perjantai 4. huhtikuuta 2014

Onko ikääntyvä työntekijä pelkkä rasite?

Työntekijöiden ikääntyminen kuuluu olevan nykyisin monen työpaikan suuri ongelma. Jaa’a, miksiköhän?

Onko kenties syynä se, että paljon elämää nähneet työntekijät ovat kuluttaneet voimavaransa, uudistumiskykynsä ja ammoin omanneen kekseliäisyytensä loppuun jo ennen kuin he täyttävät 50 vuotta?


Vai löytyykö selitys raadollisemmista asioista; esimerkiksi siitä, että työpaikalla ei osata tai ei haluta tunnistaa ja hyödyntää ikääntyvän työntekijän piileviä voimavaroja?

Tämmöistä puhetta on ruvettu käymään siksi, että esimerkiksi Euroopan Unionin maissa nuorten (15–19-vuotiaiden) määrä laskee seuraavan vuosikymmenen aikana yli miljoonalla.

Sitä seuraavan, eli 20–29-vuotiaiden määrä laskee peräti 9 miljoonalla, kun taas 50–59-vuotiaiden määrä kasvaa 5,5 miljoonalla ja 60–64-vuotiaiden ikäluokka lisääntyy miljoonalla.

Yhä tärkeämpi kysymys

Onneksi virallinen kanta kaikissa Euroopan maissa tuntuu olevan se, että ikääntyvien työntekijöiden jaksamista työelämässä pitää ehdottomasti edistää. Tämä on tärkeä asia.

Esimerkiksi Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus on mukana EU-hankkeessa, jossa koetetaan tunnistaa työssä jaksamista helpottavia tulevaisuuden teknologioita, sovelluksia ja keinoja.


Hankkeen taustalla on se raadollinen tosiasia, että esimerkiksi me suomalaiset siirrymme eläkkeelle keskimäärin 7 vuotta ennen virallista eläkeikäämme!

Ennenaikainen eläköityminen maksaa yhteiskunnalle miljardeja euroja vuodessa.

Idea siis on, että työuria voisi pidentää loppupäästä, kunhan vaan pysähdytään miettimään entistä enemmän erilaisia työn tekemisen tapoja, työn jaksottelua ja työn muuntelua.

Ikääntyvällä on vahvuuksia

Eivätkä ikääntyneet aina ole edes niitä työpaikan tuottamattomia jäseniä. Eivät suinkaan. He ovat erilaisia työntekijöitä.

Fiksussa työpaikassa ikääntyvien työntekijän muuttunut työkyky otetaan huomioon jo töiden suunnittelussa.


Hyvä pomo tietää, että ikääntyneen vahvuus on vaikkapa hiljaisessa tiedossa ja motivaatiossa (lue: esimerkiksi uskollisuudessa työnantajaa kohtaan).

Nämä vahvuuksilla voi kompensoida muistin, havaitsemisen ja vaikkapa uuden omaksumiskyvyn heikkenemistä.

Monessa työpaikassa ikääntyviä onkin käytetty menestyksellisesti tulokkaiden ohjaajina, mentoreina. Mentoroinnin avulla kokemuksen mukanaan tuoma hiljainen tieto saadaan kuin huomaamatta koko työyhteisön voimavaraksi.

Asenne kohdalleen, ellei se jo ole

Mikäli asenne työyhteisössä on ikääntyviä kohtaan kielteinen, seuraa siitä ikävää vastakkainasettelua.

Tämmöisessä tilanteessa kokeneista työntekijöistä ei taatusti saada sitä hyötyä, mihin työyhteisöllä olisi mahdollisuus.

On selvä, että esimiehet ovat jälleen avainasemassa. Koska heillä on mahdollisuus vaikuttaa työoloihin, he tarvitsevat oikeata tietoa ikääntymisen aiheuttamista muutoksista ja ikääntyneistä työntekijöistä.
  

Työpaikan tärkeitä asioita ovat työhönotto, koulutus, kehittäminen, joustavat työtavat ja –ajat, ergonomia, ikääntyvän työnkuva, työpaikan asenteet ja hyvinvointikeskustelut jne.

Kehitteillä on myös uutta teknologiaa, joka mahdollistaa tilannekohtaiset ratkaisut, jolloin vaikkapa käyttöliittymä voi mukautua työympäristössä tapahtuviin muutoksiin reaaliaikaisesti.

Myös telelääketieteestä odotetaan apua. Yksi esimerkki on vaikkapa pahan stressin tunnistaminen ja tätä kautta suoritetun työkuormituksen jakaminen oikea-aikaisesti ja sopivalla tavalla.

Eiköhän aloiteta asenteista: ikääntyminen on meidän kaikkien kohdalle joskus sattuva asia. Paljon kokeneet ihmiset ovat hienoja, viisaita ihmisiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti