torstai 24. toukokuuta 2012

Aivohömppä vie

Oletteko te muut panneet merkille: aivoja on kohdannut jonkinlainen selittämätön kurssinousu?! 


Aivoista on tullut osa trendikästä, virtaviivaista bisnespuhetta. ”Tule kuulemaan. Olemme saaneet huippuseminaariimme valtavaa julkisuutta saaneen BCC:n (Brain Coaching Center) kiitetyn braindirector Ursula Liecin! Hän saa Teidät liekkeihin!”

Tämmöistä tarkoitan. Ultramoderneihin johtamisvalmennusoppeihin on solutettu aivoperäisiä lupauksia tyyliin: ”Kehitä älyäsi, nosta tuottavuutesi uusiin sfääreihin”.

On alettu puhua aivocoachaamisesta, erityisistä personal brainereista, aivobiceistä…: ”Kunhan opit tuntemaan aivosi, opit tuntemaan myös alaisesi.”


Eikä siinä kaikki. Kun viivähtää kirjakaupassa tai luo silmäyksen nettikirjakauppojen tarjontaan, huomaa, että ne suorastaan tulvivat kaikenlaisia aivohömp…hupsista, ”aivotutkimukseen” tukeutuvia itsehoitomanuaaleja.

Meissä on niitäkin, jotka ovat valmiita sijoittamaan suorastaan onnellisuuden olemuksen aivotutkimuksen keskiöön. Aivoissa on langanpää, sieltä kaikki aukeaa!

Tuntuu kuin aivoista olisi tullut jonkinlainen Pohjoisen jäämeren syvyyksissä makaava Titanic, uusi geeni, joka kätkee poimuihinsa kryptisen pätkän vaikeasti tulkittavaa DNA:ta.

Surkoon hevonen. Sillä on iso pää

Kuten jo ehkä huomasitte, minua tämä kaikki on hämmentänyt. Se haiskahtaa – anteeksi vain — amerikkalaiselle psykologismille. Minusta tuntuu, että koskaan ennen mitään ihmisruumiin osaa ei ole hiissattu yhtä korkealle jalustalle kuin mitä nyt on tehty aivoille.

Aivojen äärellä on jotenkin tunkenut esille myös ihmisen loputon mystiikan kaipuu. Sitä osoittaa, että meitä on alkanut kiinnostaa esimerkiksi historiallisten ”nerojen” aivot.


”Kas, tässä näette kaksi kalloa. Toinen niistä on Charles Darwinin, toinen Albert Eineisteinin. Tutkijat ovat kyenneet modernin fotoscopian keinoin jälkikäteen rekonstruoimaan näiden kahden merkittävän ajattelijan aivot. Valaisen nyt infrapunapisteellä Darwinin väliaivojen sitä osaa, jossa hypotalamus sijaitsee…”

Hoh, mitä soopaa. SE on yhtä kuin esittelisimme arvovaltaiselle yleisölle suomalaisen työhevosen pään. Sitä tillittäessä voisimme yhdessä huomata: hevosella on kuin onkin iso pää. Siellä olisi lääniä sellaisille ja sellaisille aivoille!

Kaikki olisikin kovin helppoa, jos tuonkaltaisiin kysymyksiin löydettäisiin tuonkaltaisia vastauksia. Pian voisimme sanoa, millaisia aivoja yritysten tai, vaikkapa kuntien olisi vastaisuudessa viisasta rekrytoida.

Mieli ei taivu kuvattavaksi

Kylmä totuus on, että aivot ovat edelleen, vielä 2010-luvullakin, hämmästyttävän vähän tunnettu elin. Se koskee myös aivojen fysiologiaa - näin minulle vakuutti myös muuan psykiatrian professori jokin aika sitten.

Esimerkiksi moderneilla kuvantamismenetelmillä ei saada paljoakaan uutta irti ihmismielen hermostollisesta perustasta. Tätä perustaa leimaa äärimmäinen hienoviritteisyys. Aivoissa on paljon sopukoita – tai, pitäisikö sanoa: toimintoja — jonne kamera ei yllä.

Tärkeää on myös huomata, että aivot eivät suinkaan ole ainoa näkökulma ja portti ihmismielen hallintaan.


Esimerkiksi se, mitä perinteisessä psykologiassa on löydetty, tarjoaa edelleen yllättävän tukevaa tietoa mielen liikkeiden tarkasteluun. Tässä tarkastelussa vaikkapa ihmisten vuorovaikutukseen keskittyvä sosiaalipsykologia ei ole aivan mitättömässä roolissa.

Mutta, kuten sanottu: eiväthän modernit bisnesleijona tätä usko. Kun läväytät valkokankaalle viipalekuvatut Marc Zuckerbergin aivot, siirryt välittömästi ”uskottavien luennoitsijoiden” kastiin.

Kukaan ei maksa hymistelystä

Miksi sitten tähän hömppään uskotaan? Ehkä siksi, että ”perinteinen psykologia” edustaa liiallista varovaisuutta. Kun tutkija, kertoo aivoista, hän on viisaan pidättyväinen. Myöntäessään, kuinka vähän tietää, hän samalla myöntää olevansa perin juurin akateeminen ja tylsä.

Sen sijaan, kun uuden aallon braincoachaaja (ok, myönnän: hänellä kyllä voi olla takanaan 15 opintopisteen etäopinnot) kertoo yleisölleen aivojen selkeästä yhteydestä johtamisen, hän kertoo sen, mitä häneltä on tilattu. Hän kertoo sen, mitä kuulijat ovat tulleet kuulemaan.

Kaikki ovat tyytyväisiä, sillä kukapa nykymaailmassa maksaisi hymistelystä.


Tässä on myös syy siihen, miksi testosteronille tuoksahtavien machojohtajan on helpompi hyväksyä vuorovaikutuksen ja jopa (naisten korostamien) tunteiden merkitys. Kun asiat kiepsautetaan esille uuden, järeän ”aivotutkimuksen” kautta, se on jotenkin...niin, jotenkin uskottavampaa.

Perustotuutta ei silti kaatane mikään. Työelämän puikoissa pärjäävät edelleen ne esimiehet, jotka ovat luontaisesti hyviä ihmistuntijoita. Ihmistuntemus on taito, jonka juuret ovat salaperäisen etäällä, varhaislapsuudessa.

Toki se on taito, jossa voi kehittyä. Siinä taidossa lienee vain taivas rajana - meillä kaikilla.


Kuvat: kotipihalta ja lähilaitumilta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti