tiistai 10. syyskuuta 2019

Työvoiman pula ja ylitarjonta – TOP 15


Sattuipa Linkedinistä silmään kiintoisa postaus. Siinä joku keskustelijoista olio yhyttänyt (kylläkin jo vuoden vanhan) listan ammateista, joista oli a) pulaa ja b) ylitarjontaa.

Tuo kuvio oli tällainen:
Ja keskusteluahan siitä sikisi.

Kuten muutamat keskustelijoista kommentoivat, pulaa työntekijöistä podetaan mitä ilmeisimmin muutamilla aloilla, joissa saatavuusongelma selittyy nimenomaan huonolla palkkauksella.


Julkisuudessa on ollut vastikään paljon keskustelua esimerkiksi lastentarhanopettajien palkkauksesta.

Palkan ei koeta olevan linjassa työn haastavuuden, vastuullisuuden ja nykyisten työolosuhteiden kanssa. Sama koskee pitkälti myös sairaanhoitajia.

Mielenkiintoista muuten on, että lastentarhanopettajista on pulaa. Kuitenkin on uutisoitu, että syntyvyys on tällä haavaa 1850-nälkävuosien tasolla.

Terveydenhoitajapula myös pysähdyttää.

Joku kertoi tuttavansa vaimon (joka oli ollut terveydenhoitajana koulussa) olevan parhaillaan seitsemän muun terveydenhoitajan kanssa yt-neuvotteluissa.

Ai miksi? Kuulemma samasta syystä kuin edellä.

Kaupunki oli ilmoittanut, että koska syntyvyys oli laskussa ja koska se laskee edelleen, ei vastaisuudessa enää tarvita niin montaa terveydenhoitajaa.

Myynnin alalla on myös tehtäviä, jotka eivät vedä sen takia, että palkkaus perustuu liiaksi provisiopohjaan. Samoin työssä saattaa olla joskus todella ikävä klangi (esim. puhelinmyyjä).


Toisaalta, joku huomautti tietävänsä puhelinmyyjän, joka oli päässyt jopa 70 000€ vuosiansioihin sen ansiosta, että oli toiminut nimenomaan provisiopalkattuna puhelinmyyjänä.

No, en tunne alaa (muutoin kuin, että paljon ovat myyjät minullekin soittaneet), mutta voin uskoa tuon.

Joillekin puhelinmyynti voi sopia ja myös eri alojen palkkioperusteet voivat joskus (?) tuon mahdollistaa.

Joskus tuotekin voi olla niin haluttava, että sitä vaan ostetaan - jopa puhelimessa.

Sen sijaan oikean puoleisella listalla on jonkin verran ammatteja, joihin voi hakeutua hyvinkin erilaisin taustoin. Se selittänee ainakin osittain noiden ammattilaisten ylitarjontaa.

Koulutussuunnittelun näkökulmasta kiintoisaa on se, että joitakin aloja on jatkuvasti todella vaikeaa päästä opiskelemaan, vaikka niillä on alituista pulaa työvoimasta.


Yksi näistä aloista on logopediaa (puheterapia). Sama koskee lääkäreitä.

Tiedän: tässä esimerkiksi lääkärien ammattijärjestö haraa jatkuvasti vastaan, eli yksi syy lienee se, että jos on liikaa lääkäreitä, tulee paine pudottaa palkkojen tarkistukseen ja sitähän mikään ammattiliitto ei tietenkään halua.

Myös ristiriitoja on.

Esimerkiksi kaikenlaisten toimittajien työmarkkinat ovat olleet haasteelliset jo pidempään, mutta silti alan opiskelupaikat ovat olleet perinteisesti hyvinkin haluttuja.

Sihteereiden ja muiden tukiroolien ylitarjonta ei tässä listauksessa yllätä, sillä prosessit ovat sähköistyneet ja siihenkin liittyen me muut olemme alkaneet tehdä töitä, joita vielä vuosikymmen sitten tekivät toimistoalan ammattilaiset.

Tämä kehitys näkyy täälläkin, yliopistolla.

Oijoi, mihin kaikkeen venynkään nykyään. Oikein olen itsekin yllättynyt!

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Sisun olemusta kohti


Sisua pidetään jotenkin suomalaisten omana juttuna, ihan kuten saunaa. Maailmalla puhutaankin sisusta ’sisuna’. Ei sitä aina edes koeteta kääntää.

Sisun taustaa on jäljitetty ainakin 500 vuoden taakse. Yhden määritelmän mukaan sisu on kykyä kestää ylivoimaista stressiä ja samaan aikaan yllä pidettyä pyrkimystä voittaa äärimmäisiä vastoinkäymisiä.

Sisua on vaikea määritellä, koska se näyttäytyy erilaisena vaikkapa erilaisten elämäntilanteiden kautta.

Se, että vääntäytyy aamulla ylös ja menee suihkuun, on useimmille meille ihan normaali juttu, mutta vaikkapa työuupuneelle tai syvästi masentuneelle sekin jo voi ihan äärimmäinen ponnistus.

             Val Vesa

Jonkinlaisena sisukkuuden klassikkocasena on pidetty suomalaisten kykyä selvitä lähestulkoon mahdottomasta vastustajasta (lue: Neuvostoliiton armeija) vuoden 1939 talvisodassa.

Samoin, nimenomaan suomalaisen sisun ilmentymä on ollut Lasse Virenin kaatumisen jälkeinen voittoisa juoksu Münchenin olympialaisilla.

Ja ehkä myös se, että vain harva kykenee asumaan näissä olosuhteissa jokseenkin järjissään läpi vuoden.

Kai meitä juuri sisun takia on niin vähän (kaikki muut ovat luovuttaneet ja muuttaneet lämpimään).

             Randy Tarampi

Suomalainen sisututkija Emilia Lahti on todennut sisun alkaa siitä, mihin normaali sinnikkyys ja periksiantamattomuus loppuu.

Sisua tarvitaan, kun tullaan pisteeseen, josta ei näytä olevan minkäänlaista ulospääsyä.

Osana väitöstutkimustaan Emilia Lahti teki kyselyn, jossa nousi (reilun 1000 ihmisen vastaamana) esiin huoli siitä, että sisulla voi olla myös negatiivisia seurauksia.

Voimme jäädä ikään kuin sisukkuutemme vangeiksi, sanoo Lahti.

Näin käy, jos yritämme liikaa ja vaadimme itseltämme ja ehkä myös toisiltamme liikaa.

Yksi elämän vaikeimpia asioita onkin tietää, missä kulkee jaksamisen raja, milloin on syytä painaa eteenpäin ja milloin taas on syytä antaa periksi.

             Samuel Zeller

Jokainen meistä joutuu löytämään nämä rajat itse, tähdentää Lahti.

Emilia Lahden tutkimusten kirvoittamana oli syntynyt Psychology Today -lehteen kolumni positiivista psykologiaa tutkivalta Michelle McQuaidilta.

McQuaid tulee sisun käsitteen äärelle esimerkin kautta.

Kun kohtaat todellisen haasteen, etkä ole varma, onko sinusta siihen ja jos kuitenkin päätät vetää hartiasi korviin, hengittää syvään ja käydä asiaa päin.

Silloin ollaan sisun äärellä.

             David Gavi

McQuaid lainaa Emilia Lahtea:

Sisu on eräänlaista toimintatapa-ajattelua. Se on johdonmukainen ja ehdottomasti myös rohkea lähestymistapa haasteisiin, joka antaa meille samalla myös mahdollisuuden ymmärtää rajojamme.

Kyse ei niinkään ole saavuttamisesta, vaan pikemminkin siitä, että upotat itsesi kokemukseen, jossa joudut lopulta päättämään, annatko periksi, vai et.

Sisu on eräänlaisesta stoalaisen hiljaista, äärimmäisen päättäväistä toimintaa, jonka avulla voit kohdata ja selvittää haasteesi.

tiistai 13. elokuuta 2019

Voisiko aivoja verrata vaikkapa... internetiin?


Lausahdus ”käytämme vain kymmentä prosenttia aivoistamme” lienee yksi tavallisimmista aivojamme kuvaavista väitteistä – ja väärinkäsityksistä.

Asiasta on paljon kiistelyä. Jotkut pitävät kymmenen prosenttiakin liioitteluna.

             Nick Fewings

Nykytutkijoiden mukaan ei ole kovinkaan mielekästä käyttää aivojen yhteydessä prosenttilukuja kuvaamaan aivojen aktiivisuutta.

Kymmenen prosentin myyttiin perehtynyt psykologi Barry Beyerstein on yrittänyt jäljittää väitteen, mutta ainakin toistaiseksi menestyksettä.

Vanhasta uskomuksesta on kuitenkin kyse

Esimerkiksi Amerikoissa siitä on puhuttu jo 1920-luvulla. Vaikka uskomuksen alkuperää ei tarkasti tiedetä, tiedetään se, että väite on melkoista huttua.

Ensinnäkin: aivot toimivat kokonaisuutena osiensa kautta.

             Alvaro Reyes

Esimerkiksi yksittäisten hermosolujen aktiviteetin mittaukset eivät ole tukeneet näkemystä aivoista, joista 90 prosenttia eläisi ”hiljaisessa epätoivossa”.

Niin suuria ”tyystin pimeitä” alueita ei aivoissa ole havaittu.

Se tiedetään, että aivoluja kuolee jatkuvasti ja syynä on käyttämättömyys.

Neuronit, jotka eivät saa tarpeeksi aktivaatiota, joutavat hiipua.

Tai, niin siinä ainakin käy

Aktivaatiota saavat neuronit jäävät puolestaan eloon, ja tämä on oppimisen ja älykkään toiminnan edellytys.

Sekin tiedetään, että lapsilla on huomattavasti enemmän neuroneita kuin meillä aikuisilla.

Se, että aikuisilla on suuremmat aivot, johtuu siitä, että me aikuiset olemme kehittäneet joitakin aivojemme osia ”laadukkaammiksi”.

             Robina Weermeijer

Ne ovat ikään kuin paisuneet niiltä osin.

On myös todettu, että aikuisten neuroneilla on enemmän yhteyksiä muihin hermosoluihin kuin lasten aivoilla.

Käytännössä: jos aivoistamme 90 prosenttia olisi poissa käytöstä, se olisi lähinnä kuollutta solukkoa.

Aivojen joustavuudesta

Törmäsin taannoin tutkimustulokseen, jossa puhuttiin myös aivojen joustavuudesta.

Stanfordilaisten tutkijoiden mukaan joustava aivoverkko voi tehdä meistä parempia ajattelijoita.

Aivojen eri osa-alueiden välinen viestintä kasvaa, kun kohtaamme vaikean tehtävän.

             Campaign Creators

Tämä viestintä puolestaan on hyvin yksilöllistä, joten tässä on myös osaselitys sille, miksi jotkut meistä oppivat uusia tehtäviä nopeammin.

Oikeastaan jo sadan vuoden ajan tutkijat ovat ymmärtäneet (alussa vain epäilleet), että aivojen eri alueet ovat erikoistuneet erilaisiin tehtäviin.

Osa näistä tehtävistä on varsin ainutkertaisia

Uudempi havainto on, että aivojen rakenne muuttu. Se ei siis ole staattinen.

Kun on analysoitu suuri määrä ihmisiä (sekä levossa että erilaisten tehtävien parissa), tutkijat ovat panneet merkille, että aivojen eri alueiden välinen tiedonsiirto vaihtelee.

Joidenkin ihmisten aivot ovat integroituneempia, jolloin he myös näyttävät suoriutuvan paremmin monimutkaisista tehtävistä.

             NOAA

Tällä hetkellä vallitseva näkemys on kiteytetysti se, että aivot ovat vielä paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin olemme osanneet edes kuvitella.

Se, että aivoja verrataan esimerkiksi verkkojen verkkoon, eli internetiin, on vain hyvin yksinkertaistettu näkemys ihmisaivojen nerokkuudesta ja siitä, miten tiedonsiirto aivoissa tapahtuu.