli hänen lisäkseen fyysikot Bardeen ja Scrieffer) ei olisi ”ikinä onnistunut tavoitteessaan ilman stimuloivaa ympäristöä ja työhön piiskaavaa ryhmää, jonka jäsenet täydensivät toisiaan”.

Poikkeuksia toki on

Edesmennyt amerikkalainen luovuuden tutkija, professori Howard Gruber kertoi aikanaan törmänneensä muutamiin nykytutkijoihin, jotka puhuivat toisin. He suorastaan korostivat yksinäisyyden merkitystä.

Yksi heistä oli brittiläinen, vuoden 1973 fysiikan nobelisti Brian Josephson.


Sain Josephsonilta 1990-luvun puolivälissä kirjeen, jossa hän kertoi käyvänsä välttämättömimmän keskustelun sähköpostitse vain niiden alan tutkijoiden kanssa, joilla ”on samantapaisia ajatuksia”.

”Eikä sellaisia ole maailmassa muutamaa enempää”, totesi Josephson - tämä melkoisen yksinäinen kaveri.

Jälleen viittaus autismin kirjoon

Kolumnisti Badcock ottaa itse esimerkikseen modernin perinnöllisyystieteen perustaja Gregor Mendelin (1822-84).

Mendel teki ratkaisevat perinnöllisyystieteen alaan liittyvät kokeilunsa luostarin puutarhassa, täydellisessä eristyksissä muista tutkijoista ja muusta maailmasta.

Itse asiassa Mendelin työ jäi katveeseen jopa vuosisadan ajaksi, kunnes joku sattumoisin keksi hänen aikaansaannostensa arvon.


Ehkä toimiva ryhmä olisi pakottanut Mendelin johonkin konferenssiin esitelmöimään asiasta – ken tietää.

Badcockin kolumnin pointti ei kuitenkaan ollut pelkkä yksinäisyys.

Hän tulee pohtineeksi myös sitä, piileekö kenties joidenkin yksinäisyydenkaipuisten tutkijoiden piirreluettelossa sittenkin ripaus autismia. Kiintoisa ajatus.