maanantai 21. lokakuuta 2013

Mihin perustuu IKEA:n suosio?

Tulipa pistäydyttyä syyslomalla yhdessä jos toisessa paikassa, muiden muassa Vantaan IKEA:lla.

Hyllyjen, sohvien ja pöytien välejä rundaillessa mieleeni puikahti ajatus: kuinkahan moni meistä tuntee Ikean perustaja Ingvar Kampradin tarinan.

Jonkinlainen versio tarinasta löytyy hänen elämäkerrastaan. Kirja paljastaa Kampradin palon yrittämiseen syntyneen varhain. Kuulemma jo viisivuotiaana mies myyskenteli tulitikkuaskeja ”kaikille tulta tarvitseville”.


Vuosikymmenen myöhemmin, 17-vuotiaana kauppakoululaisena Kamprad pykäsi yrityksen, jonka nimen kaksi ensimmäistä kirjainta tulivat hänen nimikirjaimistaan I ja K. Kolmas kirjain tuli hänen smoolantilaisesta kotitilastaan Elmtarydistä ja neljäs kotikylästään Agunnarydistä.

Tässä vaiheessa alkoi myös tulevan IKEA:n peruskysymys kutoutua Kampradin mieleen: "Käytin paljon aikaa miettimällä, miten voitaisiin yksinkertaisimmin ja halvimmalla toimittaa tavara tehtaalta suoraan asiakkaan kotiin."

Jotenkin tuntuu, että tässä ajatuksessaan hän myös onnistui. Paljosta ajattelusta syntyi IKEA, joka on enemmän kuin pelkkä yritys. Se on jonkinlainen yrittämisen omintakeinen ja ilmeisen kannattava filosofia.


IKEA on maailmalla myös haluttu työpaikka. Sinne tungeksitaan töihin.

Kampradin väittää itse nostaneensa kotimaakuntansa "smoolantilaisesta moreenista" ne hyveiksi määrittelemänsä piirteet, joita olivat koruttomuus, säästäväisyys, nöyryys, tarmokkuus, itsepintaisuus ja nokkeluus. 

Paikallisuutta ja smoolantilaisia juuria korostamalla IKEA:sta rakennettiin maanläheinen, kotoinen sisustusliike, josta saattoi ostaa "konstailemattomia smoolantilaishuonekaluja” – jotka (sivu mennen sanottuna) varsinkin alkuvaiheessa valmistettiin Puolassa!


Kampradia on sanottu luovaksi yrittäjäksi. Elämäkerrassa häntä luonnehditaan ”yksinäisen suden ja laumaihmisen yhdistelmäksi, jolla on ketunluolavaistot”.

Tähän vaistoon näyttää kampradilaisessa ajattelussa kuuluvan se, että ”kaikkia munia ei panna samaan koriin”. Kamprad on aina tärkeänä, että on ”aina tiedossa ulospääsytie tulipalon varalta” tai ”hätäuloskäynti”.

Jotenkin juuri tämä ulospääsytien filosofia ilmenee myös IKEA:n tavarataloissa, eikö totta!


Mutkailtaessa tavaratalon käytävillä kohtaa tämän tästä suuria, lukittuja ulko-ovia, joiden hälyttimistä varoitellaan: Te olette nyt täällä. Turha koettaa kesken kaiken ulos! Seuratkaa nuolia. Mutta jos todellinen hätä tulee, käyttäkää tuota ovea.

Kaikkein kekseliäin idea IKEA:ssa lienee asiakkaan mukaan houkuttelu. Ajatelkaa, saada asiakas itse löytämään omat ostoksensa valtavasta varastosta, johon kaikki on kuitenkin koottu niin tavattoman vähän tilaa vievästi. Se on kuin peli, jossa on jännitystä

Eikä siinä kaikki. Tämän lisäksi asiakkaat nypläävät itse huonekalunsa kasaan!



Tämän koimme mekin. Ostimme muutaman pienehkön huonekalun, joiden kokoamiseen onnistuimme käyttämään pari tuntia olohuoneen matolla.

Täytyy myöntää, tässä on paljon nerokkuutta. Kun tärkeitä, aikaa vieviä työvaiheita saadaan pois ja kun säästetään tilakustannuksissa, saadaan hinta pidettyä kaukana kilpailijoiden ulottuvilta.

Kaiken lisäksi saadaan aikaan hyvän olon palkitseva tunne: olen tämän lipaston ihan itse koonnut. Kuinka kaunis se on!

IKEA:aa ja muita luovia ideoita olen pohtinut kirjassani LUOVA LAISKUUS. Anna ideoille siivet.

PS. Kukat kuvasin eilen. Ne olivat tulleet syksyn ensilumen yllättämiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti