keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Älypuhelinriippuvuus keskustelussa

”Sä pilaat mun elämän!” Näin oli teini-ikäinen kiljahtanut äidilleen tämän takavarikoitua perilliseltään tämän rakkaan älypuhelimen, kuulemma vain hetkeksi.

Viime viikolla nostettiin jälleen keskusteluun asia, joka tuntuu vaivaavan ainakin osaa meistä: mikä oikeasti on suhteemme näihin kiitolaukkaa kehittyviin älyhärpäkkeisiin?

Voiko kukaan rehellisesti kehua olevansa tilanteen herra ja osaako kukaan varmuudella sanoa, milloin tämä herkkä suhteemme muuttuu vaikeaksi, ehkä jopa riippuvuudeksi?


Päätin kirjoittaa asiasta, koska parisen viikkoa sitten samaista teemaa sivuttiin myös Pisa-arvioinnin tuloksista julkistettaessa.

Kysyttiin, mistä johtuu, että suomalaisnuoret eivät yhtäkkiä enää osaakaan matematiikkaa?

No, siitähän se johtuu, etteivät nykynuoret halua enää nähdä vaivaa, hoksasi joku. Aivan totta! Kärsivällisyys on hakusassa, komppasi toinen.

Hermostuneen, lyhytjänteisen, kaikkialle syöksähtelevän uuden ihmistyypin ovat luoneet kuulemma netti, kaikkialle lonkeronsa ulottava sosiaalinen media ja vaikkapa vapaa-ajan pelit.

Sittenkin liian yksioikoinen selitys?

Tätä moni epäilee, vaikka samaan hengenvetoon myöntää kehityksen huolestuttavat piirteet.

Esiin tunkevaa kysymystä "älypuhelinriippuvuudesta" koetti YLE:lle tekemässään jutussa osaltaan kuutioida toimittaja Hanna Hanhinen.

Tuokin uutinen osoittaa, ettei riippuvuudesta puhuminen ole aivan ristiriidatonta. Jopa asiantuntijoiden joukko näyttää mielipiteineen jakaantuvan vähintäänkin kahtaalle.


Esimerkiksi A-klinikkasäätiön viestintäpäällikkö Aino Majavan mukaan ihmiset ovat ottaneet huolen yleisesti ottaen vakavasti. Samalla hän myöntää, että älypuhelinriippuvuutta on ilmiönä tutkittu vielä varsin vähän.

Minäkin olen aiheeseen viitannut eräässä aiemmassa blogissani. Sen myönnän, että asiasta on myös hitusen vaikea puhua, koska… koska, äh… tuntuu kuin olisi itsekin siitä jotenkin osallinen.

Suhde puhelimeen saattaa tulla vastaan vaikkapa yllättäen iskevänä haluna kaivaa iPhone esille – esimerkiksi kesken palaverin. Ja sitten on tullut säpsähdettyä: ”Ei se nyt taida olla ihan fiksua.”

Asiallisen ja huonon käytöksen raja

Tuota rajaa aloin pohtia pantuani eräässä arvokkaahkossa vuosijuhlassa merkille, kuinka juhlaväki kostuumeissaan hivutteli kesken ohjelman puhelimiaan esille.

Tuntui olevan ihan pakko pöytäliinan katveessa tsekata facebook ja viestit.

Tutkija Antti Oulasvirran mukaan huolestuttavaksi tietoteknologian käyttö menee, jos emme enää kykene lainkaan sietämäänhiljaisia, tylsiä hetkiä tai rentoutumaan.


Aivot tarvitsevat myös lepoa. Oliko uutta? Ei ollut. Tätähän ovat toitottaneet aivotutkijat jo pidemmän aikaa. Aiemmin on kannettu huolta työelämän aivoja rassaavista piirteistä. 

Viestintäteknologia on levittänyt huolen koskemaan nyt myös vapaa-aikaa.

Joulukuisessa YLE:n jutussa listattin myös kriteereitä, joiden perusteella voi pohtia omaan suhdettaan mobiiliin teknologiaan.

Kesäleirille vieroittumaan

Luulen, että kehitys on ollut sen verran nopeaa, että se ei ole ikään kuin pysynyt hyppysissä meillä vanhemmilla; ei ehkä opettajillakaan koulussa.

Eikä vain meillä Suomessa. Tilanne tuntuu olevan sama muuallakin Euroopassa, kuten myös tuolla Honkajoen suunnalla.

Joku ehkä muistaa Talouselämän taannoisen jutun Etelä-Koreasta. Maassa on pidetty jopa kesäleirejä, joiden tavoitteena on ”vapauttaa nuoria puhelinriippuvuudestaan”.


Itse kokeilin ”intensiivisyyden lisäämistä” opetuksessa kieltämällä kaikenlaiset härpäkkeet erään luentokurssini aikana.

Se oli roisi kokeilu, mutta kuinka ollakaan, perusteltuani asian, opiskelijat hyväksyivät sen. He naureskelivat tempaukselle, mutta kukaan ei valittanut.

”Saanko tilata nää matkaliput vielä ennen luentoa?” kysyi muuan nuori mies vielä seitsemän minuuttia ennen opetuksena alkua.

Mutta kun opetus alkoi, ei kenelläkään ollut enää vermeitä esillä ja tarkkaavaisuus oli – väitän — huippuluokkaa! Mukava kokemus, vaihteeksi.

PS. Kuvat viime lauantailta Kokkolan Hellskäristä

3 kommenttia:

  1. Mahtavia kuvia ja kivoja uutisia, jos olet uskaltanut olla tässä kännykkä asiassa noin r o h k e a. Mites oli läppäreiden laita?
    Kyllä minua on häirinnyt kun luennolla näpräillään vieressä
    niitä kaikenlaisia aparaatteja. Tosin on myös häirinnyt ettei
    kukaan kunnioitettava luennoitsija ole u s k a l t a n u t olla
    sitä mieltä, että kun täällä nyt ollaan..niin eiköhän kaikki sitten
    olla oikeasti läsnä ajatusvirtamme kanssa? Yritetään ainakin.

    Elämässä tarvitaan rohkeutta joka puolustaa sitä mihin itse
    uskoo. Juha olet hieno sekä ihana ajattelija sekä pohdiskelija
    sekä luennoitsija kuin myös kirjailija.

    Jos saan ehdottaa..etkö voisi linjata tuota "kokeiluasi" joka
    kertaiseksi käytännöksi. Oppiminen ja vuorovaikutus sekä
    läsnäolo ja agrumentointi kunniaan!

    Vihreästä ja kuraisesta etelästä lämpimiä terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan ja kiitos terveisistä! Kyllä, piti sanomani, että myös läppärit laitettiin naftaliiniin. Kokemus oli pelkästään positiivinen, eikä muuta näkynyt kuin iloisia ja oikeasti läsnä olevia kasvoja luentosalissa. Totta kai ymmärrän sen, että vaikkapa läppärit ja ipadit on esillä, JOS niiden avulla jotenkin edistetään oppimista ja se liittyy aiheeseen, mutta kun tämä kurssi oli suunniteltu hiukan toisin...

      Poista
  2. Kyllä, kyllä ymmärrän tämän asian 100%sti. Jotenkin tuntuu siltä, että näistä erilaisista välineistä on tullut jonkinlaisia ajan "guruja". Lapset vielä ymmärrän että koneet ja vempaimet kiinnostavat ja niitä on kiva näpräillä on sitten hyödyllistä tai ei. Teinitkin tietyllä tavalla etsivät omaa identiteettiä ja "reviiriään" näin. Mutta että aikuiset ovat unohtaneet tai ovat heittäytyneet niin moderneiksi ettei ymmärrä itse mitä varten luennot ovat ja mitä on läsnäolo ja ennenkaikkea mitä on vuorovaikutussuhde naamatuseten..niin se on jo sitten surullista.
    Siinä olisi mainio gardun aihe..kuvata /kysellä millä sivustoilla ihmiset ovat luentojen aikana ja miksi? Kaikki aiheet eivät aina ole sydäntä lähellä, mutta en silti pelaisi pasianssia tai lukisi Nykäsen viimeisistä viisauksista tai chattailisi ystävien kanssa, kuten vierusopiskelijoista monet. Hei, ja tosiaan ne jotka kutoo tai virkkaa, niin ne kyllä kykenee pohtimaan kuulemaansa syvällisestikkin samanaikaisesti;) Kaikkea hyvää sinulle, en ole vielä tuota uusinta kirjaasi lukenut..mutta teen sen vielä.

    VastaaPoista