torstai 28. marraskuuta 2013

Homekouluihinko Suomi kompastui?

Kuntien taloudet ovat kuralla, verotusta kiristetään, YT-neuvotteluja käydään ja, ellei käydä, niitä kovasti käynnistellään. Kestävyysvaje tuntuu todelliselta.

Suomessa on edelleen satoja kuntia, enkä ole kuullut yhdestäkään nimenomaisesta kunnasta, jossa päiväkoti- tai koulurakennusten kunto ei olisi tuonut yllätyksiä taloudenhoitoon.

Kun jokin koulu on ollut remonttilistalla odottamassa vuoroaan, on nurkan takaa kaahannutkin ohi koulu, jonka seinä- tai lattiarakenteista on ”aivan yllättäen” löydetty hometta tahi peräti sädesieni.

 

Tämä tuli mieleeni lueskeltuanii YLE:n uutista Kotkan Karhuvuoren koulun oppilaista, jotka olivat menneet tiistaina koululakkoon.

Koululakko tuli protestina sisäilmaongelmista kärsivän koulun korjaamiseksi tai uuden rakentamiseksi.

Huonon sisäilman on arvioitu uhkaavan jopa neljännesmiljoonan suomalaisen terveyttä yli tuhannessa koulussa ja päiväkodissa.

Tämä ei yllätä

Mutta sanokaa, miten ylipäätään on mahdollista, että armaassa lintukodossamme, tässä äärimmäisten olosuhteiden maassa on päässyt unohtumaan sellainen elintärkeä asia kuin rakentamisen taito?

Tuntuu kuin joskus se olisi osattu. Vai, onko sinällään rakennettu oikeinkin, mutta asioita on pilattu lyhytnäköisellä toiminnalla?


En malta olla lainaamatta mikkeliläisen arkkitehti Pertti Mertaojan kirjoitusta sanomalehti Länsi-Savossa 16.11.2013. Lukekaapa. Pidän Mertaojan epäilyjä aivan katu-uskottavina.

Kirjoituksensa aluksi Mertaoja viittaa Helsingin Sanomissa 14.10.2013 olleeseen juttuun, jonka mukaan ”Vantaalla säästyi 280 000 euroa vahtimalla 15 rakennuksen energiankulutusta vuodessa.

Kun tarpeeksi monessa koulussa sammutetaan osa valoista, sulatetaan kesäksi pakastimet ja vähennetään ilmastointia yöksi, kaupunki voi säästää vuodessa satojatuhansia euroja."

600 litraa kosteutta

Yksi innokkaista säästäjistä on kuulemma Simonkylän koulu, jossa on 600 oppilasta 5.–9. luokilla. Kesällä oli koulu täysin pimeänä. Ilmastointi on päivällä täysillä, öisin pois päältä.

Arkkitehti Mertaoja ihmettelee sitä, että suurissa julkisissa rakennuksissa on todellakin varaa laittaa ilmanvaihto pois päältä öiksi ja viikonlopuiksi.

Näin tehdään myös kesäisin (useiksi viikoiksi) monien kuntien kouluissa, välihuomautan minä.


Palataanpa Mertaojaan. Hän kysyy – mielestäni aiheellisesti: miksi sitten asuinrakennuksissa, joissa asukkaat ovat useimmiten poissa päivisin, vaaditaan, että ilmanvaihto on pidettävä aina päällä, myös öisin ja viikonloppuisin?

Mertaoja on onkinut jostakin faktanomaisia yksityiskohtia: nelihenkinen perhe tuottaa vuorokaudessa noin 12 litraa kosteutta (hengitysilman vesihöyry, hiki, ulkovaatteet jne.) huoneilmaan eli noin 0,125 litraa/tunti/henki.

Tämän perusteella 600 oppilaan koulussa muodostuu päivällä kahdeksan tunnin aikana noin 600 litraa kosteutta huoneilmaan.

Tuhansien säästöistä miljoonien kustannukset

Vaikka harvassa koulussa ollaan kahdeksaa tuntia päivässä, Mertaojan päättely toimii pääosin. Ellei kosteutta saada sisätiloista pois, se jää johonkin. Se varastoituu asunnon rakenteisiin, kalusteisiin, pintoihin…

Erityisesti syksy ja talvi ovat haastavia vuodenaikoja. Kunnat koettavat säästää pudottamalla lämpötiloja (jolloin sisäilman kosteus kasvaa) jne.

Arkkitehtimme loppukaneetti on, että näitä ”säästötoimenpiteitä” olisi kyllä syytä tutkia laajemminkin. Epäilynä on, että melko mitättömistä säästöistä on koitunut yhteiskunnalle miljardien korjausvelka.


Lopuksi: ymmärsin hallituksen tarjoavan budjettiehdotuksessaan kunnille 90 miljoonaa euroa lisärahaa, josta summasta noin 60 miljoonaa euroa olisi tarkoitettu nimenomaan homekoulujen, päiväkotien ja terveyskeskusten korjauksia.

Valitettava totuus kuitenkin on, että tuo raha ei tämän kokoluokan ongelmissa auta oikein alkua pidemmälle.

Esimerkiksi Tampereella joudutaan kosteusvahinkojen ym. syiden takia korjaamaan 15 juuri valmistunutta päiväkotia.

Espoon Soukassa olevan homekoulun korjauksen on arvioitu maksavan jopa 20 miljoonaa euroa. Puhumattakaan niistä kouluista, päiväkodeista ja hoitolaitoksista, joita olisi hoideltava dynamiitilla.

Arvostan positiivisuutta ja tykkään kirjoittaa iloisista asioista. Joskus on kuitenkin katseltava totuutta silmiin, siis sellaista totuutta, mikä ei ole järin positiivinen.

PS. Kuvat Kokkolasta (yhtä lukuunottamatta) Möllerintien varrelta marraskuussa 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti