perjantai 27. toukokuuta 2011

Neljännesvuosisata hihnan äärellä

Huomaan olleeni työelämässä 25 vuotta, suurimman osan siitä yliopistolla. Tässä kun tätä ajattelee, ihan liikuttuu.

Silloin tällöin olen tullut miettineeksi sitä, millainen oikein on hyvä organisaatio.


Ensinnäkin, onnistuakseen tehtävässään organisaation (joka siis tahtoo, sijoittakoon jatkossa sanan ”organisaatio” tilalle sanan ”yritys”) ei tarvitse jatkuvasti kasvaa. Mutta, valitettavasti maailma ja sen vauhti on semmoinen, että paremmaksi organisaation on kaiken aikaa muututtava.

Muuten uhkaa tulla kuolo.

”Kun muutkin niin tekevät”

Siksi kaikki organisaatiot – lähtökohtaisesti - pitää suunnitella muuttumaan jatkuvasti, luomaan muutoksia ja reagoimaan muutoksiin. Pitäisi aina muistaa, että tärkeimmät muutokset tulevat organisaation ulkopuolelta.

Tästä seuraa, että mikään organisaatio ei voi olla itsensä ympäristö. Tämä tuntuisi päivän selvältä, mutta sanoin sen, koska reaalitodellisuus uhkaa taistella tuota logiikka vastaan.

Nimittäin, joskus tuntuu kuin olisi organisaatioita, jotka pyörittävät itseään – ovat ikään kuin itsensä ympäristö.



Hyvät organisaatiot pystyvät tuottamaan tietoa yhtä lailla asiakkaistaan kuin ei-asiakkaistaankin, mutta tuo tieto on harvoin organisaatiolla itsellään. Ilman vaivaa tuota tietoa ei saada. Toisaalta, ei pidä luulla, että tämä tieto yksin riittäisi.

Ei riitä, ellei organisaatio kykene liittämään tietoa osaksi omaa tavoitettaan.

Otanpa esimerkin: modernit organisaatiot hankkivat pilvin pimein erilaisia tietokoneohjelmistoja käyttöönsä. Ne tekevät niin siksi, että se on ”päivän sana”, ja että, ”muutkin niin tekevät”.

Totuus on kuitenkin se, että tällaiset hankinnat ovat usein pelkkää tuhlausta, koska kyseisen ohjelmiston toimivuutta omassa organisaatioissa ei ole lainkaan selvitetty. Saati, että ne todella edistäisivät organisaation tavoitetta.

Uudistu, ideoi


Pysyäkseen ajassa kiinni, organisaation on uudistuttava, ideoitava, innovoitava. Ideointi ja johtaminen asettavat paljon aikavaatimuksia johtajille. Kiireessä pystyy tekemään vain entuudestaan tiedettyjä ja tunnettuja asioita.

Kiireessä syntyy vain kuttaperkaa.



On muistettava, että innovointia on tavallaan myös oman organisaation kehittäminen. Ideointi ja uuden kehittäminen onnistuu, jos on tietoa ja näkemystä siitä, mihin ollaan menossa. Toki tarvitaan muutakin. Tarvitaan lahjakkuutta ja mielikuvitusta. Ja lopuksi tarvitaan myös olosuhteita. Ilman olosuhteita kehittäminen ei onnistu. Se usein unohdetaan.

Noja vahvuuksiin

Kun uutta ollaan kehittämässä, organisaation kannattaa nojata omiin vahvuuksiinsa. Aluksi kannattaa katsella hiukan laajemmin toimintaympäristöä, mutta sitten kannattaa ”supistaa” näkökulmaa ja kysyä, mikä tässä, mikä näkyy, sopii juuri meille?

Pitää muistaa, että organisaatiot eivät ole yleensä kovin hyviä sellaisessa, mitä ne eivät itse aidosti arvosta. Jos organisaatiossa johonkin suhtaudutaan skeptisesti, se on merkki siitä, ettei siihen suuntaan kannata lähteä.

Mitä taas yksittäiseen innovaatioon tulee, on hyvä toivoa, että se on riittävän yksinkertainen. Organisaation kehittämisessä monimutkaisuuden lisääminen ei tahdo tuoda mitään hyvää.


Sanon näin jälleen siksi, että aikamme on kortilla. Muuten organisaatiossa ei jää riittävästi aikaa tehdä sopeutustoimia, jotka pienikin innovaatio lähes aina tarvitsee.

Lähtökohtaisesti siis uuden synnyttämiseen pitää varautua käyttämään aikaa! 

Yksimielisyys epäilyttää

Lopuksi: organisaation kehittämisessä 100 prosentin yksimielisyys ei ole aina tavoiteltavaa.

Tulee mieleen klassinen Alfred P Sloanin letkautus: ”Ymmärtääkseni olemme yksimielisiä asiasta?...Siinä tapauksessa ehdotan, että siirrämme asian käsittelyn ensi viikkoon, jotta jokaisella on aikaa kehitellä eriäviä mielipiteitä.”


Organisaation kehittäjät sanovatkin: ei erimielisyyttä pidä pelätä. Se on tehokas ärsyke. Sitä tarvitaan, ellei muuhun, niin mielikuvituksen virittämiseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti