tiistai 19. helmikuuta 2013

Vielä yksi sukkahousuniksi

Lapsuuteni talviin kuului verkkokalastus Perämeren takakulmassa. Se kuului niihin... niin kun nyt nenä kuuluu päähän.

Marraskuussa, meren jäädyttyä kokoili isä pyyntivehkeensä ahkioon. Oli sanomattakin selvää, että minut otettiin mukaan.

Olin tuskin kymmenvuotias, mutta ilmeisen korvaamaton apuneuvo ahkion vedossa, avantojen availussa ja mitä erilaisimmissa köysihommissa.

Avantojen avaamiseen tuonaikainen talvikalastaja tarvitsi tuuraa.


Tuura muistuttaa rautakankea olematta kanki. Tuurassa on taottu, ehkä metrin mittainen teroitettu kärki, joka on yläosastaan kiinnitetty puiseen, veistettyyn varteen.

Isälläkin oli tuura. Se oli arvokapine. Arvokapine siksi, että sen oli muuan kyläseppä hänelle tilauksesta takonut – vuosikymmeniä sitten.

Vauhdilla kohti Kiinaa

Kirjoitan tuurasta, koska juuri tuohon kapineeseen kytkeytyy mieleeni painunut tapaus. 

Kas näin se meni. Oli talvinen lauantaipäivä. Olimme jälleen kerran verkkojamme kokemassa, isä ja minä. Viikolla oli ollut kipakka pakkanen. Ahavasta johtuen avantomme olivat saaneet kauniit, peilikirkkaat jääkannet.

Nohevana kotitarvekalastajan jälkeläisenä tartuin aivan omatoimisesti tuuraan. Tarkoitus oli availla avannot ikään kuin etukäteen.


"Varokin, ettei tuura karkaa käsistä! Siinä ei ole paksu jää." Tämän verran muistan isän varoituksesta lyötyäni ensimmäisen iskun jäähän. Kuulin, mutta en tajunnut.

Myöhäistä. Tuura mennä hulahti mustuuteen kohti Kiinaa; se oli karannut liukkaista villalapasistani. Järkyttyneenä tuijotin jäähän syntynyttä reikää.

Homma ei ollut minulle suinkaan outoa, mutta en ollut osannut odottaa jo ensi-iskun onnistuvan läpäisemään jään. Että jää olisi niin heikkoa.

Ajatusprosessi laitettiin käyntiin

Kuten sanottu, tuura oli perhekalleus. Sillä oli tunnearvoa.

Isää harmitti, sanomattomasti. Hän laittoi ajatusprosessinsa käyntiin. Hänen päässään alkoi hiljalleen muhia tuuranpelastussuunnitelma.

Parin, kolmen kuukauden päästä, huhtikuussa, ajatus alkoi olla valmis toteutettavaksi. Se perustui avannon paikkaan. Kun se oli tiedossa, tiedettiin, mihin tuura oli uponnut.


Auton katolle koottiin nippu puisia listan pätkiä. Reppuun otettiin muutakin: vasara, nauloja ja nailoniset sukkahousut. Kerron kohta, miksi.

Tuura oli syöksynyt käsistäni kohden meren pohjaa jokseenkin kohtisuoraan. Kohdattuaan pohjan se ei suinkaan kaatunut, vaan raskaana tunkeutui pehmeään pohjamutaan. Näin isä oletti.

Edelleen, oletukseen kuului, että tuurasta olisi näkyvissä vähintäänkin pätkä puuvartta. Muu osa tuurasta lienee syvällä mudassa.

Arjen luovuutta

Avannon reunalle päästyämme isä naulasi kaksi 6-7 metrin rimaa. Hän tiesi, että juuri tuolla kohdalla vettä oli vain kuutisen metriä.

Rimat yhdistettiin toisesta päästään nailonsukkahousuilla. Tässä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä tuolloisen kotikaupunkini Tornion vajaasta 20 000 asukkaasta ehkä yli 2000 kulki päivittäin työssä jollakin sukkatehtaalla.

Sukkahousuja oli totuttu käyttämään lähes kaikkeen mahdolliseen - siis, jo tuolloin 1970-luvulla.


Nyt rimat laskettiin pohjaan, niin kauas toisistaan kuin nylon suinkin antoi myöten. Toinen rima sai jäädä paikoilleen, mutta toisella aloitettiin laaja ympyrän muotoinen liike lähellä pohjaa.

Isän oletus oli, että kun ympyräliikkeitä vähän kerrallaan supistetaan, sukkahousut kiertyvät ulokkeisiin, joita meren pohjassa tuolla kohdalla olisi.

Ja niin kävi. Kun hämmentäminen muutaman minuutin kuluttua päättyi ja kun "löysät oli kiritty pois", avannosta nousi tuhannelle kierteelle ruuvattu sukkahousumytty, joka oli kiertynyt johonkin.

Se ”jokin” oli tuuran varsi.

Isäni oli jäyhä pohjalaismies. Mutta ei niin jäyhä, etteikö hänen naamalleen olisi levinnyt laaja, voitonriemuinen virnistys. Menetetyksi luultu tuura pelastui! 

Olen ajatellut lähettää tämän kikan niksi-Pirkkaan, joskin epäilen, että sen sovellusarvo jää pieneksi.

1 kommentti:

  1. Siis tämähän on todella innovatiivinen tapa käyttää sukkahousuja.
    Tiedän myös kyllä tunteen kun se tuura lähtee käsistä kohden Kiinaa :-)!

    VastaaPoista