perjantai 8. elokuuta 2014

Vettä sängyssä ja taksilla kilpaa

Aina ei saa ihan sellaista palvelua kuin odottaisi – tarkoitan siis yrityksiltä, jotka ovat sillä töin. Ja kun hintatasokin on tässä rakkaassa kotomaassamme se, mikä se on, niin sehän kyllä korpeaa...

En vain oikein tiedä, miten tämmöistä olisi fiksua käsitellä julkisuudessa, vaikkapa siis blogissa.

Kun ei haluaisi yhden tai muutaman tapauksen perusteella mustamaalata yhtäkään yritystä, joka kovasti pinnistelee tehdäkseen parhaansa.


Teen nyt siten, että en paljasta yrityksen nimeä. Voi kuitenkin käydä niin, että (vakaasta yrityksestäni huolimatta) kekseliäimmät lukijat äkkäävät yrityksen. Sille en mahda mitään.

Kerro jo kokemuksesi! hoputtaa jo joku. Ok, kerron pari viimeisintä. Olisi niitä kyllä muitakin.

Näin menee niistä ensimmäinen

Eräänä kuulakkaana iltayönä astuin kiskoilla kulkevaan kulkuneuvoon aikomuksenani saavuttaa maamme kaunis pääkaupunki varhain seuraavana aamuna.

Ajatukseni oli siis nukkua hyvä, rauhaisa yö tuossa kiskoilla vakaasti kulkevassa kulkuneuvossa. Vaunu lähti Kokkolasta aikataulun mukaisesti heti puolen yön jälkeen kello 00:22.

Minulla oli työasioita määränpäässäni, joten ollakseni iskussa olin varannut käyttööni oikein ykkösluokan makuupaikan. Ykkösluokka tarkoitti sitä, että sain koko hytin itselleni.


Olin tehnyt näin ennenkin. Yleensä homma on hoitunut hienosti, jopa niin, että yövyn mieluummin tässä kulkuneuvossa (jota en siis vieläkään hienotunteisuussyistä paljasta) kuin hotellissa - eipähän tarvitse lähteä edellispäivänä.

No, kulkuneuvoon astuttuani asianmukainen virkailija tuli näyttämään minulle hytin ja tarkastamaan lippuni. Hänen vielä ovella ollessaan katsahdin alavuodetta ja totesin peitteen olevan ”oudosti”.

Se oli näet puoliksi rullattu vuoteelle 

Ikään kuin siinä olisi nukuttu... Kysäisinkin: "Ei kai tässä ole jo joku nukkunut?" "Ei" vastaa tämä virkamies ponnekkaasti: "Se on vaan käännetty tuo peite." Hyvän yön toivotettuaan hän poistui.

Kuinka ollakaan, kun olin valmis yöpuulle, otin kiinni peitteestä ja totesin sen olevan märkä. Joku oli kaatanut sille jotakin. Peite oli märkä arviolta puolen neliömetrin alueelta, vieläpä ihan kunnolla.


Sama olotila koski myös patjaa. Sekin oli märkä niin laajalta alueelta, ettei ollut mitään mahdollisuutta makoilla siinä kastumatta.

Ei kun yläpetille. Minä 190-senttinen jo harmaantunut kaveri tungen siis itseni sinne modernin makuuvaunun yläpetille (oletteko muuten käyneet siellä?).

Oli ahdasta ja erilaista

En mahtunut sinne kunnolla suoraan, vaan jalkani ottivat kiinni seinään toisessa päässä vuodetta. Ja pää kumahteli toiseen päähän. Ja kattoon kun nousin istualleni.

Nyt kysytte, miksi en ottanut heti yhteyttä ao. virkailijaan? Kas, siksi, että tämä ehti luikia tiehensä ja kulkuneuvo oli pitkä kuin nälkävuosi. Noin kello 00:30 en halunnut lähteä puoleksi tunniksi yökävelylle. Väsyttikin.

No, kului se yö yläpetilläkin. Aamulla heräsin ja menin pesulle. En käynyt suihkussa (vaikka sellainen olisi ollut käytössäni) ja ehkä hyvä olikin, etten käynyt.


Nähkääs, vettä ei tullut altaan päällä olevasta hanasta juurikaan yhtään!

Vain pienen pieni liru valui hanasta niin, että sain parahultaisesti kainaloni kostutettua. Pesuainetta en uskaltanut käyttää, kun ajattelin, ettei vesi riitä sen pois viruttamiseen. Sekin vähäinen noro loppuu kuitenkin pian, epäilin.

Kerroin kokemuksestani vaunuvirkailijalle Pasilassa. Hän oli tullut kulkuneuvoon Seinäjoelta. Hän oli hyvin ystävällinen + valitteli kovin ja tästä annan hänelle hyvää palautetta.

Toinen kokemus

Kerronpahan vielä samaan syssyyn toisen kokemuksen paria kolmea viikkoa aiemmalta ajalta. Kulkuneuvo on jälleen sama ja yhtiökin on sama, vaikka en sitä edelleenkään paljasta.

Olin lähdössä jälleen Helsinkiin työmatkalle. Nousin tällä kertaa Kokkolasta kello 06.11 lähtevään aamuvaunuun, jonka piti olla yrityksen tarjoama nopea yhteys pääkaupunkiin.


Laskin ehtiväni moisella kyydillä Tallinnan laivaan, joka lähtisi 11.30 Katajanokalta. Niin olin tehnyt ennenkin.

Kuinka ollakaan kulkuneuvo Seinäjoelta eteenpäin olikin vaihtunut luvattua paljon antiikkisemmaksi vekottimeksi, josta sitten kuulutettiinkin oikein virkailijan toimesta: "Ottakaa huomioon, että kyyti myöhästyy jokaisella asemalla hieman lisää".

Tampereen kohdalla olin jo huolissani siitä, ehdinkö laisinkaan laivaan – niin verkkaista oli kyyti. Soitinkin huolestuneena työnantajani edustajalle.

"Hyppää taksiin!"

Työnantajani edustaja sanoi, etten kyllä pääse laivaan, ellen hyppää kulkuneuvosta heti Hämeenlinnassa ja pyydä taksia ajamaan todella lujaa Helsinkiin. Uskoin häntä ja tein niin.

Ajoin siis Hämeenlinnasta ao. kulkuneuvon kanssa taksilla kilpaa Helsinkiin (joka muuten maksoi sekin Jaguar-kyyti vielä erikseen noin 170 euroa). Onnistui. Ehdin nipin napin.


Kuten sanottu. Toisinaan ottaa pannuun tämmöinen. Minä maksan itseni kipeäksi makuuhytistä, jotta saisin todella hyvät olosuhteet ja sitten joku valopää on käynyt kaatamassa puoli vesisangollista jotakin (vettä kai se oli) vuoteelle.

Kuten myös nopeasta yhteydestä joudun maksamaan itseni kipeäksi – joka sitten vaihdetaan minulta kysymättä johonkin museo-osaston klonk klonks -vehkeeseen.

Joskus tuntuu kuin esimerkiksi raideliikenteeseen tarvittaisiin tässä maassa kilpailua. Ehkä se laatukin paranisi.

Asiakaspalvelu toimii nihkeästi

Tulkoon sanottua, että kirjoitin runsassanaisen palautteen yhtiön viestintäpäällikölle. Hän vastasi heti ystävällisesti, pahoitteli ja laittoi palautteeni organisaatiossa eteenpäin. Kiitos siitä.

Mutta sitten menikin pari viikkoa, eikä kuulunut yhtikäs mitään. Kun ei kuulunut, kirjoitin saman palautteen yhtiön toimitusjohtajalle ja muutamille hallituksen valituille nimekkäille jäsenille.


Alkoipa tapahtua. Sain heti kohta asiakaspalvelusta pitkähkön selityksen siitä, mikä on mahtanut olla ongelmien syy. Sitä ei itse asiassa tiedetty.

Minulta kysyttiin myös osoitetta, mihin voitaisiin postittaa yhtiön tarjoama hyvitys kärsimästäni. Annoin osoitteeni toiveikkaana.

Muutaman päivän päästä tuli postitse kirje, jonka sisältä paljastui kaksi (2, två) kappaletta 20 euron lahjakorttia (!), jotka kuulemma voidaan käyttää ao. yhtiön matkalippuja ostettaessa.

Että semmoista.

5 kommenttia:

  1. Liekö ollut samasta yhtiöstä kyse, kun halusin ainaisen lentomatkustamisen sijasta kokeilla junamatkaa. Käyn Helsingin reissuja vielä pohjoisempaa kohtuullisen tiuhaan tahtiin. Tähän yhteyteen voisin tituleerata itseäni kotimaan liikematkojen suurkuluttajaksi.

    Häveliäisyyttäni en mainitse yhtiötä, jonka mainion nelivärimainoksen innoittamana varasin männätalvena junanvaunusta modernin hotellitasoisen huoneen Helsinkiin menoa ja paluuta varten, yö mennessä, yö palatessa. En ollut junalla aikaisemmin juuri matkustanut.

    Kipakassa pakkasessa odottelin vaunun ovien avautumista Rovaniemellä. Ovet avautuivat, löysin hytin joka oli ensisilmäyksellä hintansa veroinen. Yllätys oli se, että sama kipakka pakkanen oli myös siellä hytissä. Luulin sen kuuluvan asiaan ja kääriydyin molempien vuoteiden peittojen sisään. Kemissä hengitys ei enää näkyvästi höyrynnyt. Koko rahan edestä matkustavana astuin suinkutilaan. Vettä ei kuitenkaan tullut pisaran pisaraa. Oikein sympaattinen ja empaattinen konnari valitteli tilannetta ja kertoi juuri tämän vaunun vesisäiliön olevan tyhjä.

