perjantai 5. lokakuuta 2012

Mielikuvien maailma

Meillä kaikilla on (ainakin ollut) odotuksia, mitä tulee elämään. Joku voisi väittää, että ihmisparan elämä on peräti ladattu mitä erilaisimmilla odotuksilla.

Ehkä se korostuu varsinkin nuoruudessa. Pitäisi näyttää hyvältä. Pitäisi tuntuakin hyvältä. Voi, kuinka hyvältä vaimoni tai mieheni näyttääkin – ainakin vielä.

Kuukauden kuluttua aion vihdoin toteuttaa odotetun haaveeni, Bemarin katumaasturin. Uskon, että se saa naapurien päät kääntyilemään. Tätä en kuitenkaan sano ääneen. Ainoastaan ajattelen.


Nooh, voi olla, että liioittelin. Hieman.

Elämme siis keskellä mitä erilaisimpien mielikuvien maailmaa. Mielikuvamaailmassa on tärkeää saada asiat näyttämään hyvältä, sopivalta. Usein on myös tärkeää edustaa sitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä.

Ihanteellinen poliitikko

Ajatellaanpa vaikka lähtökuopissaan olevia kuntavaaleja. Meidän olisi osattava valita henkilö, joka näyttää sopivimmalta tehtäväänsä – henkilö, joka sopii juuri minulle.

Vastaavasti, politiikkaan mukaan lähteneen olisi kyettävä tarjoamaan mielikuva omasta sopivuudestaan. Miten tarjoaisin mielikuvan sopivuudesta mahdollisimman monelle?


Tiesittekö muuten, millainen on esimerkiksi ”ihanteellisen poliitikon” älykkyysosamäärä? Tätäkin nimittäin on joskus tutkittu.

Paras, sopivin tehtäväänsä on kuulemma se, jonka ÄÖ on noin 108. Että miksikö? Siksi, että tällaisen älykkyysosamäärän omaava on riittävän lähellä äänestäjiään, mutta kuitenkin himpun verran ”älykkäämpi” kuin keskiverto äänestäjänsä.

Jos jollakin on päässyt unohtumaan, muistutan, että älykkyysosamäärä 100 edustaa kansalaisten keskiarvoa esimerkiksi monissa länsimaissa. Näin on ajateltu.

Liian älykäs puhuu munkkilatinaa

Mihin tämä mielikuva ihanteellisesta poliitikosta perustuu? Siihen, että kun hän on himpun verran älykkäämpi kuin minä (saan hänestä siis sellaisen mielikuvan!), voin kunnioittaa häntä: ”Siinä vasta viisas mies (tai nainen)!”

Nyt joku kysyy, eikö olisi suotavaa, että poliitikon älykkyysosamäärä olisi mahdollisimman korkea? Esimerkiksi 145, tai jopa 155? Silloin voisin ihailla häntä vielä enemmän.


Ei se niin menekään. Jos poliitikko on ”liian viisas”, hän alkaa etääntyä taavi tavallisesta tallaajasta. Hän puhuu outoja asioita, käyttää kummallisia sanoja, liihottelee yläilmoissa.

”Kaikki, mitä hän suustaan päästää, hujeltaa metrin verran pääni yläpuolelta! Miten voisin äänestää tuollaista?”

Ihan tavallinen kiinteistövälitysliike

Otetaan toinen esimerkki. Emmekö voisi ajatella samoin vaikkapa yrityksistä? Tokihan myös yrityksen tehtävänä ole näkyä edullisessa valossa ja pyrkiä näyttämään sopivimmalta?

Juuri näin yritykset koettavatkin tehdä, näyttää sopivimmalta asiakkaan silmissä. Oikeanlaisen julkisuuskuvan luomiseen yritykset käyttävät viestintää, mielestään oikeanlaista puhetta.

Joskus se onnistuu, joskus ei. Jokainen voi itse päätellä, onko sen erään kiinteistövälitysfirman slogan onnistunut, jossa kehutaan sen olevan ”Ihan tavallinen kiinteistövälitysliike”.


Tässä kohdassa on joskus tullut mieleen, ettei se aina niin helppoa ole.

Olen nimittäin kuullut jonkun asuntoa havittelevan perheen isän sanovan, että kodin hankinta on vahvasti tunnepitoinen juttu - silloin tarvitaan enemmän.

”En haluaisi ostaa perheelleni kotia ihan tuolta pohjalta. Tulee mielikuva, ettei välittäjä edes yritä parastaan.”

Halutun mielikuvan synnyttäminen vaatii taitoa. Eikä se aina onnistu sittenkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti