perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lukemisesta on hyötyä

Monet asiat menevät lasten ja nuorten kasvun osalta hyvään suuntaan, mutta on yksi asia, mikä minua huolettaa. Eikä vain minua, vaan monia muitakin - näemmä.

Nimittäin, nuorten lukutaito rapistuu melkoisen huimalla vauhdilla. Viime syksynä julkistettu PISA-tutkimus osoitti, että joka kymmenennellä suomalaisnuorella on suorastaan surkea lukutaito.


Eikä siinä vielä koko huoleni. Nimittäin, huomio koskee erityisesti yläkouluikäisiä poikia. 

Ero tyttöjen ja poikien välillä on meillä Suomessa kasvamistaan kasvanut. Monissa muissa PISA -tutkimukseen osallistuneessa maassa asia on toisin — ero on saattanut toisaalla kaventuakin.

Miksi tämä nyt niin harmittaa?

Kas, tuhansien nuorten lukutaito on peruskoulun päätyttyä niin onnettomalla tolalla, että se alkaa rajoittaa selvästi jo heidän selviämistään omasta arjesta.

Puhumattakaan siitä, että huono lukutaito nostaa tien pystyyn sekä jatko-opintojen että työelämän suuntaan. Ei ole ihan mitätön juttu, eihän!


Tutkijoiden mukaan peräti 11 prosentilla eli noin 6 800:lla 15-vuotiaista lukutaito ontuu ”pahasti”. Vuonna vuonna 2000 vastaava luku oli "vain" 7 prosenttia.

Kotikirjaston kirjoillakin on merkitytsä

Palasin tähän puolen vuoden takaiseen juttuun siksi, että aivan tuoreen tutkimuksen mukaan kodissa olevien kirjojen määrällä on todettu olevan selvä yhteys lasten lukutaitoon.

Monet suomalaistytöt ovat edelleen erinomaisia lukijoita, mutta erityisesti poikien kohdalla kirjan tilalle on tullut tietokone. Tietokone on helppo valinta, ellei kotona(kaan) ole kirjaa, mihin pitkästymisen hetkellä tarttua.


Totta, tietokoneen äärellä monet pojat ovat oppineet tehokkaasti englantia, ja se on hieno juttu, Mutta samaan aikaan monet muut taidot (erityisesti se lukutaito) ovat ruostuneet.

Vaikkapa 200-sivuisen nuorten romaanin lukeminen on monelle 13-vuotiaalle ylivoimainen juttu.

”Jaksa tommoseen keskittyä”,

tokaisee nuori ja syventyy puhelimeensa. On tämän moni vanhempi saanut kuulla.

Tutkijoiden mukaan nuorille suunnattu kirjallisuus kehittää kielen vivahteiden, merkitysten ja laajempien kokonaisuuksien ymmärtämistä ihan toisella tavalla kuin koneelta avautuva sisältö.


Kyllä se varmaan totta on myös vanhempien näkökulmasta, kun tätä miettii. Jos ja kun vaikkapa lastenhuoneen hyllyssä on joitakin ihan oikeita lastenkirjoja, tulee niitä myös lapsille luettua.

Monet sellaiset olen minäkin lapsilleni ääneen lukenut, vaikkapa yövuoteella. Ja siitä se pikku hiljaa tarttuu: halu lukea ihan itse!

Minäkin olen kokenut tämän. Minulle luettiin lapsena paljon. Isä luki. Sitten aloin lukea itse ja lopulta ihan ahmin. Nykyäänkin luen ehkä kirjan viikossa, likimain 50 kirjaa vuodessa.

Odottakaas, jos kirjan paksuus on vaikkapa 300 sivua, päästään 15 000 sivuun vuodessa. Noilta sivuilta löytyy monenlaista pureskeltavaa.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kyynisyys lisääntyy

Näin ynnäili alkuviikosta julkaistu vuoden 2016 nuorisobarometri. Vain vähän yli puolet (55 prosenttia) 15–29-vuotiaista uskaltaa nähdä armaan kotomaamme tulevaisuuden valoisana.

           Brooke Lark

Vuosittain julkaistava Nuorisobarometri on mitannut 15–29-vuotiaiden suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita vuodesta 1994 lähtien.

Vuoden 2016 Nuorisobarometri perustuu 1901 puhelinhaastatteluihin, ja sen teemana on tällä kertaa ollut tulevaisuus.

Palataanpa kyynisyyteen

Tutkijat sanovat moisen ilmiön olevan kytköksissä yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja meneillään olevaan taloudelliseen tilanteeseen.

Suomalainen hyvinvointivaltio saa nuorilta vahvan kannatuksen, mutta sen säilymiseen suhtaudutaan epäilevästi. Tämä hyvä ei ehkä (tai: todennäköisesti) jatku.

           Freddy Castro

Nuorisotutkimusverkoston tutkija Sami Myllyniemi toteaa, että nuoret kyllä haluavat vaikkapa sosiaaliturvan säilyvän, mutta samalla he epäilevät, että säilyykö se sittenkään.

Valoisaa tämänkertaisessa nuorisobarometrissa on se, että jopa 83 prosenttia haastatelluista nuorista suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimistisesti.

Yhtä valoisaa ei ole se, että koko maailman tulevaisuuden näkee hyvänä vain neljäsosa nuorista.

Sama toistuu suhteessa tasa-arvoon ja ympäristön tilaan

Nuoret toivovat tasa-arvon ja ympäristön tilan paranevan, mutta – katsellessaan ympärilleen — he eivät oikein usko siihen.

Tämän tapaisista havainnoista tutkijat vetävät sen johtopäätöksen, että kyynisyyden ja epäluottamuksen suhteellisen nopea lisääntyminen on yksi tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja.

           Damien C

Varsinkin poikien luottamus tulevaisuuteen on pudonnut merkittävästi.

Kokonaisuutena nuorten tulevaisuuden toiveet eivät ole muuttuneet paljoakaan vuosien saatossa. Hyviä ihmissuhteita ja työpaikkaa pidetään edelleen erittäin tärkeinä.

Selkeähkö muutos aiempaan on sen sijaan se, että nykyisin harvemmat nuoret toivovat saavansa omistusasuntoa, autoa, perhettä ja lapsia sekä pysyvän työsuhteen.

Nyt joku kysyy, mitä se kyynisyys on? 

Ei se aivan helppo määriteltävä olekaan.

Se on jonkinlaista lisääntyvää, ehkä jopa negatiivisuuteen soinnahtavaa välinpitämättömyyttä. Kyynisen ihmisen mielestä ”ei kannata edes yrittää”, koska siitä ”ei kuitenkaan tule mitään.”

           Brooke Lark

Kyynistä ei myöskään kiinnosta. Kyynisyyteen yhdistyy voimakkaasti se, ettei näe elämän tarkoitusta – kaikki vaikuttaa tasaisen harmaalta ja merkityksettömältä.

Jokainen meistä sortuu joskus negatiivisuuteen, mutta siinä vaiheessa, kun kielteisyys ja välinpitämättömyys alkavat olla jo elämänasenteita, voidaan puhua kyynisyydestä.

Kyynisyys ei tietenkään ole hyvä asia

Tutkijoiden mukaan kyynisillä ihmisillä on muita enemmän jatkuvaa stressiä.

Tämä taas johtuu siitä, että kyynisyyteen taipuvaisilla ihmisillä on muita useammin toimimattomia tapoja selviytyä elämän mukanaan tuomista haasteista.


           Artur Rutkowski

Homma vaikuttaa myös toiseen suuntaan: pitkään johtanut stressi saattaa viedä meitä kyynisyyteen. Uupuneena ei osaa arvostaa oman elämää eikä läheisiään eikä luottaa niihin.

tiistai 28. helmikuuta 2017

Eikö tieteestä ole mitään hyötyä?

Tieto lisääntyy, mutta paljon hitaammin kuin informaatio. Joidenkin arvioiden mukaan sähköisesti tallennettu informaatio kymmenkertaistuu vuoteen 2020 mennessä – siis kolmessa vuodessa.

Tiedän. Tällaiset arviot ovat aina ristiriitaisia. Todellisuudella on taipumus yllättää ja erityisesti sillä todellisuudella, joka on jostakin kulmastaan kiinni internetissä.


Yhtä kaikki: tämän takia tutkijat eri puolilla maailmaa ovat jo tovin kehitelleet apuneuvoja, joiden avulla voitaisiin vähentää ”oikean tiedon” etsimiseen kuluvaa aikaa.

On nimittäin väitetty, että tietotyön tekijällä (vaikkapa minulla) menee päivittäin jopa pari tuntia tiedon etsintään. Sanoisin, että tuo ei ole aivan uskomaton väite.

Koska näin on, 

eikö siis olisi kovastikin hyödykästä vähentää tätä etsimis- ja suhmuroimisaikaa?

Siis, jos haluamme lisätä työn tuottavuutta (muistittehan Kikyn!) ja vapauttaa aikaa tärkeämpään, vaikkapa luovaan työhön tai ihan vain tentin tarkistukseen.

Otin asian puheeksi, koska muutamat Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteisen Tietotekniikan tutkimuslaitoksen (HIIT) tutkijat ovat päässeet pitkälle tällä saralla.


Heidän hankettaan käsittelevä artikkeli ”Interactive IntentModeling: Information Discovery Beyond Search” julkaistiin Communications of the ACM –lehdessä jo vuonna 2015.

Itse en nähnyt tuota juttua tuoreeltaan, mutta sen sijaan törmäsin Psychology Today –lehdessä julkaistuun kirjoitukseen, jossa hanketta käsiteltiin.

Suomalaisprojektin lähtökohta 

Se on siinä tosiasiassa, että meidän on (varsinkin tiedon etsimisen alkuvaiheessa) usein vaikea pukea sanoiksi sitä, mitä ja millaista tietoa olemme etsimässä.

Pallohukkaisuuden tunteemme voi olla jopa niin vahva, ettemme osaa sanoa edes summittaista suuntaa, josta ratkaisua ”ehkä” löytyy.

Homma kyllä järkevöityy, mutta vasta kun aikaa ja päreitä on poltettu.


Helsinkiläistutkijaryhmän vastaus ongelmaan on SciNet-hakukone, jonka toiminnan taustalla oleva tietokanta on koottu yli 50 miljoonan tieteellisen artikkelin pohjalta.

SciNetissä on kyse avainsanapilvestä, jonka avulla tiedon tarpeessa oleva pystyy aiempaa paljon nopeammin päättelemään, mistä päin oikea tieto löytyy.

Puhutaan "interaktiivisesta aikomuksen mallinnuksesta" 

Siinä tiedonetsijän aistit (erityisesti näkö) ja älykäs teknologia yhdistävät voimansa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Tiedonhaun alkuvaiheessa hakusanat ilmestyvät tutkan kaltaiselle kosketusnäytölle, josta hakija voi sormella pyyhkäisemällä siirtää mielestään parhaat tulokset näytön keskelle.


Vastaavasti, huonosti tuottavat hakusanavaihtoehdot voidaan lykkiä näytön reunoille — mitä huonommasta hakusanasta on oletettavasti kyse, sitä kauemmaksi keskuksesta ne siirretään.

Kun ”todennäköisesti parhaat” hakusanat alkavat olla ruudun keskellä, tietokone alkaa tehdä töitä. Se ehdottelee uusia, asiaan liittyviä vaihtoehtoja — myös sellaisia, joita todennäköisesti et olisi itse millään keksinyt.

Etsimo Oy

Hankkeen kaupallistamiseksi on perustettu yritys nimeltä Etsimo Oy. Etsimo on monimutkaisiin hakuihin keskittyvää SciNet -hakukonetta kaupallistava yritys.

Käykääpä kokeilemassa demoa Etsimon sivuilta! Hienoa!


Miksi yhä vieläkin niin usein kuulee, että tieteen parissa puuhailevat ihmiset tekevät epämääräistä, jonnin joutavaa & verovaroja tuhlaavaa työtään etäällä elävästä elämästä?

Ehkä se osittain on totta, mutta vain osittain.

Mitä ilman olisimmekaan ilman yliopistoa ja ilman tiedettä? Miettikää. Ihan voisimme lähteä vaikkapa tuosta Applen kapulasta tuossa pöydällä.