    Oulussa juna pysähtyi vajaaksi puoleksi tunniksi, jolloin täytettiin kaikenlaisia säiliöitä. Ihmettelin, että miksi siinä ajassa ei täytetty minun vaunun vesisäiliötä?

    Halusin olla rakentava ja antaa rakentavaa palautetta. Hipelöin IPadilla yhtiön tyylikkäät sivut auki ja sieltä löytyi yhä tyylikkäämpi sähköinen lomake palautteen antamista varten. Sommittelin oikein vetävän ja asiallisen palautteen tästä suurkuluttajan ensikokemuksesta. Tarkistin tekstin ja etsin lähetyspainiketta. Sitä ei oikeasti sillä lomakkeella ollut. Kopion tekstin ja kokeilin sen lähettämistä läppärillä, vaan ei. Vaihdoin selaimia, vaan ei löytynyt lähetyskomentoa.

    Soitin asiakaspalveluun, jossa oli taas ystävällinen kuuntelija. Ongelma ei ratkennut. En vielä aivan lannistunut. Yritin etsiä yhtiön kotisivuilta jotakin spostiosoitetta jollekin yhtiön edustajalle (ihmiselle), vaan niitä ei siellä ollut.

    Lopulta luovutin. Ymmärsin, että tämän yhtiön asiakaspalvelijat olivat koulutettu kuuntelemaan asiakasta, joka on tietysti arvokas asia ja hyvä lähtökohta. Mutta siihen se jäi. Ei konnari yrittänytkään hoitaa vesisäiliötä täyteen Oulussa, vaikka siihen ei varmasti olisi ollut esteitä. Ei puhelimen päässä ollut asiakaspalvelija yrittänytkään oikeasti auttaa ja viedä asioita eteenpäin. Suurin kömmähdys tuossa näennäisessä asiakkaiden tarpeiden huomioimisessa oli se palautelomakkeen lähettämisnappulan puuttuminen. Se paljasti totuuden koko yrityskulttuurista.

    Yhtiö vie ja asiakkaat vikisee. Joku sanoi joskus suuresta itäisestä naapurivaltiosta, että: suuri maa ja suuret toleranssit. Suomen junamatkustamisessa lienee ihan sama meininki: suuri yhtiö ja suuret toleranssit.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Olihan hyvin pitkälle samanlainen kokemus. Se vesisäiliö näyttää olevan ao. yrityksen palvelukonseptissa se heikko kohta :)

    VastaaPoista
  3. Tuli haikea olo tuota kirjoitusta lukiessa. Ymmärrän toki mitä kulmasta asiaa tarkastelitte, ja syystäkin.

    Minä jouduin käyttämään kyseistä yhtiötä 1,5 vuotta kun opiskelin Kokkolassa ja asuin Vantaalla. Mutta siinä kävi niin, että yhtiö kesytti minut..aina oli kuin "seikkailu Venäjän vallan aikana"..odotettavissa kun oli lähtö Kokkolasta kotiin. Koskaan ei tiennyt koska on kotona..
    Silti Kokkolan asemalla oli aivan mahtavat tyypit hyväntuulisina aina myymässä lippua Vantaalle ja tietysti takaisin.

    Joskus on hyvä vähän "kitua" niin osaa taas arvostaa kun asiat on hyvin. Kyseinen yhtiö on hyvä opettaja tässä asiassa...oikea kitupiikki!

    Sain moneksi vuodeksi "siitä" matkustamisesta tarpeeksi, mutta junien ja kiskojen äänet puhuttelevat sydämelleni yhä. Jotain menneen aikojen taikaa on ainakin tuolla "reitillä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiskojen kolke on asia, joka muistuu mieleen jostakin 1980-luvulta. Se oli nostalginen tunne. Mitä sinällään junassa matkustamiseen tulee, niin sehän on loistava paikka lukea, rentoutua, jopa tehdä vähän töitä. Mitään tämmöistä ei oikein voi tehdä lentokoneessa, eikä myöskään omalla autolla ajaessa, joten siinä mielessä toivoisi, että tämä matkustumuoto kehittyisi meillä huippuunsa. Ja kuinka ympäristöä säästävää se on verrattuna näihin muihin!

      Poista
  4. Ehkä jos matkustaa muina päivinä kuin perjantaisin? Sillä lukurauhaa ei kyllä usein ollut. Perjantaisin monet perheet näyttivät matkustavan. Ei siinä mitään, ei ne aina ne lapsetkaan häiriöksi ollut, kun äidit huusivat kännykkään koko viikon ruokalistat ja riidat ja tapahtumat ystävilleen ja muille.. Ei siinä pieni varmaan puusta kauas putoa? Lapset ovat ihania... :)

    Kiitos muuten että jaksat blogia kirjoittaa. Kesällä törmäsin moneen juttuun jolloin ajattelin että "tästä kyllä Hakala pitäisi, ja kirjoittaisi nasevasti tai kauniisti". Voisit vaikka lukea Juha Hurmeen uuden kirjan.... aivan ihana!

    Kaikkea hyvää elämääsi ja ajatuksen virtaan.

    VastaaPoista