keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

PISA -tunteita maailmalla

Kuten tiedetään, Suomi ja maan koululaitos on menestynyt Pisa-arvioinneissa. Pari kertaa on tullut kultaa ja kerran hopeaa.

Vuoden 2012 tulokset herättivät Suomessakin jonkin verran huolta, sillä menestys ei ollut enää aivan yhtä hulppeata.


Koulusaavutusten mittaaminen ei tietenkään ole ongelmatonta. Kun asiasta sukeutuu kilpailu, on myös niitä, jotka häviävät. On niitä, joita kadehditaan ja niitäkin, jotka eivät koskaan tunnu voittavan.

Murskatappion jälkeen saatetaan tutkia hyvinkin tarkasti, missä mentiin vikaan ja kenen oli syy. Ellei muuta keksitä, koetetaan löytää vikaa systeemistä, esimerkiksi että tämmöinen testi ei toimi. Ei voi toimia.

Toukokuun alkupuolella laajalevikkinen The Guardian – sanomalehti julkaisi lausuman, jonka allekirjoittajina oli lähes sata huolestunutta koulumaailmaa eri tasolta tuntevaa henkilöä.

Miltei sata allekirjoittajaa

Listan nimet näyttävät olevan pääasiassa Yhdysvalloista, mutta on joukossa jokunen brittikin, uusseelantilaisia, ausseja ja jopa muutama ruotsalainen. Nimikkeinä näkyy professoreita, opettajia, rehtoreita, ”vuoden opettajia”, koordinaattoreita yms.

Allekirjoittaneiden huolen aiheena on siis PISA ja sen katto-organisaatio OECD, jotka ovat kuulemma yhdessä olleet haittaamassa kasvatus- ja koulutyötä suorastaan maailmanlaajuisesti.


Kirje on osoitettu OECD:n testaustoiminnan johtajalle, herra tohtori Andreas Schleiderille. Pääviesti on, että tämmöinen toiminta olisi syytä ensi tilassa lopettaa.

Ai, että miksi pitäisi?

Kas, kun jo 13 vuoden ajan yli 60 maan koululaitoksia on häiritty Pisa-nimellä tehdyillä koulusaavutustesteillä, jotka ovat kohdistuneet peruskouluikäisten edesottamuksiin niinkin kapealla alueella kun vain matematiikka, luonnontieteet, ja lukutaito.

Ongelma on homman säännöllisyys

Kun Pisan tulokset julkistetaan niinkin tiheästi kuin kolmen vuoden välein, siitä seuraa aina hillitön hulina kohdemaassa. Näin kirjelmässä väitetään.

Pahinta tietysti on, että kaikkien maiden ministeriöt, kulloisetkin opetusministerit ja verenhimoinen media odottavat malttamattomina Pisan tuloksia.

Hommaa pahentaa se, että tulokset löytävät välittömästi tiensä myös lukuisiin itseään arvovaltaisina pitäviin selontekoihin, joita kansa sitten lukee ”totuutena”.


Tästä kaikesta on tietysti ollut se seuraus, että kaikinpuolinen testaushömppä on alkanut vaikuttaa monin tavoin kohdemaassaan. Se on vaikuttanut muun muassa opetusmenetelmien kehittymiseen. 

Seurauksena on ollut lyhytnäköinen koulutuspolitiikka, eli lähinnä se, että koulujärjestelmiä on alettu kehittää vain, jotta menestyttäisiin edes seuraavassa Pisa-rankingissa.

Eihän tämä tämmöinen voi toimia, sillä kestävät, todelliset muutokset vievät kouluissakin vuosikymmeniä, huudahtelevat huolestuneet julkilausujat.
  
Toistuva Pisa –shokki

Huonoa menestystä on seurannut monissa maissa jopa suoranainen "Pisa-shokki", eikä sekään ole riittänyt: on toteutettu massiivisia uudistuksia (ilman todellisia perusteita), ylhäältä annettuja Pisa-käskytyksiä ja jopa irtisanomisia.

Pisa lisää siis stressiä kouluissa ja on ollut tällä tavoin lisäämässä sekä opettajien että oppilaiden pahoinvointia. Tätä kautta OECD on ollut tappamassa oppimisen iloa monesta maasta.


Kirjelmän loppupuolella epäillään vielä testin luotettavuutta ja pätevyyttä mitata ao. asioita. Pisa on lisännyt dramaattisesti riippuvuutta nimenomaan määrällisesti mitattavista seikoista.

Tällaisena se on vienyt huomion pois vähemmän mitattavista (laadullisista) asioista, kuten lasten ja nuorten psyykkisestä kehityksestä, kansalaistaidoista ja edistymisestä vaikkapa taiteen ja luovuuden saralla.

Vaarallisen kapea kuva?

Samalla se on ollut tarjoamassa vaarallisen kapeaa kuvaa siitä, millaisiin asioihin koulutuksella ylipäätään pitäisi vaikuttaa.

Allekirjoittaneet ovat sitä mieltä, että esimerkiksi opettajien asema ja arvostus on aivan eri luokkaa eri maissa ja kulttuureissa. Tällä asialla on suora yhteys testin tuloksiin ja se pitäisi voida ottaa huomioon.


He muistuttavat myös siitä, että OECD on sekä poliittinen että taloudellinen toimija. On vaarallista, jos talous alkaa ohjata koulutuksen kehittämistä. Tässä mielessä OECD:ta ei voi verrata sellaiseen arvokkaaseen toimijaan kuin esim. YK tai Unesco.

Lopuksi:

Syvästi huolestuneina toteamme, että mittaamalla hyvin erilaisia ​​opetuksen ja kasvatuksen perinteitä ja kulttuureja yhdellä, kapealla ja puolueellisella mittakepillä voidaan tehdä korjaamatonta vahinkoa kouluille ja niiden opiskelijoille.

3 kommenttia:

  1. Vaikea aihe päästä sisälle, koska tämä vaatisi jo asiaan perehtymistä ja sen sisällä asioihin tutustumista. Mutta näin ihan tavallisena "taviksena" nousi tällaisia ajatuksia kirjoituksestasi:

    On selvää, että opetuksen laatua tulee seurata ja kehittää. Miten, se onkin jo toinen kysymys.

    Onko vertailu edes mahdollista oman maan sisällä? Mielestäni on hieman hataraa. Tässä kohtaan kokemukseni etelän yläkoulujen ja lukioiden vertailu suhteessa asuin alueeseen ja oppilas osaamiseen ja motivaatioon. Tiedämmehän ja uskommehan kuitenkin, että vanhempien taustoilla on vaikutuksensa oppilaan koulumenestymiseen?

    Eli pienen maan sisälläkin kyllä saatiin enemmän "hallaa" aikaiseksi kun julkaistiin huonosti menestyvät koulut. Jokainenhan haluaa kuitenkin menestyä, eikä oppilaiden erilaisia ponnistuksia voi mielestäni vertailla..ei saisi.

    Lopuksi. Tuleeko kansainvälisesti pyrkiä yhtenäisempään koulutuksen laatuun. Kyllä varmasti, sillä se lisää tasa-arvoisuutta, mutta mitkä ovat keinot? Minusta kaikki lähtee liikkeelle opettajien koulutuksesta ja koulupoliittisten linjauksien vetämisestä oikeaan suuntaan. Opettajille paremmat työolosuhteet ja tarjolle paljon koulutusta. Siitä se lähtee, se aito kipinä ja luova halu kehittää koulua ja opetusta siellä missä se myös toteutuu.

    Ja kaikki tämä siis rakkaudesta lapseen ja uskona tulevaisuuteen:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä, isoja asioita. Jos nyt sivutetaan tämä Pisa ja pohditaan koulutuksen laatua täällä koto-Suomessa, niin äkkipäätä tulevat mieleen ryhmäkoot. Niitä ei saisi päästää enää isommiksi. Ei, vaikka mikä olisi. Opettajien jatkuvan koulutuksen jo sanoitkin;se myös on tärkeää. Tasa-arvoisuus liittyy siihen, kuinka koulu kohtelee ääripäitä, eli tässä suhteessa Suomea on usein kiitelty. Täällä ei sittenkään ole niin räikeitä eroja oppimisen ja osaamisen suhteen, vaikka toisinaan saattaa siltäkin tuntua. Minusta kuitenkin tuntuu, että tämä työ lähtee kuitenkin jo varhaiskasvatuksesta, jopa neuvolatoiminnasta liikkeelle. Toki (ongelmia ehkäisevää) ennalta ehkäisevää työtä pitäisi tehdä vielä nykyistäkin paljon enemmän - aivan kuten esim. Matti Rimpelä on hokenut.

    VastaaPoista
  3. Gradu puuhissa, on muuten antoisa matka (kivineenkin)... odottelen että tipahtaisi sinulta "uutta blogi postia luettavaksi". Usko tai älä niin kuvasi on kukkaruukussa kiinni työpöydälläni. Siitä revin lempeyttä, huumoria, flowta, kriittisyyttä, nöyryyttä ja uskoa kun sitä tarvitsen.
    Tekeleeni on pisara ... mutta monet hyvät neuvot olet kyllä osanut meille Laikolaisille antaa...joten kiitos tätä kautta.

    VastaaPoista