Syitä tähän on etsitty. Muuan väite on, että korkeakouluista
valmistuvat ovat vaikeassa tilanteessa, koska suurimman työllistäjän, julkisen
sektorin, työpaikat vähenevät kaiken aikaa.
Väite on ymmärrettävä, sillä erityisesti kunnissa ja
valtiolla on jouduttu ”tehostamaan” ja ”norjistamaan” organisaatioiden
vartaloita oikein toden teolla.
Onhan tämä meille tuttua. Kun uuttera osastopäällikkömme
Orvokki Tähtisilmä jäi eläkkeelle, hänen tilalleen ei yllättäen palkattukaan ketään:
”Eh, katsokaas… Tämä toimi oli tavallaan turha.”
Kuluneen talven tilastoista
saatiin lukea sekin kummallisuus, että meillä Suomessa on vajaat 600 työtöntä tohtoria. Ajatelkaa, mikä inhimillinen resurssi – vapaana, hyödyntämättä!
”Ehkä sitten ensi
kerralla”
Minulla oli kerran gradua
vaille valmis opiskelija (jolla oli myös insinöörin tutkinto), joka oli postitellut
ympäri kotomaataan melkein 600 työhakemusta!
Tämän kuultuani olin
jokseenkin pöllämystynyt. Pyysin luvan vinkata moisesta hakemusmäärästä medialle.
Sain luvan. Ei aikaakaan, kun muuan toimittaja oli jo tehnyt jutun ”työnhaun
Suomen mestarista”.
Jutussa kerrottiin
(nimettömänä) tämän melkein maisterin karu tilanne. Samalla käsiteltiin myös
näitä ”testien” nimellä kulkevia nöyryytyksiä, joihin työnhakijat usein valintatilanteissa
alistetaan.
”…lukuisat
päivän mittaiset pällitestit, kuntotestaukset, kielitestit,
terveystarkastukset, huumetestaukset läpikäyneenä kukaan testaaja ei koskaan
löytänyt mitään hakemaani työtehtävän kannalta poissulkevan negatiivista.
Pääsin
hakemuksineni vajaan kymmenkunta kertaa toiselle ja kolmannelle sijalle,
muutamista paikoista jopa luvattiin töitä, joita ei sitten koskaan ilmaantunut.”
Kuka
jaksaa koota aina vain itsensä?!
Osoittaakseni tämän
kaiken olevan yhä todellisuutta, lainaan vielä opiskelijaa, joka valmistui alaltaan
maisteriksi jokunen vuosi sitten. Tämän jälkeen – ts. huomattuaan, ettei oman
alan töitä tule – tämä maisteri opiskeli vielä toisen asteen tutkinnon.
”Valmistuin
vihdoin ammattiinkin tässä, viime vuoden elokuussa. Olen siis höpötieteiden
maisterin lisäksi kunniallisesti Matkailuvirkailija. Perustutkinto.”
Saamani viesti oli
pitkä, mutta poimin siitä alle joitakin pätkiä. Jo noista pätkistä huomaatte,
että tämän lahjakkaan ihmisen usko loistavaan tulevaisuuteen ei ole enää aivan
järkähtämätön:
”Kevättalvella
2008 pääsin takaisin (-)toimistoon ensin työllistettynä ja sen jälkeen taas
palkollisena. Nyt on kuudes pätkä pötkössä ja kaksi uutta burnoutia takana.
Tämänhetkinen
työsuhde on kirjoitettu vuoden loppuun ja tällä kertaa määräaikaisuuteni syy on
tietääkseni "(-)toimen ulkoistamisprosessi kesken".
Kyllä
opiskelijalla pitää olla paljon motivaatiota saada tutkinto tehtyä ja
ohjaajilla voimaa piiskata heitä, kun näkee miten mieletöntä se oikeastaan on… Ja
kaikkialla aikaa tuhlataan älyttömiin asioihin, kuten tuohon kehittämisen
kehittämiseen.
…Hyvinvointivaltio
oli mahdoton unelma, johon ei enää ole varaa, kun kaikki ulkoistettiin muualle,
sellutehtaat, kännykät ja likapyykit.”
Kyllä
se vielä tärppää, uskotaan yhdessä
Tietysti nyt joku meistä
paremmalla oksalla olevista neropateista voisi sanoa, että katsokaa peiliin,
siellä se vika luuraa.
Mutta ei se niin mene.
Olen käynyt tätä keskustelua kymmenien todella lahjakkaiksi tuntemieni nuorten akateemisten
kanssa.
He ovat todella tehneet
hartiavoimin työtä saadakseen työtä, edes jotakin työtä, voidakseen rakentaa tulevaisuuttaan.
Voin vain koettaa
ymmärtää, miten raskasta on jokaisen ”valitettavasti valintamme ei kohdistunut
sinuun” –kirjeen jälkeen koota itsensä (ja cv:nsä hymyilevine kuvineen!) ja
toivoa uudelleen.
Ja saadessaan jatkuvasti
kuulla kysymyksiä kuten "onko hankeosaamista?", "onko
kokemusta eu-hankehallinnoinnista?", "mikä on substanssiosaamisesi?",
"onko kokemusta projektihallinnoinnista?" ”mites nää kielet ja tää
office?...”
Jotenkin tuntee itsensä
neuvottomaksi tämän asian äärellä. Miten voi olla kokemusta, kun ei sitä kokemusta
pääse kartuttamaan?!
Pelkoa en haluaisi
lietsoa, mutta joskus nämä tämmöiset ”työttömyys nousussa” -uutiset laittavat
mietteliääksi.
Silti: toivokaamme tänä
alkavan kesän hetkenä kaikille ammattiin valmistuneille kaikkea hyvää!
Erityisesti niille toivotaan voimia, jotka ovat yrittäneet jo hieman pidempään – sitä työtä.
Jaksetaan toivoa, kyllä se vielä tärppää. Kerran.