torstai 16. helmikuuta 2012

Arki vaatii vakautta

Elämästä on tullut entistä nopeampaa, mutta myös entistä ennustamattomampaa. Tämän todetaksemme emme tarvitse tulevaisuuden tutkijan, saati elämäntapatutkijan kykyjä.

Mutta oletteko huomanneet tämän: pysyäksemme tässä villisti hujeltavassa kärryssä, yksi ja toinen meistä on alkanut kaivata elämäänsä vakautta lisääviä asioita.


Olemme alkaneet kaivata asioita, tapahtumia ja jopa pienen pieniä rutiineja, jotka toistuvat aina vain. Asioita, jotka ovat ennustettavia. Vanha ystävämme Kuu mollottaa tuolla taivaalla aina vaan (tuon kuvan muuten otin pihaltamme viime täyden kuun aikana - kamera jalustalle ja räps!).

Toistuvien tapahtumien, rutiinien ja tapojen yhteinen piirre on siinä, että ne tarjoavat mielikuvan hallittavuudesta. Kun minulla on tämä tapa, tunnen, että elämäni on vielä koossa. Tämä tässä on asia, joka pitää maailmaani paikallaan, ehyenä.

Muurarit puhuvat ”tartunnoista” tai ”kynsistä”. He tarkoittavat ”kynsillä” esimerkiksi seinään levitettävää pohjatasoitetta, jonka päälle pintatasoite tai vaikkapa laatoituslaasti tulee. Olen ajatellut, että juuri tästähän nyt on kyse. ”Tartuntoja” nykyihminen tässä kiitolaukkaavassa arjessaan kaipaa.

Päivän mietelause katosi - ja palasi

Entä, millaisia nämä elämää koossa pitävät asiat ovat? Millaiset asiat ovat viime aikoina lisänneet elämääsi varmuutta? Millaiset asiat, tapahtumat ja tekijät ovat asettaneet elämääsi perustuksilleen silloin, kun kaikki muu tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä, joskus jopa uhattuna?

Kun mielikanavani Yle Radio1 päätti vuoden 2011 lopulla poistaa ohjelmistostaan ”Päivän mietelauseen”, sepä ei käynytkään ilman kalinoita. Tuosta päätöksestä nousi hirmuinen älämölö, palautesuma.

Ennen kuin vuoden 2012 tammikuu oli lopuillaan, sadat ihmiset olivat ottaneet yhteyttä Yleisradion ohjelmajohtoon. He olivat ilmaisseet syvän tuohtumuksensa radion toimille. Että Yleisradio olikin rohjennut kajota veronmaksajien varoilla tuotettuun palveluun ja muuttaa vuosikymmenien mittaista perinnettä, traditiota!


Monen tuiman palauteviestin ytimenä oli väite, että juuri ”Päivän mietelause” oli jo vuosikymmenien ajan, jo silloin lapsuudessa, pysähdyttänyt Suomen kansan kello 12 kellonkumahdusten ja niitä seuraavan syvällisen ajatelman äärelle.

Yleisradiolla ei ollut vaihtoehtoja. Se palautti kuuliaisesti Päivän mietelauseen sille kuuluvalle paikalleen. Nyt se taitaa tulla peräti kahdesti päivässä, ensin aamulla ja toistamiseen päivällä.

Presidentti, käsityöt ja nuotio

Kirjoitan tätä blogiani runsas viikko vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen. Nyt siis tiedämme, kuka on maamme presidenttinä seuraavat kuusi vuotta. Tämänkaltaiset asiat tuovat tyypillisesti elämäämme vakautta. Piittasimmepa politiikasta tahi emme, presidentinvaalin lopputulos tarjoaa tunteen siitä, että osa tulevaisuuden kehyksestämme on olemassa.

Eikö ole merkillistä! Vaikka presidentin valta on karissut, vaikka presidentti ei enää ole sellainen instituutio kuin joskus ennen, huima valtaosa suomalaisista haluaa edelleen presidentin. Aivan, kuten amerikkalaiset haluavat presidenttinsä, tai, kuten ruotsalaiset haluavat itselleen kuninkaan.

Myös työ, erityisesti käsityöt, neulominen, veistäminen voi tarjota kiinnekohtia elämään. Ne ovat selvästi kokeneet uuden nousun, renessanssin. Myös puutarhanhoidolla on terapeuttisia, eheyttäviä merkityksiä. Se kiinnittää katseen ja mielen tulevaan, siihen, mitä on juuri istutettu ja mitä voi alkaa odottaa.


Pitkä kävely metsässä tai puistossa rauhoittaa, kuten myös istuskelu veden partaalla ja tuijottelu vaikkapa tuleen. Sekä veden liike että tulen liike (nuotiossa) rauhoittaa.

Olenpa pannut merkille, että monet tilaavat jopa sanomalehteä sen takia, että se kiinnittää meidät johonkin, tarjoaa vakauden tunteen. Eihän monikaan meistä sanomalehteä tarvitse enää uutisten takia, vaan siksi, että se tarjoaa jälleen yhden ”tartunnan” arkeen.

Rytmi, kehys perheen arkeen

Yksi vakautta lisäävä asia on rytmi. Pieni lapsi, jopa murrosikäinen nuori kaipaa elämänsä säännöllisesti toistuvia asioita. Herääminen tapahtuu tiettyyn aikaan, peseytyminen ja ruokailuhetket ovat tiettyyn aikaan ja myös nukkumaan mennään samaa aikaan. Kun tästä poiketaan, elämän vakautta koetellaan.

Rytmiä löytyy yllättävistä asioista. Kun lykin ostoskärryjä marketin elintarvikeosaston hyllyjen väleissä, panen merkille kymmenittäin Felix-ketsuppipulloja, kymmenittäin kahvipaketteja säntillisissä riveissä.

Tietenkään en ajattele näitä Felix-pulloja erityisinä elämäni ”vakauselementteinä”, mutta näin se toimii. Se on alitajuista. Ajatelkaapa tunnetta, joka syntyisi siitä, jos kaikki tuo tavarapaljous olisikin lattioilla ympäriinsä ilman mitään järjestystä!


Halusimme tahi emme, rytmiä on aamuruuhkaisessa liikenteessä (vaikka se muutoin onkin stressiä lisäävää), musiikissa, jäniksen jäljissä talvisella hangella, kanervamättäikössä… Toki myös säännöllinen ansiotyö tarjoaa sitä tekevälle rytmin.

Hyvä arki on yksinkertainen

Lopulta tarvitsemme niin vähän, mutta samalla - se on myönnettävä: niin paljon. Elämän perusainekset ovat koossa, kun on terve ja ympärillä ystäviä, perhe ja työ. Melko monelta meistä jokin, tai tai useampi näistä puuttuu.

Tai, kuinka moni on näiden asioiden äärellä sittenkin valmis väittämään, ettei hänellä oikeastaan ole mitään. Aivan, kyse on asenteesta.


Sanokaa, mikä on saanut meidät kuvittelemaan, että tarvitsemme koko ajan lisää ja uutta ollaksemme vasta sitten onnellisia! Mielemme harhailee, pälyilemme hermostuneina taivaan rantaan voidaksemme saavuttaa jälleen uuden asian, minkä joku on käynyt oikkuna sujauttamassa päähämme.

Kun kuitenkin lopulta on kyse vain näistä, hyvän, arjen pienen pienistä perusasioista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti