maanantai 19. elokuuta 2013

Kuka ymmärtäisi miestä?

Lienettekö huomanneet saman, minkä minä ja työkaverini Pekka olemme panneet merkille.

Nimittäin, sisustuslehdissä ja kaikenlaisissa asumisen erikoislehdissä on usein Äärettömän Kiehtovia, suorastaan Kutsuvia artikkeleita siitä, kuinka omakotiasumisesta on vihdoinkin tullut totta meidänkin perheittemme kohdalla.


Kerrotaan siis 3-5 värikylläisen sivun voimalla siitä, kuinka nuoren perheen hankkiman 1,5-kerroksen talon alle rakennettiin täyskorkea kellari, johon sitten samalla saatiin perheen äidille kodinhoitotilat, perheen miesväelle askartelutilat jne.

Edelleen kerrotaan, kuinka 50-luvun talon salaojitus uusittiin (sitä ei ollut koskaan edes ollut, vain rykelmä puolen kuution kiviä taivaasta pudoteltuina ympäri taloa), kuinka seinien alimmainen, pahasti lahonnut hirsikerta vaihdettiin ja kuinka yläkerrasta löytyneen, huolta herättäneen lahovian syyksi paljastui vuotanut vesikatto.

Saatiin, tehtiin ja asennettiin

Onneksi säikähdyksellä selvittiin, mutta koko vesikatto siinä yhteydessä kuitenkin uusittiin. Loppukesästä maalattiin julkisivu ihanan raikkaalla okran sävyllä. Värin löytämisessä auttoi maakuntamuseo ja Tikkurilan värispesialisti.

Ikkunapielet uusittiin. Niihin tehtiin koristeelliset upotukset. Malli saatiin Perinneyhdistykseltä.

Entä pihamaa? Siellä tehtiin täydellinen remontti vaihtamalla muun muassa pihatien paikkaa. Näin saatiin aivan uutta ilmettä myös talolle.


Samalla kertaa talon sisäänkäynti muutettiin päätyyn. Näin saatiin samalla kätevästi terassitilaa, jota perheen tarpeisiin rakennettiinkin (kestopuusta) peräti 80 neliömetriä. 

Pihatien reunalla olleet, puolittain lahon vaivaamat reunuspölkyt kuljetettiin muutostyössä ongelmajäteasemalle ja uutta tietä reunustamaan asennettiin graniitista lohkotut painavat, mutta niin arvokkaan näköiset reunakivet.

Lopputulos on upea (kuva ohessa – lysähtänyt hahmo taustalla on perheen isä (kankea ei onnistuttu irrottamaan hänen kädestään)).

Miksi kaikkea ei kerrota

Siis: rakennettiin, uusittiin, vaihdettiin, muutettiin, kaivettiin, maalattiin ja asennettiin. Kaikki ihanasti passiivissa. Suuri kysymys kuuluu: kuka oli toimessa, kuinka tuo kaikki niin nopsaan ja vaivattoman tuntuisesti ”tekaistiin”?

Tätä siis on joskus miesten lounaspöydässä puhuttu. Aika moni mies (perheen isä) on kokenut, että lähestulkoon kaikki rakentamisen ja kadehdittavan asumisen erikoislehdet ikään kuin tässä mielessä huijaavat.

Elleivät ne huijaa, ne antavat ainakin vahvasti todellisuutta yksinkertaistavan kuvan.


Nämä lehdet kertovat iiiiihastuttavia tarinoita siitä, kuinka onnellinen perhe hankkii aivan ihanan 50-luvun rintamamiestalon. Tontin perällä oleva aivan valloittavan ulkorakennus (notkokattoineen) kuuluu kauppaan – se tulee siis kaupan päälle!

On aivan minimaalinen sivuseikka, että piha lykkää horsmaa ja koiranputkea. Oi, kuinka sekin on niin valloittavaa! Kuokka tai mikään muukaan käsityövempele ei kivettyneeseen moreeniin pysty, mutta katsokaa tuota horsman kukan väriä!

Unelmat, suunnitelmat, ja toinen toistaan suurellisemmat toimet seuraavat toistaan. Tuosta saadaan sitä ja sitä! Tuolle tehdään sellainen manööveri ja tuosta selvitään niin ja näin.

Kuulkaapa siskot ja veikot

Nämä työt tahtovat langeta miehen harteille. Näissä asioissa mies on aika tavalla yksin, kun tulee ilmoitus: ”M’oon aatellu, että se etupihan ruusupuska, se Juhannusruusu, siirrettäisiin siitä sinne talon päätyyn.”

”Aivan. S’oot aatellu. Ootko aatellu, mikä tai kuka on se toteuttava taho?”

Hyvä on, oli tämä kaikki oli vähän kieli poskella kirjoitettu. Mutta sanokaapa oikeasti, mistä mies löytää tukea tämän oman arkensa jäsentämiseen? Kuka auttaa miestä?


Ja: ymmärrämmekö me miesraukat edes, mistä tässä on kysymys? Ymmärtääkö mies tämän kaiken vasta vähitellen, vuosien myötä?

Minä luulen, ettei moni mies ymmärrä. Me miehet emme ole niin hyviä jäsentämään ja erittelemään tajuntamme takakamareita. ”Ettäkö miltä tuntuu?”

Miltä sitten pitäisi tuntua? ”En mä nyt tiedä, kun pitäs lähteä kaivamaan maasta se ruusu.”

Toki minä tiedän, että naiset ja vaimot ovat tässäkin maassa lujilla olleet - he ovat olleet sitä omalla laillaan. Eikä siitä ole mies tiennyt mitään. Mutta kirjoitetaan siitä toisella kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti