perjantai 20. syyskuuta 2013

Miesarvoituksia

Kuuntelin keväällä YLE Puheesta Jari Sarasvuon monologia. Ehkä joku muistaa parikymmenosaisen ohjelmasarjan, jonka YLE oli tilannut Sarasvuolta.

Ohjelmien idea oli se, että annetaan miehen yksinpuhua ilman tiukkaa käsikirjoitusta tietystä teemasta. Teemoja olivat: johtaminen, koulutus, terveys, jne., mutta myös sellaiset kuin kateus, armo ja rakkaus.


Eräässä monologissa olivat aiheena riippuvuudet, esimerkiksi suomalaisten ongelmallinen suhde alkoholiin. Sarasvuo puhui omasta suhteestaan alkoholiin. Hän tunnusti suhteen ongelmalliseksi. Pidin sitä rohkeana tekona.

Kyse on myös kansallisesta ongelmasta. Suomalaiset kuluttavat vajaan ämpärillisen 100 % alkoholia vuodessa asukasta kohti. Toisin ilmaistuna määrä on 52 pulloa Koskenkorvaa vuodessa per lärvi.

Se on hirmuinen määrä, ottaen huomioon, että on paljon suomalaisia, jotka eivät käytä lainkaan alkoholia. Joku juo tosi paljon.

Mikä tässä on takana?

No, tarkoitus ei nyt ollut puhua suomalaisten suhteesta alkoholiin, vaan kaikesta siitä, mikä tilanteen taustalla on.

Rajaan vielä lisää: haluaisin pohtia erityisesti meidän miesten suhdetta elämän mukanaan tuomiin haasteisiin, sen rosoihin ja ylämäkiin.

On tätä "miehen epätoivoa" tullut toki mietiskeltyä ohimennen aiemminkin. Sanokaapa esimerkiksi, miksi kaikki kouluampujat, joukkosurmaajat jne. ovat kautta linjan olleet miehiä?


Miksi vaikkapa täällä Suomessa mies pyrkii ratkaisemaan omat ongelmansa niinkin usein itsemurhalla? Nimittäin, itsemurhaan päätyy vuosittain meillä 600–900 miestä.

Kolme neljästä itsemurhasta on miesten tekemiä. Itsemurha on myös yleisin nuorten miesten (20 - 34 vuotta) kuolinsyy. Suurin riski itsemurhaan on kuulemma 41–45-vuotiailla miehillä.

Suurin osa miesten itsemurhista tapahtuu syrjäseuduilla. Pahin itsemurhapiikki koetaan joka vuosi toukokuussa. Tässä yhteydessä puhutaan usein (jälkikäteen) miehen yksinäisyydestä.

Miehen elämänkaari

Miehen elämänkaari kaikkinensa näyttää - ellei nyt rumalta — jotenkin vinksahtaneelta. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että suomalaismiesten odotettavissa oleva elinikä on lyhyempi kuin missään muussa Pohjoismaassa, vain 75,6 vuotta.

Samaan aikaan naisemme elävät seitsemän vuotta pidempään, eli 82 ja risat!

Miesten tappajista itsemurhien ja sepelvaltimotaudin suuri osuus on nimenomaan suomalainen ilmiö. Alkoholi on syynä joka kolmanteen työikäisen suomalaismiehen kuolemaan.


Tämä kaikki on pieni ihme, sillä suomalaiset vauvat ja lapset ovat maailman terveimpiä, jopa terveempiä kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomalaiset pojat aloittavat elämän siis vähintään samalta viivalta kuin ruotsalaispojat, mutta jostain syystä he nuupahtavat kesken elonmatkan.

Koska pahoinvoiva mies on nimenomaan suomalainen, syytä on etsittävä pikemminkin suomalaisuudesta, ei niinkään miehuudesta, sanovat jotkut asiantuntijat.

Välinpitämätön vellihousu?

Lääkäreiden mukaan suomalaisen miehen välinpitämättömyys omasta terveydestään näkyy vastaanotolla kahdella tavalla.

Ensinnäkin, miehet eivät tule lääkäriin. Toiseksi, kun he vihdoin tulevat lääkärin pakeille, he ovat jo niin heikossa hapessa, etteivät elä enää pitkään ilman rajuja elämäntapamuutoksia.


Kun lääkäri sitten kertoo, mistä kaikesta miehen pitäisi luopua, mies kokee sen rangaistuksena, eikä enää tule uudestaan. Seuraava matka tehdäänkin sitten jo ambulanssilla teho-osastolle.

Tämä olisi kiehtova ja laaja, mutta kieltämättä myös surullinen tutkimuskohde: mitä merkillistä tapahtuu suomalaiselle miehelle hänen putkahdettuaan maailmaan?

Osaatteko auttaa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti