maanantai 25. helmikuuta 2013

Oblomovilaisuus – saamattomuuden huipulla

Tiesittekö, että saamattomuus on peräti toiseksi suurin este nuorten aikuisten säästämiselle. Kaikkein suurin este vaurastumiselle on kuulemma kiinnostuksen puute.

”Ei siis vois vähempää kiinnostaa”, tuuskahtaa 23 –vuotias Jore.

Tämä käy ilmi pankkiiriliike Alexandrian taannoisesta kyselytutkimuksesta.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan nyt ollut kirjoittaa säästämisestä, vaan tuosta toisesta asiasta: saamattomuudesta. Liekö saamattomuuden tunne muillekin tuttu?


Siis, että piti maalata wc ja piti saada eteisen naulakko seinään, mutta kun… Mutta kun ei saa aikaiseksi.

Siinä se naulakko lojuu jo kolmatta viikkoa eteisen pöydällä. Ruuveja puuttuu, nähkääs.

Tämmöiselle loputtomalle nahjustelulle on oikein nimikin: oblomovilaisuus. Kummallisen tuntuinen nimitys viittaa venäläisen Ivan Gontšarovin klassikkoromaaniin Oblomov (1859).

Ärsyttävän tenhoava nuhjake Ilja Iljitš

Kirjassa ”seikkailee” suorastaan eksistentiaalisiin mittoihin yltävää laiskottelua harjoittava nimihenkilö Ilja Iljitš Oblomov.

Kun teosta lukee, huomaa, että ensimmäiset pari sataa sivua menee sen kuvaamiseen, kuinka tämä sympaattinen nuhjailija viettää elämäänsä pääosin pietarilaisen asuntonsa sängyssä, tai sohvalla.

”Noustuaan aamulla vuoteestaan hän teen juotuaan asettuu pitkäkseen sohvalle, nojaa päätään käteen ja säästämättä voimiaan miettii siihen asti, kunnes pää uupuu raskaasta työstä ja omatunto sanoo: 'Tänään onkin jo tehty riittävästi yhteiseksi hyväksi.'"



Viitsimättä edes pukeutua kuin virttyneeseen nuttuunsa Oblomov jaksaa vain haaveilla ja korkeintaan suunnitella mielessään, miten järjestäisi asioitaan, miten menestyisi urallaan.

Ikinä hän ei kuitenkaan ryhdy mihinkään. Sitä hän välttää viimeiseen saakka. Itse asiassa hän ei saa itseään edes ulos asunnostaan. Niin saamaton nahjus hän on.

Tästä siis tämä ”oblomovilaisuus”.

Mies: kuin kypsäksi keitetty makaroni

Tätä kun miettii, tulee samalla pohtineeksi, ketä ja missä ovat modernin maailman Oblomovit?

Kyllä minulla epäily oli, mutta asian vakuudeksi piti hiukan googlailla (hakusana oli ”saamattomuus”).

Ja arvatkaa, mihin jäljet johtivat! Tietysti keskustelupalstoille, jossa vaimot päivittelivät omien miestensä saamattomuutta, suorastaan parantumatonta laiskuutta:

"Muuten ihana mies ja ihan satavarmasti rakastaa, niin rakastan minäkin, mutta niin saamattoman laiska.” valitti muuan ja kertoi, kuinka mies vain makaa.



”Viimeiset 6 kuukautta olen elättänyt hänet täysin. Maksanut laskut, asumisen, ruoat, jne. Hän ei saa aikaseksi edes soittaa työpaikkoja.

Ymmärsin ensimmäisen ja jo toisenkin kuukauden, mutta nyt alkaa palaa pinna. Kotonakaan ei saa aikaiseksi mitään. Ei edes tiskejä tiskattua.

Kuitenkin käyn itse töissä pitkää päivää, tuon kotiin ruokaa, teen ruokaa, pyykkään, siivoan ja maksan, mutta tämä miehenkuvatus joka muistuttaa enemmän liian kypsäksi keitettyä makaroonia olemukseltaan...

Hän rakastaa varmasti. Niin minäkin rakastan, mutta rakkaus ei taida enää riittää."

Jos nyt saa energiaa…

Yllättäen myös miehet tunnistavat oblomovilaisuuden itsessään (tässä alla puhuu mies):

"Jos nyt jaksaa mennä sinne mollin (so. mol.fi) sivuille, mut sit kun pitäs alkaa soitella moneen eri paikkaan ja käydä haastatteluissa, ehkä soitan yhteen paikkaan ja jos nyt saa energiaa…

…onneks sossurahat saa kunhan muistaa, jaksaa ja löytää ne "piip" paperit, onneks siin riittää pari rastia sinne tänne."


Huh. Joskus on suorastaan terapeuttista käsitellä saamattomuutta. Siis siitä, mitä kaikkea muut eivät ole kyenneet saamaan aikaan.

Myös Gontšarovin teoksen kertaamisella on hyvä vaikutus saamattoman mielenlaatuun.

Kun kirjaa lehteilee, tulee puuhakas ja aikaansaava olo. Energiaa suorastaan virtaa itseen. Sitä alkaa pursuta!

Mitenkäs se olikaan?! Haa, rautakauppa on auki vielä yhdeksään, joten on vielä puoli tuntia aikaa hakea nekin ruuvit tuohon naulakkoon! Samalla otan maalia vessan seinään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti