keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Ole laiska – ja luova!

Kirjoitin otsikon noin, koska nykyään kukaan ei tunnu hätkähtävän oikein mistään. Hätkähtäminen ei tokikaan ole pääasia, kunhan edes pysähtyy - ajattelemaan.

Halusin ottaa puheeksi mielentilan, jota olen viime aikoina mietiskellyt. Sitä voisi voisi kutsua luovaksi laiskuudeksi. Olen siitä hieman tunnustellen muillekin puhunut.

Vastaanotto on ollut kahdenlaista. Tiedän toki, mistä se johtuu: on tavallaan paheksuttavaa puhua laiskuudesta. Erityisesti pomot kohottelevat helposti kulmiaan.

  
Olen myös kuullut sanottavan: jos kaikki alkaisivat ajatella, kuten tuo hullu professori, joutuisimme kyllä äkkiä perikatoon.

Nyt pitää kuitenkin huomata: en ole sanallakaan puhunut tehottomuudesta, saati kädet taskussa seisoskelusta.

Tarkoitan toisenlaista työtapaa

Tarkoitan leppoisaa, oikean rytmin maustamaa tarkoituksenmukaisuutta. Uskon aika vankasti, että vain oikeanlainen rentous on tie elinkelpoisten ideoiden alkujuurille. Myöskin siellä töissä.

Ajatuksiini olen päätynyt – kuinka ollakaan: omien (työelämä)kokemusteni kautta.


Tasaisesti kiihtyvä, tauoton puurtaminen on tehnyt niin monesta meistä itseensä tyytymättömiä tylsiä ihmisiä, jonkinlaisia kiiluvakatseisia, mustin silmänympäryksin tuijottavia pandoja.

Pahinta on se, että jo kauan sitten mielistämme ovat kaikonneet hyvät, säkenöivät ajatukset, varsinkin ne kaikkein luovimmat. Innostus ja palo, mitä ne ovat, kysyy liian moni.

Otetaan puheeksi

Haluaisin, että tämä uusi, ehkä hiukan erilainenkin tulokulma otettaisiin puheeksi. Jokainen voi keskittyä asiaan myös oman työpöytänsä ääressä.

Aivan aluksi työssä keskityttäisiin pääasioihin. Kysyttäisiin, mikä on todella tärkeää. Minusta kun tuntuu, että hetikään kaikki työpöydillemme eksynyt ei ole. Tärkeää.


Tällainen tehoseulonta säästäisi aikaa. Säästyvä aika tarjoaisi mahdollisuuden, paitsi uudenlaiseen työrytmiin, myös niihin kaivattuihin uusiin ideoihin.

Olisi hyvä muistaa: ihmiskunnan parhaat oivallukset ovat aina syntyneet rentoudessa, eivät juuri koskaan väkipakolla!

Rytminvaihdoksen tekniikka?

Moniko sen hallitsee? Ei kai monikaan, organisaatio kun painaa vaatimuksineen päälle.

A ja O on oikea asenne. Sen hyväksyminen töissä ja kotona, että maailma seisoo, eivätkä työt sittenkään karkaa.


Asennetta vaatii senkin uskominen, ettei ajatuksen perhosta voi komentaa.

Entä tyyli? Jos olet joskus nähnyt välähdyksen tukin uitosta, siinä voisi olla jotakin.

Luova laiskuus on tukkijätkän letkeän heilahtava askel jokivarren heinikossa: ei turhia liikkeitä, puserruksen ja totaalilevon saumaton vuoropuhelu.

Pidempi tauko

Lyhyttä pidempi tauko: se on rentouden ylin taso!

Se ovat painovoimainen tila, jossa ajatusten poutapilvet saavat vapaasti liihottaa, kevyesti ja muotoaan muuttaen.


Hmm… Kesä voisi olla oiva aika opetella moista, mutta mitenkäs tähän nyt sopii se terassin kate, joka tuli keväällä vaimolle luvattua?!

Pyh, rautakaupasta saa köyttä ja kevytpressuja. Nyt opetellaan rentoutumaan!

1 kommentti:

  1. Tuota kun luki oli pidettävä mielessä minkälaista työtä teet, ja sen sisällä tuo pätee. Työtä on monenlaista, en näe että kaikissa töissä voi lähteä itse päättelemään koska "hidastaa tahtia tai pitää luovan breakin".

    Tuo työn rytmittäminen on toki asia jonka kanssa voitaisiin saada hyvinkin hyvää aikaiseksi.

    Tuntuu siltä että siinä missä jotkut menettävät "itsensä" avioliitossa, niin toiset "menettävät" itsensä työssä. Kadottavat siis sisäisen äänensä ja tavoitteensa. Kuitenkin hyvää tai parasta jälkeä syntyy jos ihminen saa kokonaisvaltaisesti toimia töissä, kuten kotona.

    Uskon työyhteisön kyllä haluttaessaan löytävän säännöt ja mallin ja aikataulut joita noudattamalla kaikilla olisi hyvä olla ja tulos jota saataisiin aikaan olisi parhainta mahdollista.

    VastaaPoista