keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Mitä voisimme oppia nuoriltamme

Pari viikkoa sitten luin uutisen, jonka mukaan käsityksemme työhön intohimoisesti suhtautuvasta, luovuutta ja ideoita pursuvasta Y-sukupolvesta on myytti. Se on kuulemma uskomus, joka ei pidäkään paikkaansa.

15/30 Research –nimisen firman tekemän tutkimuksen mukaan  1980- ja 90-luvuilla syntyneet nuoret aikuisemme ovat myös arvostuksiltaan huimasti konservatiivisempia kuin mitä olimme kuvitelleet.


Sellaiset asiat, kuten talouskasvu, kuluttaminen ja mammonan kokoaminen eivät ole heidän toiveiden listansa kärjessä - enää. Tätä tukee se, että jopa 3/4 prosenttia nuoristamme on seurannut suorastaan huolissaan arvomaailman koventumista työelämässä ja taloudessa.

Hetkinen, millaisten asioiden perään nuoremme sitten ovat?

Yllätys, yllätys. Tutkijoiden mukaan he haluavat lähivuosinaan elää tavallisen ihmisen tavallista arkea.

Oikeastaan tämä ei ollut aivan uskomatonta. Jo pari, kolme vuotta sitten tehtiin Suomessa nuorten keskudessa tutkimuksia, joiden mukaan kovat arvot ja taloudellisen menestyksen kaipuu olivat selvässä laskusuunnassa.

Isä nauroi, kun olin lapsi!


Muutakin positiivista nämä tuoreimmat tutkimukset paljastivat: esimerkiksi sen, että huima valtaosa suomalaisnuorista kokee elämänsä olevan juuri nyt onnellista.

Samalla nuoret kuitenkin myöntävät tulevaisuuteen liittyvän vakavia huolenaiheita, pelkojakin. Yli puolta nykynuorista huolestuttaa muun muassa oman työpaikan löytyminen. Miten tulen jaksamaan työssä, kysyy myös huolestuttavan moni nuori. Ja huomatkaa: ennen kuin on edes siirtynyt työelämään!


Käsi sydämelle vanhemmat kanssani: sanokaapa, ovatko tällaiset pelonaiheet kovinkaan kummallisia?

Työelämän vauhti kasvaa kierrosten lisääntyessä, muutokset seuraavat toisiaan. Kaiken päälle tulevaisuutta varjostaa yhä epämääräisempiä piirteitä saanut talouden taantuma ja työttömyyden uhka.

Herttinen. Eihän tässä nuoren tarvitse kuin istua silmät auki kotinsa päivällispöydässä huomatakseen, että jotakin on tapahtunut!

Mun isä sentään nauroi joskus ennen! Nyt se ei naura koskaan. Se ärisee ja sen katse harittaa.
 
Nuorten luovuuskin on myytti

Palataanpa vielä hetkeksi näihin tuoreimpiin tutkimustuloksiin. Niiden mukaan useimmille nuoristamme työn tehtävä on rahoittaa muuta elämää. Ei siis sen suurempaa, ei sen ohjelmallisempaa.

Tämän toteamuksen äärelle jäin fiilistelemään. Miksi jäin? Siksi, että näen tässä selvästi jonkinlaisen paluun vanhaan.

Minulle historia on aina ollut jonkinlaista aaltoliikettä. Asiat, arvostukset ja jopa kokonaiset aatteet palaavat pinnalle tietyin väliajoin, olivatpa ne miten ymmärrettäviä tai käsittämättömiä tahansa.


Esimerkiksi näissä nykynuorten arvoissa on jotakin hyvin samantapaista, joista muistan antropologi Karl Polanyin (1886 - 1964) kirjoittaneen.

Polanyi näet muistutti, että esikapitalistiset yhteisöt (siis paimentolaiset, metsästäjät, keräilijät ja semmoiset) arvostivat nekin perhettä, heimoa, uskontoa, kunniaa ja perinteitä.

Tällaiset asiat olivat heille suunnattomasti arvokkaampia kuin kiiltävät esineet. Eivät he tunteneet kiirettä.

Polanyin mukaan siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Ihmisen perustavimpia tarpeita nimittäin on tuntea kuuluvansa johonkin, tuntea olevansa osa yhteisöä.

Vanhempiaan viisaampaa väkeä

Mikäli nykytutkimusten tulokset pitävät yhtään paikkaansa, nuoremme ovat viisaita, viisaampia kuin vanhempansa.

He ovat oppineet, että ihminen voi ansaita elämänsä aikana paljon rahaa, jopa valtavia summia. Mutta, he ovat myös nähneet tähän kuvioon liittyvän kummallisen nurinkurisuuden.


Ihminen voi syytää huimia summia valtavaan määrään arvotonta roinaa (tiikkisiä pullotelineitä, vilkkuvia fondue-patoja, iskelmiä laulavia vohvelirautoja...) ehtimättä hankkia yhtäkään todellista ystävää.

Tai kykenemättä tuntemaan onnellisuutta. Mitä hyötyä on kuolla hylättynä ja yksinäisenä?

1 kommentti:

  1. Niin, eikö koulun (kreik. skhole) alkuperäisin idea ollut opettaa järkevää joutenoloa ja vapaa-ajan mahdollisimman mielekästä hyväksikäyttöä? Näinä kulutuksen kulta-aikoina järkinuoremme kouluttautuvat mahdollisemman lyhyellä ajalla mahdollisimman rikastuttavaan työhön :)

    VastaaPoista