torstai 16. toukokuuta 2013

Pro gradu sadassa tunnissa

Kolme kuukautta sitten, helmikuun 8. päivänä A.D. sain sähköpostiviestin: ”Mulla on ongelma nimeltä gradu…. Pitäisi tehdä gradu, aivan sama minkälainen. Voitko auttaa asiassa?”

Kirjoittaja tiesi, että en enää ole Maisterihautomon puikoissa, ja minäkin sen muistin. Totesin kuitenkin, että vanhasta muistista rakkaaseen asiaan voisimme kokeilla. ”Sinä teet, minä uhkailen.”

Tavoitteeksi otettiin jalkalistataso. Todettiin, että huono gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan, paljonkin parempi.


Ja siitä se lähti liikkeelle. Aihetta sorvailtiin viikko, pari. Kun aiheesta oli päästy ymmärrykseen, alkoi varsinaisen työn aika. Sain graduraakileita sähköpostiini pienin väliajoin läpi kevättalven.

Tekijän puolustukseksi on sanottava, että aihe kiinnosti häntä ja niin muodoin myös into oli kova. Ilokseni totesin, että tekstin tuottaminen ei tyrehtynyt missään vaiheessa.

Vajaan kolmen kuukauden rutistuksen jälkeen (2.5.) sain viestin: ”Tuli jo (tarkastajalta) palaute. Pieni tiivistelmä pitää lisätä lukujen alkuun luvun sisällöstä. Siinä kaikki...”

Olihan hulppea suoritus!

Minua asiassa ei lopulta paljokaan tarvittu. Niinpä ihan kiinnostuksesta kysäisin arviota moisen gradun vaatineesta kokonaistyömäärästä. Sain tällaisen vastauksen:

”Käytetty aika on suhteellisen helppo arvioida, koska suurin osa kirjoittamisesta tapahtui iltaisin välillä 21 - 24 eli keskimäärin 3h per kerta. (Palautettu) versio oli jokin nro 30 tienoilla, eli tunteja on siis kertynyt 90 - 100.”

Huh. Yliopistojen opinto-oppaissa tuo kokonaisuus on noin 35 - 40 opintopistettä, eli 980 – 1120h, joskin useimmat gradun tekijät käyttävät siihen paljon enemmän aikaa. On tässä melkoinen ero.


Jo yksistään tuo pro gradun ohjeellinen työmäärä tahtoo hirvittää. Sitä tuijottaessaan moni opiskelijaparka hyytyy lähtötelineisiinsä: eihän tuollaisesta urakasta voi mitenkään selvitä!

Vuosikymmeneksi oli seisahtunut tämäkin kyseinen projekti – joskin elämässä oli ollut paljon muuta päivänkohtaista. Laiskuudesta ei ollut missään nimessä kyse.

Tämmöisessä tilanteessa tulee näin opettajan ominaisuudessa miettineeksi, että yksi tärkeimmistä gradun tekemisen tavoitteista on saada se tehtyä, edes jotenkin.

Siksi ajattelin lisätä tänne ohjeen ”huonon gradun kirjoittamiseen”. Olkoon se ohje hätätapauksia varten.

Kuinka teen huonon gradun

Valitse gradullesi tavanomainen aihe ja siihen liittyen kaksi kunnon tutkimustehtävää, ei enempää.

Varo harvinaisia ja läpi koluttuja aiheita. Liian harvinainen aihe johtaa tutkimuskirjallisuuden vähyyteen ja läpi kolutusta aiheesta et saa mitään uutta irti. Se on kuin siirtelisi luita haudasta toiseen.

Aihevalintaa voit kopaista Googlella. Jos näyttää edelleen hyvältä, tee kirjallisuushaku parilla, kolmella asiasanalla oman alasi tutkimuskirjallisuudesta. Rajaa haku 2000 –luvulla painettuun kirjallisuuteen. Iäkkäästä kirjallisuudesta tahtoo aina tulla vain rutinaa.


Rakenna gradusi riittävän ”suurten kertomusten” (= alalla suosittujen teorioiden) varaan… Myös tutkimusmenetelmissä kannattaa suosia tavanomaisia ratkaisuja. Älä irrottele, älä keksi itse!
  
Etsi esimerkkigradu, eli tutkielma joka on tehty joko hyvin samantyyppisestä aiheesta tai samanlaisella menetelmällä. Rakenna työsi sen pohjalta, eli johdantoon 3 s, teoria 23 s, tutkimustehtävä 2 s, jne. Tähtää noin 60 sivuun tekstiä.

Lue helpohkoja suomenkielisiä tekstejä. Vältä vieraskielisiä tekstejä (koska ne hidastavat). Kirjoita tarina nopeasti ”löyhäksi” kokonaisuudeksi muutaman ”ydinlähteen” varassa.

Kolme sivua päivässä

Älä tee gradua kaiken aikaa. Gradu on ympärivuorokautisena työnä niin kaameaa puuhaa, ettei sitä kestä kukaan. Mutta, varo pitämästä liian pitkiä taukoja - homma nimittäin unohtuu.

Varaa viikostasi 2-3 muutaman tunnin jaksoa gradulle. Valloita työllesi fyysinen tila (huone), jossa romppeesi voivat lojua valtoimenaan. Pidä kalenteriin varatuista tunneista kynsin hampain kiinni!

Kirjoita paljon ja huonosti! Ajattele, että sinun olisi kirjoitettava jollekin tietylle henkilölle, esimerkiksi kaverillesi tai työsi todennäköiselle tarkastajalle. Mitä hän haluaisi lukea ensin? Mitä sitten?

Koeta mahduttaa koko hökötys siihen sovittuun 60 sivuun (Huom. kuten huomasit, kolmenkymmenen "ilta-annoksen työnä" se ei ole kuin 2 sivua kertaa kohden).


Anna tiskivuorten kasvaa, käytä samoja kahvikuppeja. Ikkunat voi pestä joka toinen vuosi. Kun elämässäsi on gradu, sano ”ei” muille hankkeille. Eivät ne ole niin välttämättömiä.

Vaikka kuulet, luulet tai näet, että uutta ”kiinnostavaa” tietoa on tutkimusalaltasi tullut, älä lotkauta korvaasi. Luota, että gradusi valmistuu näilläkin eväillä! Muista taso. Senhän piti olla matala.

Kun työsi alkaa olla kuosissaan, lue se pariin kolmeen kertaan alusta loppuun ja tarkista, että tulit vastanneeksi tutkimustehtäviin.

Hoida raportoinnin muotosäännöt ”viimeisen päälle” kuntoon ja vie työsi ohjaajasi pöydälle vakuuttaen, että olet ”jokseenkin kyllästynyt puuhaan.”

Harjoittele oikeaa ilmettä peilin edessä (väsynyt, mutta päättäväinen). Pyydä nopeaa tarkastusta.

PS. Koskikuvat ovat eilisiä jostakin Karstulan ja Multian väliltä.
PPS. Toisenlaisiakin graduntekoon liittyviä näkemyksiä on - perusteltavia nekin!


4 kommenttia:

  1. Josko kolmas kerta sanoisi toden, kun tämä kommenttien lähettäminen ei ollutkaan ihan simppeliä :)

    Kysymykseni kuuluisi, että kuuluuko gradun pohdintaluvussa olla alalukuja, jotka on nimetty tutkimuskysymyksien vastausten pohjalta? Vai kuuluuko olla vain esim. keskustelu-otsikon alla kaikki vastaukset ja pohdinnat?

    Sain gradun esitarkastuksesta, ja siinä oli vähän rakenteellista ym. vikaa pohdinta- ja päätelmät-luvuissa (jotka tulisi myös yhdistää). Olin käyttänyt yllä kuvailtuja alalukuja, mutta kun ohjaajani ehdotti toisenlaista rakennetta, samalla mainittiin, että "-keskustelu". Mahtoikohan hän tällä viitata, että alalukuni ovat turhia? Vai halusiko vain kiireessä niputtaa alalukuni yhden sanan alle, tarkoittamatta sillä sen kummempia? Nyt sitten laitoin kaiken tulospohdintasisällön vain uuden keskustelu-otsikon alle, mutta seuraava kysymys on varmaan, että miksi poistit ne teemoittelevat otsikot.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kysymyksestä. Pohdinnan rakenne riippuu vähän siitä, mitä sitä ennen on siellä gradussa esitetty. Jos siis esim. tulososan päätteeksi on esitetty yhteenveto ja johtopäätlksiä, niin pohdinnasta nämä tämmöiset ainekset voivat jäädä perustellusti pois. Pohdinnasa voi olla alalukuja, joissa voidaan viitata "metodisiin ongelmiin", "jatkotutkimusaiheisiin" tms., mitä nyt tekijä pitääkään tähdellisenä pohtia.

    Yleisesti voisi sanoa, että pohdinnan tyyli (t. näkökulma aiheeseen) on yleisempi kuin gradun muiden osien (päälukujen) tyyli. Tässä mielessä pohdinta on sukua johdannolle. Jos olet johdannossa käynnistänyt työsi kirjoittamalla ajankohtaisesta talouspoliittisesta ongelmasta, voit mainiosti palata – ikään kuin saamiesi tulosten kautta – tähän samaan kysymykseen. Ajatuksen logiikka on siinä, että olet nyt ikään kuin ratakierroksen viisaampi kuin matkaan lähtiessäsi. Sinulla on yhden gradun verran tuloksia tai ratkaisuehdotuksia juuri tämäntyyppisten ongelmien käsittelyyn.

    Pohdintaluvun rakenne voi olla esimerkiksi sellainen, että kertaat saamasi päätulokset tai muut keskeiset löydöksesi luvun alussa. Kuten sanottu, tätä ei tarvitse tehdä, jos työssäsi on erityinen ”Yhteenvetoa”-luku. Muilta osin tuloksia ei ole syytä toistaa. Tästä päästyäsi voit siirtyä käytettyjen tutkimusmenetelmien erittelyyn, niiden vahvuuksiin ja heikkouksiin. Kuinka sait kaiken toimimaan? Voit myös aloittaa pohdinnan tällaisella itsetutkiskelulla. Pohdintaa kirjoittaessa on hyvä omaksua sopivan itsekriittinen asenne. Tarkastele saamiasi tuloksia ja mahdollisten olettamustesi toteutumista siten, että voit tuoda julki kilpailevatkin selitykset tarkastelemillesi ilmiöille. On puute työssäsi, jos jätät tällaisen kriittisen arvion kokonaan tekemättä. Kun olet gradusi itse tehnyt, tehtäväsi on olla myös tietoinen työn rajoituksista. Huomaa kuitenkin, että on yhtä vahingollista olla liian kriittinen tekemisiään kohtaan. Esimerkiksi omia tuloksia ei kannata perusteettomasti mitätöidä. Sinun on hyvä liioittelematta mainita saamiesi tulosten tuoma lisäarvo tarkastelemallasi alueella, mutta sinun on syytä tuoda esille myös niiden yleistämistä rajoittavat tekijät.

    Yleensä on ajateltu, että pohdintaluku on ainoa paikka, jossa voit vapaasti kirjoittaa ilman lähdemateriaalin tukea. Tätä lukua kirjoitettaessa ajattelusta pidättäytyminen on suorastaan sopimatonta. Vaikka pohdinta sisältää yhtä ja toista, luku ei kuitenkaan saa kasvaa liian pitkäksi eikä liikaa etääntyä saaduista tuloksista tai niistä arkipäivän ongelmista, joiden äärellä olet aikaasi viettänyt. Kauniiksi lopuksi on hyvä pysähtyä tuumailemaan tehdyn tutkimuksen herättämiä uusia olettamuksia, jopa jatkoselvityksen tarvetta. Yleensä tällainen tarve on hyvä löytää, ja ellet kykene sitä urakointisi jälkeen osoittamaan, kärsit kyllä mielikuvituksen puutteesta. Koska hyvä pohdinta on pituudeltaan 4–6 sivun kokonaisuus, sinun on syytä huolella varmistaa sen rakenteen loogisuus. Tässäkin luvussa juonen on kuljettava kauniisti soljuen alusta loppuun.

    Lopuksi on sanottava, että eri oppiaineilla on himpun verran erilaisia, perinteistä johtuvia eroja, joten oman ohjaajan palautetta kannattaa kuunnella tarkalla korvalla. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos nopeasta vastauksesta!

    Joo, siis sisältö on kyllä ihan kohdillaan eli keskustelu, käytännön sovellukset, arviointi ja jatkotutkimusajatukset (tosin siis aluksi nämä tosiaan olivat kahdessa eri luvussa, kun sanottiin, että niinkin voi tehdä, mutta nyt ne olisikin suositeltavaa yhdistää ;)). Mutta olin itse käsitellyt tuon keskustelun aiemmin siten, että oli alaotsikoita aina tutkimuskysymyksen teemaan liittyen. Nyt sitten ilmeisesti pitääkin vain käsitellä yhden ja saman otsikon alla kaikki, vaikka vähän oudolta tuntuukin. Tai en tiedä, mitä meinattiin, mutta en ilkeä ainakaan enää kysyä ;) Usein tarkentava kysymys saa jo aikaan lähinnä "tee oma ratkaisusi" -vastauksen ;)

    Itselläni sivuja tulee hieman enemmän lukuun, koska tosiaan sitten tuon jälkeen ei tule enää mitään päätelmät-lukua tmv.

    VastaaPoista
  4. Jos siis vielä täsmennän, niin itselläni oli "keskustelu"-otsakkeen sijaan sen tapaisia alaotsikoita, että jos yksi tutkimuskysymys olisi ollut "mikä on suosituin lemmikkieläin Suomessa?", niin tätä käsittelevä pohdinta-alaluku olisi voinut olla otsikoltaan "Koiran kasvava suosio" tmv. :D

    VastaaPoista