maanantai 24. syyskuuta 2012

Kaaos - sen kaihtamisen järki

Koetin kaivella netistä erään asiantuntijan yhteystietoja. Siinä puuhassa tulin eksyneeksi hänen webbisivuilleen. Sivuilta löysinkin, paitsi kaipaamani yhteystiedot, yllätyksekseni myös jotakin muuta.


Huomioni kiinnittyi peräti oudon näköiseen luetteloon. Se oli otsikoitu: ”Työpöytäni ylälaatikon sisältö”. Numeroidun listauksen oheen oli liitetty päivämäärä, joka antoi ymmärtää, että kyseisen laatikon sisältöä seurataan ja myös luetteloa päivitetään.

Ylälaatikko näytti tuona päivänä tällaiselta (olen saanut ao. henkilöltä luvan viitata asiaan):

     1.   Casio HT-100 ajastin 
     2.   Kuusi muilta saatua käyntikorttia (joista 2 ulkomaalaisia)
     3.   AAMR:n jäsenkortti vuodelle 2001 
     4.   TrodatPrinty 4910 - leimasin (teksti: TS) 
     5.   Trim -kynsileikkuri 
     6.   Kaksi kahden euron kolikkoa, vuosiluvut 2001 (suomi) ja 2002 (kreikkalainen)
     7.   Telefax Post it- lappuvihko 
     8.   17 isoa paperiliitintä 
     9.    48 pientä paperiliitintä 
    10.   11 kpl HB-lyijykyniä (Staedtler Minerva, made in Germany) 
    11.   Nature Future - kirjepaperilehtiö 
    12.   Sinitarralevy (n. puoli pakkausta) 
    13.   2 kpl Clean wet/clean dry -näytönpuhdistajaa 
    14.   20 kpl mapin nimilappuja
    15.   Hotis Red stripe -pakkaus: 2000 kpl nitojan niittejä kokoa 24/6 
    16.   28 kpl kumilenkkejä 
    17.   Stabilo Boss - merkkaustussi (oranssi) 
    18.   2 kpl "made in China" paperiliitintä 
    19.   4 kpl Sigel-merkkisiä post it-lappuvihkoja 
    20.   6 kpl 3M-merkkisiä posti it -lappuvihkoja 
    21.   1 kpl hakaneuloja 
    22.   Trodat typo printy 4952 -leimasin (teksti: Tie auki! -projekti) 
    23.   Tulitikkurasia, jossa 16 käyttämätöntä tikkua. 
    24.   Takkiin kiinnitettävä nimilappu, jossa teksti "Seminaire HELIOS II, 7 au 9 novembre 1996 S. T. FINLANDE". 
    25.   103 kpl omia käyntikortteja 
    26.   Rautalangasta väännetyt pikkuruiset silmälasit 
    27.  Pienet kumiset silmälasit Mara Sapon-Shevinin luennolta kesällä 1998. 

28 kpl kumilenkkejä

Kuten sanottu, olin jokseenkin äimistynyt näkemästäni. Oli aivan pakko kysäistä kaverilta: 

"Öh, tuota...mikähän pyrkimyksenäsi on mahtanut olla työpöydän ylälaatikon noinkin tarkalle ynnäilylle. Miksi on tärkeää tietää ylälaatikossa majailevien kumilenkkien määrä?"

”Oletkin ensimmäinen, joka kertoo huomanneensa tämän,” aloitti vastaamisensa tämä omaisuutensa luetteloija.


Sain selityksestä sen käsityksen, että kyse oli pyrkimyksestä tällaisen toimen kautta hallita ympäristöä, sen ajoittaista kaoottisuutta.

Tulkitsen homman niin, että meillä itse kullakin on pyrkimys hallita elämäänsä, pitää oman elämänsä palikoita järjestyksessä. Sosiologit puhuvat hallinnan tunteesta.

Joku pitää kotinsa nurkat puhtaana, joku toinen pesee säntillisesti autonsakin - vaikkapa joka torstai.

Aamun lehti puhtaalle pöydälle

Muistan lukeneeni jostakin nyrkkisäännön, jonka mukaan nukkumaan ei pitäisi mennä siivoamatta keittiön pöytää.  Ajatuksena tuntuu olevan, että silloin voisi aloittaa jokaisen uuden päivän aivan konkreettisesti ”puhtaalta pöydältä”.

Hyvältä kuulostava idea, joskin esimerkiksi lapsiperheessä se saattaa joskus jäädä haaveeksi.


Ajatus ympäristön - vaikkapa kodin, tai pelkän pöydän - siisteydestä liittyy siihen, että meissä on jatkuvasti läsnä ikään kuin kaksi maailmaa, ulkoinen ja sisäinen.

Kun koemme ympärillämme siisteyttä, meistä voi tuntua, että näin pystymme pitämään myös sisäisen maailmamme (päämme ja ajatuksemme!) järjestyksessä.

Kaaos neroja varten?

Toisaalta, tämä kokemus ei kosketa kaikkia meitä samalla tavoin. Jokaisella on kokemuksia myös ihmisistä, joilla ei selvästikään näyttäisi olevan suurtakaan intohimoa tällaiseen ulkoisen järjestyksen pitoon.

On myös taitettu paljon peistä siitä, mitä itse kunkin kyky pitää yllä järjestystä kertoo hänen luonteestaan.

Toisaalta, on väitetty: "Kuka tahansa pystyy pitämään yllä järjestystä, mutta vain nerot hallitsevat kaaosta."



Väite kätkee sisäänsä kaksi ajatusta: järjestys on toisaalta tavoiteltavaa, mutta joka järjestyksen puutteen hallitsee, on tavalla tai toisella onniteltava.


On jopa uskottu, että luovissa ihmisissä on enemmän niitä, jotka eivät hätkähdä kaaosta, esimerkiksi sitä tiskipöydällä uhittelevaa astiaröykkiötä.

Ottamatta kantaa väitteen todenperään, se osoittaa, että olemme varsin yksilöllisiä sen suhteen, miten lähiympäristön järjestys (tai sen puute) vaikuttavat psyykemme tilaan.

Näkisin niin, että erilaisuus tässäkin suhteessa - ainakin tiettyyn rajaan asti - olkoon rikkautta.

Tämä kirjoitus on sukua reilun vuoden takaiselle blogilleni, jossa tarkastelin sekasotkua mahdollisen tehokkuuden näkökulmasta.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ylälaatikko! Meillä nuo luettelot (huom.monikko) olisivat ehkä vielä hullumpia---ei voi käsittää mitä kaikkea sitä tulee säilöneeksi. :) Väitän että tietynlainen yhteys on luovuuden jaa hetkittäisen kaaoksensietokyvyn välillä. Tosin se saattaa johtua myös siitä että jos haluaa saada tehdyksi jotain muuta kuin tiskipöytää, kenkäröykkiötä tai muuta, on hyväksyttävä ainakin väliaikaisesti se näky-kaaos.Lapsiperheessä kaaos on tosiaankin oleellinen osa eloa, välillä se otetaan haltuun mutta seuraavan aamupalan tai löysäilypäivän jälki on taas enemmän sukua kaaokselle kuin järjestykselle.

    kiitos ajatuksia herättävästä ja jakavasta blogistasi! Jonkun aikaa seurailleena uskaltauduin minäkin kommentoimaan. :) Ehkä tämä aihe kaaoksesta ja järjestyksestä on niin sydäntä lähellä. :) Jokapäiväinen puheenaihe suurperheessä. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Isossa perheessä kaaos on taatusti tuttu kokemus, ainakin ajoittain. Ajattelen, niin että työlästä on sillä, joka ei vähääkään epäjärjestystä tunne sietävänsä. Luovuuden ja epäjärjestyksen suhteesta on puuttu usein ns. luovien tai muulla tavoin todistetusti aikaansaavien persoonien yhteydessä. Esimerkiksi Albert Einstein on klassinen esimerkki tällaisesta. Luulen kuitenkin, että on olemassa jokin "tietty raja", jonka ylitettyään epäjärjestys alkaa vähentää esimerkiksi tuotteliaisuutta - joskin tämäkin raja lienee hyvin yksilölllinen. Muistan, kuinka muuan professori vieraili kerran työpaikkallamme. Hän tuli työhuoneeni ovelle ja tokaisi: "Minä en pystyisi työskentelemään hetekäkään tällaisessa ympäristössä!" Eikä minulla mielestäni nyt niiiiin sekaista ollut. ;)

    VastaaPoista