perjantai 22. maaliskuuta 2013

Lukihäiriökö este?

"Lukihäiriöinen saa harvoin apua opintoihinsa" otsikoi uutisjuttunsa YLE muutama päivä sitten. Jutussa kerrottiin siitä, kuinka lukihäiriöinen saa usein kuulla olevansa tyhmä tai laiska.

Totta. Vielä nykyäänkin lukihäiriöistä kärsivä saa kohtalokseen joutua toistaitoisten ja hiukan outojen kastiin.

Juttua tavatessa muistui mieleen kolumnin  muotoon kirjoitettu ärähdys, jonka tkaa löytyi Niklas Herlin, Kustannusosakeyhtiö Teoksen suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja sekä yksi pörssiyhtiö Cargotec Oyj:n pääomistajista.


"Kun aloitin koulutieni, minulta pokattiin tämä lukihäiriö, tai luku- ja kirjoitushäiriö", ruoti lapsuutensa ongelmaa Herlin.

"Siihen aikaan  tosin puhuttiin sanasokeudesta. Olin käsittääkseni ihan ensimmäisiä, jotka saivat erityistukea tähän synnynnäiseen ongelmaan."

Herlin oli bongannut Facebookista tiedon, jonka mukaan oli perustettu sivusto, jossa voitiin käydä keskustelua "ärsyttävistä yhdyssanavirheistä".

Loistavia lukihäiriöisiä

Mies oli tällaisesta hiusten halkomisesta raivoissaan. "Tunnen änkyttäviä kuorolaulajia ja alle 170-senttisiä koripalloilijoita, jotka ovat osaavia alallaan. Pitäisikö heidän saada kuulla kunniansa, kuten meidän lukihäiriöisten?"

Olen herttaisen samaa mieltä Herlinin kanssa. Maailmanhistoriasta löytyy pilvin pimein luku- ja kirjoitusongelmaisia, joista on sittemmin tullut jotakin mainittavaa.

Kukapa lähipiiristä esimerkiksi olisi uskonut, että itävaltalaisen Ulmin kaupungissa maaliskuun 13. päivänä vuonna 1878 syntyneestä Albert Einsteinin nimeä tottelevasta pojasta tulisi aikanaan suhteellisuusteorian kehittelijä ja fysiikan Nobelin palkinnon saaja.


Missään tapauksessa Einstein ei ollut varhaislapsuuden nero eikä edes naapurustoaan säväyttävä lahjakkuus. Poika oli kehityksessään kovin hidas, oppi puhumaankin vasta nelivuotiaana.

Saman outouden kerrotaan seuranneen Einsteinia myös kouluun.

Einsteinin menestys ei varsinkaan ensimmäisinä kouluvuosina ollut mainittavaa, eivätkä hänen verbaaliset taitonsa kehittyneet kummoisiksi koko hänen elinaikanaan.

Toimittajan painajainen

Tällaisen käsityksen saa myös saksalaisen Nobel-fyysikko Max Planckin muisteluksesta, joka koskee erästä arkista päivää hänen luotsaamansa Annalen der Physik -lehden toimituksessa vuonna 1905.

Posti oli juuri tuonut toimituksen pöydälle tuiki tuntemattoman sveitsiläisen ­patenttitoimiston virkailijan rustaaman artikkelin .


Kirjoituksen päälle oli raapustettu nimi Albert Einstein, joka ei sanonut päätoimittaja Planckille yhtikäs mitään. Täysin tuntematon heppu.

Hieman takeltaen, oudosti kasattu artikkeli oli otsikoitu arvoituksellisesti ”Liikkuvien kappaleiden elektrodynamiikasta". Näin Planck muisteli tuota päätään kivistänyttä tapahtumaa:
  
Originellille fyysikolle Nobel

"Kuvittele itsesi maineikkaan fysiikan alan aikakausjulkaisun vastaavaksi toimittajaksi. Olet täydessä työn touhussa ja saat yhtäkkiä eteesi artikkelin, joka näyttää epäsovinnaiselta sekä tyyliltään että muodoltaan.

Kirjoituksen alkuosa näyttäisi olevan pikemminkin jonkinlaista filosofista kokkapuhetta, sekin muutamien itsestään selvien fysiikan käsitteiden varassa liikkuvaa.


Ainoa paperissa esitelty koe voitaisiin selittää yleisesti tiedossa olevassa fysikaalisella tietämyksellä. Ja kun luot katseesi vielä kertaalleen artikkelin aiheeseen, tulet siihen tulokseen, ettei aihettakaan ehkä voi pitää erityisen merkittävänä."

Ei järin lupaavaa.

Mutta niin vain kävi, että tämä hitaan alun saanut, omaa tietään edennyt kulkija kävi aikanaan pokkaamassa fysiikan Nobelin.

Vaikka sekin oli riitelyn tulosta, monikaan ei todellisuudessa epäillyt, etteikö mies olisi sitä ansainnut.

3 kommenttia:

  1. Niin..aika äkkiä olemme sanomassa, että onhan se este.

    Lukihäriöinen ei voi opettaa koulussa äidinkieltä, sokea pappi ei saa vihkiä avioliittoon, lasten jalkapallojoukkueen valmentaja ei saa asua samaa sukupuolta olevan kanssa jne.....Kukapa tunnistaa itsensä.....

    VastaaPoista
  2. Hei mulle napsahti 1000 täyteen tämän sivun kävijälaskurissa:) Varmaan suuri palkinto odottaa!

    ...ja itse asiasta: vallan mielenkiintoista tekstiä Olen löytänyt tänne ihan vasta.Onneksi löysin. Odotan innolla luentoasi, johon toivottavasti pääsen muutaman viikon kuluttua. Ja kiitos Keskipohjanmaan lauantaisesta pakinasta. Se antoi taas uskoa tuleviin koitoksiini, ei niin erikoisiin, mutta kuitenkin jo ainakin kymmenesti siirrettyihin...:)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista ja hyvistä huomioista. Eihän tähän muuta voi saoa kuin lainat sitä roistoa Tex Willeristä: "Elämä ei ole pelkkää mustaa eikä valkoista - kyllä siitä löytyy paljon harmaan eri sävyjä!"

    VastaaPoista