maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ohutsiivuttava ihminen

Yhdysvalloissa kerrotaan totena juttua chicagolaisesta sairaalasta, jossa lääkärit määrättiin yllättäen ottamaan totuttua paljon vähemmän selvää sydänkohtauspotilaittensa tilanteesta ennen hoitoon määräämistä.

Pohjatiedoiksi riittivät verenpaine ja EKG. Potilaan sairashistoriaa ei saanut kaivaa, eikä muutakaan ”häiritsevää” tietoa tarvittu.


Mitä moisesta välskäröinnistä voi seurata? Kuulemma hyvää. Sairaalan rintakipupotilaiden selviämistilasto kipusi Yhdysvaltain parhaimpien sairaaloiden joukkoon.

Tapaus on yksi lukuisista, joita kanadalainen taloustoimittaja, Suomessakin vieraillut Malcolm Gladwell vyöryttelee esiin kirjassaan Välähdys (Blink).

Kirja kertoo nopeasta ajattelusta, ajattelusta, joka tapahtuu silmänräpäyksessä. Gladwell kutsuu näitä ihmismielen äkillisiä, alitajuntaa hyödyntäviä oivalluksia välähdyksiksi.

Äkkiä pois!

Gladwellin sanoma on se, että alitajuinen päätöksenteko ohjaa meidät hämmästyttävän usein oikeaan - jos vain olemme valmiit luottamaan vaistoomme.

Tämä ”ohutsiivuttamisen” taito on tuttua muun muassa poliisien tai vauhdikkaiden joukkuepelaajien arjessa. Ohutsiivutus tuottaa välähdyksiä.

Palomiesten keskuudessa puhutaan miehistä, jotka ovat yhtäkkiä saaneet sisäisen merkin poistua välittömästi palavasta rakennuksesta. Puolen sekunnin kuluttua se olisi ollut myöhäistä.


Välähdykset ovat hyödyllisiä muuallakin kuin vaaratilanteissa. Kun kävelet ostoaikeissasi myytävänä olevaan taloon tai kun luet muutaman ensirivin kirjasta, aivosi tekee nopeita johtopäätöksiä.

Malcolm Gladwellin mukaan nuo pari sekuntia ovat erittäin voimakkaita hetkiä, erittäin tärkeitä ja – ainakin joskus – todella, todella hyviä.

Pitkä kirja kahdesta sekunnista

Kyllä, kyllä, mutta ovat tärkeitä sekunteja, huudahtaa Gladwell. Niiden aikana ihminen käyttää alitajuntaa, joka pystyy tekemään suorastaan elintärkeitä arvioita mitättömän tietomäärän perusteella.

Gladwellin mukaan kysymys ei ole intuitiosta, sillä intuitio on jotakin epärationaalista. Ohutsiivutus sen sijaan on ajattelua, hyvin nopeaa assosiointia.

Ohutsiivutus on mahdollista siksi, että ihmisen mieli on upea rakennelma. Mielemme prosessoi niin hienovaraisia tiedonjyväsiä, että niiden käsitteleminen tietoisella tasolla on mahdotonta.


On väitetty, että ihmisen silmien vastaanottama informaatio on kaistanleveydeltään noin 1250 MB/s. Tästä datasta pystymme käsittelemään tietoisesti vain murto-osan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että loppu informaatiosta menisi hukkaan. Ei suinkaan. Alitajuntamme prosessoi koko tätä informaatiota tietoisen tason "alapuolella".

Kaikkea ei vielä tunneta, mutta oletuksena on, että tämä hienon hieno vire, alitajuntainen tieto, tihkuu käyttöömme erilaisten signaalien kautta, vaikkapa hikoilevina käsinä tai perhosina vatsassa.

Liika tieto häiritsee

Gladwell esittelee kirjassaan monia tapauksia, joissa suuri informaatio- ja todistemäärä on johtanut ihmiset kriittisessä päätöksentekovaiheessa hakoteille.

Kiinnostavaa tässä on se, voisimmeko todella oppia käyttämään näitä tietoisuuden tason alapuolella tapahtuvia tehokkaita prosesseja hyödyksemme ja samalla välttämään niiden ajoittaiset heikkoudet?


Melkein luulen, että Gladwellin sanomalla voisi olla sijaa tämän päivän maailmassa. Kuinka usein asiat tahtovatkin hukkua kaikkeen liialta tuntuvaan informaation hälyyn.

Hmmm… Miten usein säästyisimmekään kaiken maailman turhalta ”selvitystyöltä”!

Otetaan vaikka kuntaliitokset: miten moneen kertaan tätäkin asiaa on selvitetty ja taas selvitetty ilman, että on tultu hullua hurskaammaksi. Mitä, jos vaan tukeuduttaisiin ensivaikutelmaan?!

PS. Miten orava selviää kiperistä tilanteista putoamatta? Ehkä sekin ohutsiivuttaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti