perjantai 3. tammikuuta 2014

Hyvä kierrossa

Synnyinkaupungissani Torniossa kaikki tuntevat Pullo-Ekin. Mies on jo vuosikymmenien ajan ajellut kaupunkia ja sen lähiseutuja pyörällään kooten talteen tyhjät pullot ja purkit.

Samalla mies tulee siistineeksi ympäristöään muutenkin. Roskiin lähtee grillien käärepapereita, muovimotteja ja tupakan tumppeja.


Pullo-Eki eli Erkki Rissanen on alueen asukkaille tuttu, kaupunkikuvaan kuuluva hahmo. Kuluneen vuoden viimeisessä kokouksessaan Tornion kaupunginhallitus halusi osoittaa kiitollisuuttaan miehelle lahjoittamalla hänelle kunnolliset talvihaalarit.

Ei se uutta ollut. Jo vuosia alueen yrittäjät ovat tarjonneet Ekille haalareita, käsineitä, grilliruokaa ja pyykinpesua. Miehen toiminta on kaikkien ilo ja etu, uskotaan Torniossa.

"Erkki on meidän ykkösmies Torniossa. Hän ohjeistaa esimerkiksi nuoria omalla miellyttävällä tavalla elämään siivosti," kehuu kaupunginhallituksen puheenjohtaja YLE:n tekemässä jutussa.

Työpäivä alkaa kahdelta

Pullo-Eki aloittaa työpäivänsä jopa kahden, kolmen maissa aamuvarhaisella ja uutteroi siihen malliin, että talvella on sitten ulkomaan loman paikka. Matka on ostettu (tietysti) pulloista saaduilla rahoilla.

Ekin tekemä työ on sitä maan hiljaisten tekemää tärkeää työtä, joka koituu yhteiseksi hyödyksi.

Olen usein miettinyt sitä, miten saisimme itse kukin kaivettua sisästämme sen oman pienen Pullo-Ekimme. Miten innostuisimme entistä enemmän myös läheistemme hyvinvoinnista?


Vuosittain julkistetaan Charities Aid Foundation –hyväntekeväisyysjärjestön listaus, joka osoittaa, että kyllä asiat menevätkin eteenpäin täällä meillä Suomessa.

Pari vuotta sitten suomalaisten auttamisen halu oli kohentunut suorastaan eniten läntisessä Euroopassa ja olimmekin tuolloin (vuosi 2011) peräti 17. maailmanlaajuisessa listauksessa.

Aivan tuoreimmassa listauksessa sijoituksemme ei ollut aivan yhtä hulppea, tosin ei huonokaan.

Nenäpäiviä, nälkäpäiviä, keräyksiä…

Perinteisesti kärkeä pitää näissä tilastoissa Yhdysvallat. Jenkkien johtoasemaa on yleensä selitelty sillä, että maassa annetaan runsaita hyväntekeväisyyteen kytkettyjä verohelpotuksia.

Vaikka meistä saattaa tuntua, ettemmehän me suomalaiset, mutta kyllä me silti. Onhan meillä näitä vuotuisia Nenäpäiviä, Nälkäpäiviä, veteraanikeräyksiä ja talkoita yhden jos toisen asian edestä. Moni niihin osallistuukin.


Esimerkiksi Ylen Hyvä Säätiön Nenäpäivä keräsi vuonna 2012 yhteensä 2,24 miljoonaa euroa ja viime syksynä, eli vuonna 2013 summa oli jo 2,9 miljoonaa euroa.

Noin puolet suomalaisista lahjoittaa yleensä rahaa hyväntekeväisyyteen ja vajaat kolmannes lahjoittaa aikaansa eli osallistuu talkoisiin, keräyksiin, yms.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että Yhdysvalloissa, noin 2/3 kansalaisista lahjoittaa rahaa ja vajaa puolet lahjoittaa aikaa.

Yhteisöllisyyden pako

Tuo ajan lahjoittaminen panee mietteliääksi. Kun olen kysellyt eri puolilla Suomea ihmisiltä vaikkapa heidän osallistumistaan talkoisiin, olen saanut hiukan ristiriitaisia vastauksia.

Talkoothan ovat osoitus yhteisöllisyydestä, siitä, että otamme aikaa ja lähdemme auttamaan lähimmäisiämme, jopa ilman vastapalveluksen toivoa.

Kun olen kysynyt joukolta rovaniemeläisiä, kuka on ehtinyt olla viimeisen vuoden aikana talkoissa, nousevat yleensä kaikki luentosalin kädet pystyyn.


Kun kysyn samaa Jyväskylässä tai Seinäjoella, nousee puolet käsistä ylös, ja kun kysyn tuoreita talkookokemuksia Kehä III:n sisäpuolelta, ei nouse yhtään kättä ylös. Voitteko uskoa!

Tai, ehkä sittenkin nousee se yksi käsi. Tällä viittaajalla on kysymys. Hän haluaa tietää: ”Siis, mitä ne talkoot nyt olivatkaan?”

Maailma on muuttunut, elämästämme on tullut vaivattomampaa, mutta onko käynyt niin, että samalla on myös menetetty jotakin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti