maanantai 27. toukokuuta 2013

Työnhaun Suomen mestarit

Tänä keväänä on jälleen puhuttu pitkälle koulutettujen työttömyysluvuista. Viimeisten kuuden vuoden aikana esimerkiksi akateemisten työttömyys on kasvanut yli 30 prosentilla.

Syitä tähän on etsitty. Muuan väite on, että korkeakouluista valmistuvat ovat vaikeassa tilanteessa, koska suurimman työllistäjän, julkisen sektorin, työpaikat vähenevät kaiken aikaa.

Väite on ymmärrettävä, sillä erityisesti kunnissa ja valtiolla on jouduttu ”tehostamaan” ja ”norjistamaan” organisaatioiden vartaloita oikein toden teolla.


Onhan tämä meille tuttua. Kun uuttera osastopäällikkömme Orvokki Tähtisilmä jäi eläkkeelle, hänen tilalleen ei yllättäen palkattukaan ketään: ”Eh, katsokaas… Tämä toimi oli tavallaan turha.”

Kuluneen talven tilastoista saatiin lukea sekin kummallisuus, että meillä Suomessa on vajaat 600 työtöntä tohtoria. Ajatelkaa, mikä inhimillinen resurssi – vapaana, hyödyntämättä!

”Ehkä sitten ensi kerralla”

Minulla oli kerran gradua vaille valmis opiskelija (jolla oli myös insinöörin tutkinto), joka oli postitellut ympäri kotomaataan melkein 600 työhakemusta!

Tämän kuultuani olin jokseenkin pöllämystynyt. Pyysin luvan vinkata moisesta hakemusmäärästä medialle. Sain luvan. Ei aikaakaan, kun muuan toimittaja oli jo tehnyt jutun ”työnhaun Suomen mestarista”.


Jutussa kerrottiin (nimettömänä) tämän melkein maisterin karu tilanne. Samalla käsiteltiin myös näitä ”testien” nimellä kulkevia nöyryytyksiä, joihin työnhakijat usein valintatilanteissa alistetaan.

”…lukuisat päivän mittaiset pällitestit, kuntotestaukset, kielitestit, terveystarkastukset, huumetestaukset läpikäyneenä kukaan testaaja ei koskaan löytänyt mitään hakemaani työtehtävän kannalta poissulkevan negatiivista.

Pääsin hakemuksineni vajaan kymmenkunta kertaa toiselle ja kolmannelle sijalle, muutamista paikoista jopa luvattiin töitä, joita ei sitten koskaan ilmaantunut.”

Kuka jaksaa koota aina vain itsensä?!

Osoittaakseni tämän kaiken olevan yhä todellisuutta, lainaan vielä opiskelijaa, joka valmistui alaltaan maisteriksi jokunen vuosi sitten. Tämän jälkeen – ts. huomattuaan, ettei oman alan töitä tule – tämä maisteri opiskeli vielä toisen asteen tutkinnon.

”Valmistuin vihdoin ammattiinkin tässä, viime vuoden elokuussa. Olen siis höpötieteiden maisterin lisäksi kunniallisesti Matkailuvirkailija. Perustutkinto.”

Saamani viesti oli pitkä, mutta poimin siitä alle joitakin pätkiä. Jo noista pätkistä huomaatte, että tämän lahjakkaan ihmisen usko loistavaan tulevaisuuteen ei ole enää aivan järkähtämätön:


”Kevättalvella 2008 pääsin takaisin (-)toimistoon ensin työllistettynä ja sen jälkeen taas palkollisena. Nyt on kuudes pätkä pötkössä ja kaksi uutta burnoutia takana.

Tämänhetkinen työsuhde on kirjoitettu vuoden loppuun ja tällä kertaa määräaikaisuuteni syy on tietääkseni "(-)toimen ulkoistamisprosessi kesken".

Kyllä opiskelijalla pitää olla paljon motivaatiota saada tutkinto tehtyä ja ohjaajilla voimaa piiskata heitä, kun näkee miten mieletöntä se oikeastaan on… Ja kaikkialla aikaa tuhlataan älyttömiin asioihin, kuten tuohon kehittämisen kehittämiseen.

…Hyvinvointivaltio oli mahdoton unelma, johon ei enää ole varaa, kun kaikki ulkoistettiin muualle, sellutehtaat, kännykät ja likapyykit.”

Kyllä se vielä tärppää, uskotaan yhdessä

Tietysti nyt joku meistä paremmalla oksalla olevista neropateista voisi sanoa, että katsokaa peiliin, siellä se vika luuraa.

Mutta ei se niin mene. Olen käynyt tätä keskustelua kymmenien todella lahjakkaiksi tuntemieni nuorten akateemisten kanssa.

He ovat todella tehneet hartiavoimin työtä saadakseen työtä, edes jotakin työtä, voidakseen rakentaa tulevaisuuttaan.

Voin vain koettaa ymmärtää, miten raskasta on jokaisen ”valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun” –kirjeen jälkeen koota itsensä (ja cv:nsä hymyilevine kuvineen!) ja toivoa uudelleen.


Ja saadessaan jatkuvasti kuulla kysymyksiä kuten "onko hankeosaamista?", "onko kokemusta  eu-hankehallinnoinnista?", "mikä on substanssiosaamisesi?", "onko kokemusta projektihallinnoinnista?" ”mites nää kielet ja tää office?...”

Jotenkin tuntee itsensä neuvottomaksi tämän asian äärellä. Miten voi olla kokemusta, kun ei sitä kokemusta pääse kartuttamaan?!

Pelkoa en haluaisi lietsoa, mutta joskus nämä tämmöiset ”työttömyys nousussa” -uutiset laittavat mietteliääksi.

Silti: toivokaamme tänä alkavan kesän hetkenä kaikille ammattiin valmistuneille kaikkea hyvää! Erityisesti niille toivotaan voimia, jotka ovat yrittäneet jo hieman pidempään – sitä työtä.

Jaksetaan toivoa, kyllä se vielä tärppää. Kerran.

3 kommenttia:

  1. Itse olen tässä suhteessa ollut onnekas, kun en ole joutunut kokemaan tuota raastavaa tilannetta ennen sitä ensimäistä työpaikkaa. Kuitenkin haluaisin varovaisesti muutaman rohkaisun ja neuvon sanan antaa työtä kaipaavalle.

    Kuvittelen itseni siihen tilanteeseen, että käsissä on muovikalvossa sileä paperi todisteena jonkin sortin tutkinnosta. Hakemuksia on jätetty tuloksetta sinne sun tänne ja paine työpaikan saantiin kasvaa päivä päivältä.

    Lopulta pakkaan kansioon kaikki mahdolliset todistukset osaamisestani ja mahdollisista kokemuksista ja alan systemaattisesti kiertää ovelta ovelle kaikkia niitä minua kiinnostavia ja mielenkiintoiselta tuntuvia työntekoa sisältäviä paikkoja. Haen aina käsiini työvoimasta vastaavia henkilöitä ja kyselen mahdollisuuksista päästä näyttämään työkykyäni.

    Esittäisin asian niin, että tehdäänkö seuraava sopimus. Minä suostun tekemään pari viikkoa töitä palkatta. Sinä aikana työnantajan edustaja näkee, kuulee, haistaa, aistii sen, mitä minä olisin työntekijänä. Samassa ajassa minä näen työpaikan, mitä se on? Olisiko se ok?

    Luulen, että moni työnantaja kiinnostuisi tällaisesta lähestymistavasta.

    Taito tekee vaikutuksen ja asenne tuloksen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos jälleen, Arnold! Tärkeä huomio ja hyvä vinkki. Luulen, että tämmöinen ajattelutapa on modernissa "vastikkeellisuuteen tottuneessa" työelämässä tyystin unohtunut. Ettäkö noin voisi tehdä?! Voisi, aivan oikeasti. Näin uskon minäkin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä blogista. Kirjoittelen itsenkin kaiken tyttöhömpän seassa työllistymisongelmastani, jos haluat lukaista .

    VastaaPoista