maanantai 9. syyskuuta 2013

Ei Alfauros, vaan Alfa-sukupolvi

Alfauroksen taitavat tietää kaikki, mutta onko kukaan vielä kuullut Alfa-sukupolvesta?

Otin asian puheeksi siksi, että tätä nuorinta, vielä taaperoikäistä sukupolvea kutsutaan kuulemma Alfa-sukupolveksi.

Kysymys on siis 2010-luvulla syntyneistä pilteistä, joista vähintään joka toinen tulee saavuttamaan sadan vuoden kunniakkaan iän.


Käytännössä tämä "joka toinen" tarkoittaa siis tyttöjä, koska poikien keski-ikä tullee jatkossakin jäämään noin 7 vuotta matalammaksi.

Ero johtuu siis elintavoista. Joitakin hyvin erilaisia asioita tapahtuu naisten ja miesten elämässä sen ensiparkaisun jälkeen.

Mutta, pysytäänpä Alfoissa. He ovat lapsia, jotka aloittavat koulunsa aiemmin kuin mikään sukupolvi ennen heitä. He ovat sukupolvi, joka on koulutetumpi kuin yksikään heitä edeltänyt sukupolvi.

Mistä tulee tämä mystinen "Alfa"? 

Hyvä kysymys. Se tulee tietenkin kreikkalaisista aakkosista.

Nähkääs, tutkijat ovat jo ehtineet kuluttaa länsimaiset aakkosensa loppuun. Ohitettuja ovat siis X-sukupolvi, Y-sukupolvi ja jopa Z.

Tämä aakkoshomma puolestaan liittyy siihen, että elämäntapatutkijat ovat jo pitkään tunteneet suurta viehtymystä kaikenlaisten ”tyyppi-ihmisten” kuvaamiseen.


On puhuttu metsästäjä-keräilijöistä, keski-ajan loppupuolella eläneestä renessanssin ihmisestä jne.

Eli, jos voisin nyt rauhassa puhua tästä Alfasta.

Näyttää siltä, että kämmenien rakot, eivätkä luontaismaatalous ole Alfa-sukupolven juttuja. Ei, heidän elämäänsä sävyttävät - jos mahdollista — kaikenlainen viihdesälä, pelillisyys ja teknologia vieläkin enemmän kuin edeltäjiensä elämää.

Ei näytä hyvältä, ei. Mutta tämähän on vain minun spontaani näkemykseni, joten sivuuttakaa se.

Eettistä ryhtiä (voi) löytyä

Onpa joku ennustanut niinkin, ettei tässä pelkkää takapakkia mennä. Kuulemma tämä sukupolvi (puhun siis edelleen Alfasta) voi nousta hyvinkin näkyvällä tavalla vastaiskuun omien vanhempiensa harjoittamaa elämäntyyliä, erityisesti harjoittamaamme kerskakulutusta vastaan.

Alfa-sukupolven edustaja on ihmistaimi, joka kuulee kiehtovia ja jopa jännittäviä tarinoita ajoista, jolloin mentiin "tehtaalle" töihin.


Asian vahvistukseksi isoäiti kaivaa kirjahyllystä Tissot -merkkisen eläkekellon, jota hän riiputtaa pikkupiltin silmien edessä.

Kaukana takana ovat kymmenvuotisjaksot, joita joku pääsi tekemään muinaisella puhelintehtaalla, jota sanottiin Nokiaksi.

Nokian pääkonttori oli Suomessa, väittää isä. Mutta sitä ei tarvitse uskoa, sillä isällä on tapana liioitella.

"Vaihtelu on mun juttu!

Niin sanoo Alfa. Itse asiassa kaikki pysyvä on hänelle kauhistus.

Hän kouluttautuu uuteen ammattiin ainakin viisi kertaa uudelleen. Pakko on, jos meinaa pysyä yhteiskunnan kehityksen tahdissa mukana.

Hankkimaansa ammattitaitoaan hän harjoittaa erilaisin simultaanitoiminnan mallein siellä ja täällä: datantuohoamista, kodinraivausta, bisnespeliarkkitehtuuria, geeniterapia-asiantuntijuutta ja avatar-konsultointia.


Tätä kaikkea hän ehtii puuhata työuransa aikana vähintään 20 eri työnantajan palveluksessa. ”Oikeastaan vaihtelu onkin mun juttu”, sanoo Alfa-nuori.

Tämä sukupolvi ei tietenkään ole tottunut työhön, joka alkaisi kello 8 aamulla, ja joka päättyisi kello 16 iltapäivällä. Kaikki ne työajat, jotka ovat epätyypillisiä meille, ovat tyypillisiä heille.

Kyllä he pärjäävät — tosin omalla tavallaan

Ehkä on yllättävää, jos sanon: tämä joukko kyllä pärjää. He pärjäävät, ehkä jopa paremmin kuin me itse.

Sen minkä me heidän vanhempinaan ja isovanhempinaan voitamme tinkimättömyydessä ja velvollisuudentunteessa, sen he kurovat umpeen kyvyllä joustaa, hallita muutosta, kyvyllä uida informaatiovirroissa.


Uskokaa tai älkää. Tämä joukko ei ahdistu niiden hyökyjen keskellä, jotka saavat meidät päivittäin haukkomaan henkeämme.


Hekin tekevät asioita hyvin, mutta meidän on hyväksyttävä se, että he tekevät monia asioita toisin – aivan, kuten me teimme toisin kuin omat vanhempamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti