maanantai 14. maaliskuuta 2011

Minäkö erilainen oppija?!

Niitä putkahtelee aina toisinaan otsikoihin - ja sinnekin otsikoiden alle - näitä juttuja erilaisista oppijoista. Erilaisuudestaan huolimatta he ovat kuin ovatkin löytäneet paikkansa yhteiskunnassa. On puhuttu Hjallis Harkimosta, Alvar Aallosta, Bill Clintonista, Albert Einsteinista jne.

Ei se niin etäinen asia ole tämä erilaisuus. Saattaapa sitä olla meissä itse kenessäkin, ripaus erilaisuutta.

Muistan, kuinka nuorena kuuntelin koulukavereitteni kertomuksia opiskelusta. Monet heistä kehua retostelivat lukevansa läksyjään myöhään illalla. Jotkut kuuluivat pänttäävän asioita päähänsä jopa puolilta öin.

Ihmettelin sitä, mutta en yhtään epäillyt, etteikö se olisi mahdollista. Kokeilin tehdä samoin. Siirsin kotitehtävien tekemisen iltamyöhäiselle. Kun muut alkoivat yöpuulle, minä rupesin läksyntekoon.

Menestys oli kehnonlaista. Asiat eivät kerta kaikkiaan tarttuneet päähäni. Kävi niinkin, että kerta kaikkiaan nukahdin pöytäni äärelle. Aloin epäillä, että minussa on jotain vikaa.

On erilaisia tyylejä oppia

Vasta yliopistossa tajusin, että ihmiset ovat aivan erilaisia. On erilaisia tyylejä kävellä ja erilaisia tyylejä tehdä töitä. Emme edes opi samalla tavalla.

Sitten oivalsin: minun tyylini ei ole lykätä opiskeluasioita alkuyön, saati keskiyön tunneille.

Huomasin kysyä itseltäni: miten minä opin parhaiten? Ensimmäinen vastaus kysymykseeni oli: en ainakaan yöllä. Päinvastoin, minun aikani alkoi aamusta. Opin huomaamaan, että mitä varhemmin sain kammettua itseni pystyasentoon, sitä tehokkaampi olin.

Tämä tyyli leimaa työskentelyäni vielä nykyäänkin. Aamuvarhaisella aivoni suorastaan säkenöivät.

Mutta vastaavasti: pääsisittepä kurkistelemaan pääni sisään iltapäivällä, vaikkapa kello 14. Siellä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Siellä ei säkenöi mikään, ei yhtään mikään.

Niinpä olenkin ottanut tavakseni tehdä jotain vähempiarvoista juuri ennen kuin sähkölukko naksahtaa ovestani ja pääsen lähtemään kotiin.

Usein ketjuttelen klemmareita, toisinaan liimailen postimerkkejä kello 14 jälkeen.

Oppimisen kummallisuuksia

Oppimisen tapoihini liittyi muitakin piirteitä. Yliopistossa huomasin esimerkiksi, että kaikki sellaiset asiat ja kokonaisuudet olivat jääneet päähäni, joihin liittyi kuvia.

Kun kertasin tentteihin, huomasin itsekin usein piirteleväni kuvia opiskeltavista asioista. Eivät töherrykseni useinkaan mitään tarkoittaneet - olivatpahan vain symboleja (tähtiä, portaita, liikennemerkkejä, työkaluja jne.) jotka syystä tai toisesta palauttivat mieleni juuri tuon asian tai aiheen äärelle.




Aivan samoin, joita kuita meistä saattaa auttaa musiikki. Ei taustalla kuuluva musiikki suinkaan häiritse kaikkia, mutta minua se häiritsee.

Herra Lozanov ja suggestopedia

Musiikin käyttöön oppimisessa liittyy muuan tarina vuosikymmenien takaa.

Bulgariassa toimi vuosikymmeniä sitten George Lozanov-niminen psykologi. Lozanovin vastaanotolle tuli eräänä päivänä mies, joka valitti: "Hyvä tohtori, minulla on maailman surkein muisti. En muista yhtään mitään! Siksi koulukaan ei koskaan sujunut minulta"

Lozanov jututti miestä vanhan kaavan mukaan. Terapiakeskustelu ei poikennut hänen tavanomaisesta toiminnastaan.

Kului viikko. Sama mies tuli kolkuttelemaan Lozanovin vastaanotolle. Mies oli suorastaan tolaltaan: "Herra tohtori! Voitteko kertoa, mitä vastaanotollanne viikko sitten tapahtui? Nimittäin, pystyn toistamaan tarkasti kaiken, mitä puhuimme. Se on minulle aivan epätavallista!"

Lozanovin itsensäkin mielestä miehen väite oli outo.

Se oli se Händelin largo!

Hän kuitenkin kävi tapahtumaa mielessään läpi. Lopulta hän muisti yhden asian, mikä saattoi liittyä juuri tuohon tilanteeseen. Se oli musiikki. Nimittäin juuri tuon keskustelun taustalla oli pyörinyt hänen hankkimansa uusi LP-levy. Kappale oli ollut G. F. Händelin Largo.



Musiikki-ihmiset tietävät, että tempomerkintä largo tarkoittaa musiikkia, jonka iskutiheys on siinä 50 kertaa minuutissa - se on aika lähellä ihmisen sydämen lyöntirytmiä.

Lozanov alkoi tutkia asiaa laajemmin. Ei aikaakaan, kun oli syntynyt suggestopedinen oppimismenetelmä, joka perustui erilaiselle, eritempoiselle musiikilla, väreille ja iskulauseille. Tietyssä oppimisen vaiheessa somistetaan oppimistilan seiniä esimerkiksi lämpimillä väreillä, soitetaan tietyntyyppistä musiikkia ja ripustetaan oppijan näköpiiriin kuvatauluja ja iskulauseita, joissa on esitetty tiivistetysti oppimisen ydin.

Suggestopedia oli Bulgariassa vuosikymmeniä valtionsalaisuus, kunnes sitä alettiin käyttää länsimaissakin esimerkiksi kielten opetuksessa.

Opimme eri tavoin

Me ihmiset olemme persoonia. Opimme myös eri tavoin. Kouluopetus perustuu tietynlaiseen oppimiskäsitykseen ja se tietysti johtuu siitä, että koulussa emme juuri voi huomioida - aikarajojen ja resurssien puitteissa - monenlaisia oppijoita.

Monilla meistä onkin oppimisvaikeuksia juuri niissä tilanteissa, jotka liittyvät kouluoppimiseen. Tästä johtuen olemme tulleet leimanneeksi itsemme milloin laiskoiksi, milloin tyhmiksi, milloin taas epämotivoituneiksi.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että emme oppisi. Opimme kyllä, kunhan löydämme itsellemme sopivan tavan oppia. Voimme myös vaatia hiukan enemmän aikaa tietyn asian oppimiseen kuin muut. Mieleeni muistuu ystäväni Kauko, jolle opettaja oli sanonut: "Ei Kaukolla yhtään huonommat aivot ole kuin meillä muillakaan. Kaukon aivot ovat vain hiukan pidemmät kuin meillä muilla."

Kun tämä otetaan huomioon, voi oppimisvaikeuksia omaavakin oppia samalla tavalla kuin muut. Siksi on tärkeää, että erilaisen oppijan lisäksi hänen oppimisen vaikeuksistaan ovat tietoisia myös opetushenkilökunta ja opintojen suunnittelijat.

Mitä auttaa diagnoosi, ellei ole aikaa auttaa?
Esimerkiksi kuntien koulutoimien olisi tämä oivallettava. Voimavarat olisi suunnattava oikein. Ei ole hirmuisen lohdullista saada tietää, että Jussilla on ADHD, ellei kenelläkään ole resursseja tukea Jussin ADHD:tä.




Niin se vain on. Aivan liian monen kasvavan kohdalla voitaisiin miettiä tätä: Poika sai lopuksi elämäänsä ADHD -leiman otsaansa, mutta mitä hän siitä hyötyi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti