tiistai 9. huhtikuuta 2013

Pollareita rajalle – ideointia Enontekiöllä

Perjantaina 6.4. olin pudota aamukahvittelutuoliltani.

Lehdessä luki, että Enontekiön kunta haluaisi paikata Kilpisjärven "turvallisuusvajetta" sijoittamalla alueelle työuupumuksen vaivaamia poliiseja.

"Yksi mahdollisuus voisi olla poliisin työkokeilu, jossa esimerkiksi työuupumuksen rajoilla kamppailevia poliisimiehiä sijoitettaisiin määräaikaisesti Kilpisjärvelle partio kerrallaan." Näin kuului kunnanjohtaja Mikko Kärnä kaavailleen.


Kärnän mukaan Kilpisjärvi tarjoaisi "purnutin" liepeillä sinnitteleville poliisimiehille voimaannuttavan ja rentouttavan toipumisympäristön. Mikä parasta, kunta tarjoaisi myös majoitustilat poliisin käyttöön – teltta- ja kaminahommiin ei kenenkään tarvitsisi ruveta.

Tämän hulppeahkon ajatuksen taustalla on tietysti raha. Säästöpaineiden alla valtio on päättänyt lakkauttaa Kilpisjärvellä sijaitsevan Siilastuvan rajavartioaseman ensi vuonna.

Tätä päätöstä Enontekiön kunta ei - ymmärrettävästi - tahdo niellä.

Rahkeet loppuvat

Ehdotus osoittaa, että aika epätoivoisia ollaan Enontekiölläkin. Oletan siis, että tämä kunnanjohtajan tuumailu oli tehty ainakin puolittain vakavissaan. Aprillipäiväkin oli jo ohi.

Asiallisesti arvioiden tästä pilkistää kaksi asiaa. Yksi: uupumus on totta ja valitettavan tavallista. Tätä nykyä se on arkipäivää myös poliisien keskuudessa.

Kaksi: valtion pussi alkaa olla tyhjä. Itse asiassa minne tahansa silmänsä siirtää, niin rahan vähyyttä valitellaan. Leikata pitäisi,... ja tuolta pikku riikkisen vielä lisää.


Nämä kaksi asiaa, eli poliisien uupumus ja valtion pussin tyhjyys ovat tietysti asioita, joilla on yhteys toisiinsa.

Kun resursseja leikataan, kun työmäärä kasvaa, kun kiire lisääntyy ja vaatimukset aina vain kovenevat, lopputuloksena on voimien hiipuminen. Leveäharteisinkin poliisimies siinä uupuu.

Tästä aiheesta olen viimeisen vuoden aikana keskustellut useankin poliisimiehen (myös poliisijohtoon kuuluvan) kanssa. Totta se on.

Mitä on uupumus

Pysähdytäänpä hetkeksi: voisiko ajatuksessa uupuneista poliiseista maamme rajoilla olla mitään realismia? Mitähän rajavartijat siitä sanoisivat? Ettei vain heidän työtään aliarvioida?

Onko rajavartiosta ja sisäasiainministeriö elänyt vuosikymmeniä aivan tuhlaillen pitämällä maamme rajoilla virkkuja rajavartijoita? Siis, kun uupuneilla tai muuten vajaatehoisillakin olisi pärjäilty!

Ei, kuulkaa. Joka tietää, mitä uupumus (tai, uupumuksen rajatila) oikeasti on, ei ehdottele tämmöistä.


Uupumus ei ole sama kuin meille kaikille niin tuttu väsymys. Uupumus on sitä, että väsymys ja selvä alavireisyys ovat jääneet pysyviksi seuralaisiksi. Ne eivät mene ohi viikonlopun levolla, saati rajaa valvomalla.

Uupumukseen liittyy usein pitkäaikaista unettomuutta, syvää voimattomuuden tunnetta, masennusta, mielialan ailahtelua, itkuisuutta, ja ehkä sekoituksena vielä useampia oireita yhtä aikaa.

Työuupumuksesta puhutaan paljon. Sen muuan piirre on, että työn iloa ei ole koettu pitkiin aikoihin. Se on hyvin kokonaisvaltainen, synkkä tunne. Toivoa paremmasta ei ole näkyvillä.

Uupumukseen sairastuneet ovat usein kuvanneet tilaansa ”kuiluna”. Siihen putoaa ja se tuntuu vain syvenevän päivä päivältä. Keveinkin arkinen askare (esimerkiksi sängystä nouseminen) tuntuu ylivoimaiselta.

Uupunut on kuilussa

Uupumus voi kohdata ketä tahansa meistä. Se ei kaihda nuoria, keski-ikäisiä, ei ikääntyneitä. Toki sen erityistä kohdejoukkoa ovat työelämän pitkäaikaisessa paineessa olevat, vaikkapa ne poliisit — mutta myös opettajat, lääkärit, hoiturit jne..

Silti, myös työtä paitsi olevat voivat väsyä, samoin kuin omaishoitajat tai jopa lapset! Yleensä väsymyksen syyt löytyvät omasta elämäntilanteestamme tai elintavoistamme.


Sellaisia voivat olla liian lyhyet yöunet, liikunnan puute, ylenmääräinen ja pitkään jatkuva työpaine, äärimmäisen uuvuttava ja yksipuolinen työ tai vaikkapa paineen alaisena kohdattu yksinäisyys.

Joillakin meistä voi olla myös luonteenpiirteitä, jotka altistavat väsymiselle: ylenmääräinen vastuuntuntoisuus, ankaruus itseä kohtaan, tietynlainen ihanteellisuuden pyrkimys ja jatkuva täydellisyyden tavoittelu.

Mihin päädyimme? Siihen, että uupumus on vakava juttu. Uupuneita (tai, uupumusuhan alaisia) poliisimiehiä (tai -naisia) ei voi sijoittaa rajalle.

He ovat jo rajalla - jolta ei ehkä ole paluuta, ainakaan työelämään. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti