maanantai 13. tammikuuta 2014

Tuppisuinen suomalainen keskustelee

On väitetty, että kännykät tekivät ihmeitä tuppisuisille suomalaisille. Se on ilmeisen totta. Kun istuu vaikkapa junassa, huomaa, että me suomalaiset puhumme näemmä muistakin syistä kuin pelkästä pakosta.

Entäpä netti? Sekin on vienyt samaan suuntaan. Verkko tarjoaa avautumisen paikkoja niille meistä, joille vaikkapa päivälehden yleisönosastoon kirjoittamisen kynnys on tuntunut liian korkealta.

Yhdeksi internetin suurista mahdollisuuksista sanotaankin sen demokraattisuutta.


Väite "verkon demokratiasta" perustuu siihen, että kuka tahansa voi koska tahansa ja mistä tahansa osallistua julkiseen keskusteluun.

Kuka tahansa (jolla on pääsy nettiin) voi myös lukea viestin ja vastata siihen – syntyperään ja asemaan katsomatta.

Joskus ennen muinoin vähäosainen, raihnas, koulusivistystä paitsi oleva tai muulla tavoin ”marginaalissa” oleva oli tuomittu pysymään hiljaa.

Nopea vierailu verkon keskustelufoorumeilla osoittaa, että – toden totta – umpimielisyyteen saakka hiljaisista suomalaisistakin on tullut keskusteleva kansa.

Nopeus syö harkinnan

Verkkokeskustelun ominaisuuksia ovat helppous ja nopeus, erittelee asiaa Helsingin yliopiston viestintäpolitiikan professori Hannu Nieminen.

Helppoutta voi pitää positiivisena asiana ja nopeuskin on voittopuolisesti sitä. Usein kuitenkin tuntuu siltä, että nopeus voittaa keskusteluissa harkinnan, pohtii Nieminen.


Suurista päivälehdistä esimerkiksi HS.fin keskustelualueella on yli 100 000 viestiketjua, joissa on yhteensä lähes 2,5 miljoonaa viestiä. Kahden iltalehden keskustelufoorumit ovat vieläkin suositumpia.

Nämäkään keskustelupalstat eivät ole kaikkein suosituimpia. Aller Media Oy:n omistama Suomi24 tavoitteli 14 miljoonan rajaa pari viime viikon aikana.

Viimeisen vuorokauden aikana viestejä näkyy kertyneen 21 863. Kuulemma useampi kuin joka viides suomalainen käy lukemassa Suomi24:n keskusteluja joka viikko.

Ylpeyden aihetta?

Entä, onko kaikki verkossa käyty keskustelu ollut meille kunniaksi? Onko syytä olla ylpeä tästä uudesta suomalaisesta avoimuudesta?

Äkkipäätä ei siltä näytä. Tuntuu kuin nimimerkin takaa ammuskelu antaisi mahdollisuuden päästää ilmoille melkeinpä mitä tahansa.


Ei tarvitse montaa kiivaanpuoleista keskusteluketjua seurata todetakseen, että verkon keskustelupalstalle voidaan panna julki kaikki, mikä vielä joltisestikin pysyy raastuvan oven paremmalla puolella. 

Kun asiaa on tutkittu, on todettu, että juuri kasvottomuus on lisännyt viestien asiattomuutta, erityisesti vihamielisyyttä. Ja näkeehän sen kyllä ihan tutkimattakin.

"Yleensä ihmiset yrittävät hoitaa kasvokkain tapahtuvat sosiaaliset tilanteet ilman konflikteja, mutta verkkokeskustelussa ei tunneta samalla tavalla vastuuta. Siellä on lupa laukoa mitä tahansa," puntaroi sosiaalista mediaa tutkinut Janne Matikainen.

Huono ja hyvä keskustelu

Näkyvintä ongelmallinen viestintä on ollut palstoilla, joita valvotaan vasta jälkikäteen, vaikkapa lukijoiden omasta toimesta. Hyvinkin asiattomat viestit saattavat jäädä henkiin päiväkausiksi.

Päivälehtien foorumeilla keskustelu on yleensä edes jotenkin valvottua eli viestit ilmestyvät keskustelualueelle vasta valvojan hyväksynnän jälkeen.

Toden sanoakseni valvonnasta ei aina näy merkkejä. Keskustelu on liian usein ärhäkkää monologia toisten ohi. Äänekkäimpiä ovat ne, jotka uskovat tietävänsä selvästi muita paremmin.


Paremman tietämyksen ja omakohtaisten kokemusten nimissä syytetään, solvataan, herjataan, mitätöidään, uhotaan ja jopa uhkaillaan.

Millaista on hyvä verkkokeskustelu, kysyy nyt joku. Hyvä keskustelu pysyy aiheessa. Se ei turhaa toistele jo sanottua. Se syventää jotenkin aihetta ja tuo siihen jotakin oleellista uutta.

Hyvä keskustelu on rakentavaa. Siinä on mukana kunnioitus toista kohtaan. Se ottaa kiinni toisen sanomaan, ei sanojaan.

Vaikka en halua olla pilkunviilaaja, haluaisin kunnioittaa suomen kieltä. Välimerkit ja oikeinkirjoitus saisivat edes jotensakin olla kohdillaan.

Ne lisäävät painoarvoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti