perjantai 21. joulukuuta 2012

Mä vaan tän tsekkaan!

Hei Kaitsu. Voitko sanoa jotakin siitä Kervisen proggiksesta aamun palaverissa ennen kun muut avaavat suunsa, ja tehdä kanssa muistiinpanot.:)

Tätä tämmöistä se tahtoo olla työajan jälkeinen sähköpostihäirintä. Työhön liittyviä viestejä tulla putoilee koneelle pitkin päivää, vaikka niissä nyt ei niin paljon sisältöä tai järkeä olisikaan.


Järkeä tai ei, meilit tekevät tehtävänsä: ne johtavat ajatuksemme töihin. Ai, että siis huomenna? Mikäs palaveri se nyt sitten olikaan?

Jokin aika sitten julkistettiin ruotsalaistutkimus, jonka pääsanoma oli tämä: työmme ja vapaa-aikamme sekoittuvat, ja yksi tehokkaimmista "sekoittajista" oli kuulemma sähköposti.

Ensin juon kaffit...

Tämän mainitun selvityksen mukaan 20 prosenttia ruotsalaistyöntekijöistä tarkastaa aina ensimmäisenä aamulla työsähköpostinsa. Näin väitti Dagens Nyheter.

Jos mukaan lasketaan kaikki ne, jotka lukevat sähköpostinsa ennen töiden varsinaista aloitusta, osuus nousee jo kolmannekseen kaikista sune svenssoneista.

Siis, että ensin hörpäistään aamukahvi ja vasta sitten luetaan ne meilit.
  

Kuulemma 20 prosenttia ruotsalaisvastaajista tunnusti lukevansa päivittäiset viestinsä myös juuri ennen nukkumaan menoa.

Tuleepahan rauhaisa yöfiilis, kun saa tietää, miksi pomon ohimosuoni juuri nyt pullistelee :)

Toisaalta 50 prosenttia väitti, ettei koskaan kuiki työviestejään illalla.

Miten se tämä asia on Sinun kohdallasi?

Jeff Houstonista kysyy

Financial Timesin saksalaisversio kertoi tässä syksyllä IT-alalla työskentelevistä jopa 88 prosentin olevan käytettävissä myös työpäivän jälkeen.

Ammatilliset alat voivat jonkin verran poiketa toisistaan, mutta luulen, että juuri tietoteknologian kanssa työkseen vehaavat joutuvat kaikkialla maailmassa olemaan alituiseen saatavilla - erityisesti silloin, kun tehdään yhteisiä projekteja "Jeffin" kanssa, jonka työtuoli sattuu olemaan Houstonissa.


Tätä taustaa vasten ei ole aivan uskomaton sekään selvitys, jonka mukaan suurten yritysten tietoteknologiajohtajat vertasivat viikon kestävää sähköpostikatkosta vakavuudeltaan auto-onnettomuuteen tai avioeroon!

HUOM. Mitään tämmöistähän (siis, jotain viikon katkoa!) ei tietenkään tapahdu oikeassa elämässä, mutta jos semmoinen tapahtuisi, se olisikin aivan mieletöntä.

Mistä on kyse?

Oikeasti: tuon luettuani jäin mietteisiini pidemmäksi aikaa.

Onko kyse työn muutoksesta, riippuvuudestamme meille-mukamas-niin-tärkeään-tietoon, riippuvuudestamme näihin hilavitkuttimiin, vai, onko kyse sittenkin jonkin sellaisen kuin avioliiton kurssiromahduksesta?

Siis tyyliin: mieluummin luen meilini kuin riudun tässä! Ei, sanokaa, että kyse ei ole avioliiton kurssiromahduksesta.


Ja vielä palan painikkeeksi rippunen lisää sähköpostihulluutta: Iso-Britannian valtion julkaisemien tilastojen mukaan sikäläinen työssä käyvä vanhempi käyttää noin kaksi kertaa enemmän aikaa sähköpostien lukemiseen kuin omien lastensa kanssa oleiluun.

Tästä on jo aikaa, mutta kun kuulin tämän, minussa alkoi vähin erin kehittyä vahva tunne, että jos ihmisen elämä tuntuu tuolta, siinä on jotakin pielessä. Olisi tehtävä jotain.

Osittainen sähköpostikielto

Ei ihme, että joku vastavirtaan soutelija on alkanut haikailla jopa sähköpostitonta maailmaa:

Oon vähän miettinyt, että voisiko töitä tehdä ilman sähköpostiosoitetta. Suurin osa työpostista on nimittäin ihan [sensuroitu].

Tätä kaikkea vasten luin mieli kirkastuen autonvalmistaja Volkswagenin ratkaisusta taipua (painostuksen alla!) "BlackBerry-breakiin".


Mikä se semmoinen breikki on?

Se on sitä, että työnantaja ei kuulemma välitä työposteja kännyköihin 30 minuuttia ennen tai jälkeen työpäivän.

Volkswagenin työntekijäpuolta edustavan Bernd Osterlohin mukaan palaute sekä yhtiöltä että henkilöstöltä on ollut pelkästään hyvää.

Kysymys meille kaikille: voisiko tätä mallia soveltaa meidän työpaikallamme? Jos ei, niin miksi ei?

Ehkä se voisi olla askel stressittömämpään työhön, levollisempaan yöhön ja seesteimpään arkeen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti