tiistai 23. syyskuuta 2014

Johtajan kova elämä

Yritykset saneeraavat. Terveysyhtiö Mehiläinen kertoi eilen tiedotteessaan pitkäaikaisen toimitusjohtajansa ”jättäneen” yhtiön.

Tiedote ei suoraan kerro toimarin saaneen tyylipuhtaat potkut, mutta kyllähän siinä siitä oli kysymys.

Nimittäin, yhtiön hallituksen puheenjohtajan suulla kerrotaan, kuinka Mehiläinen tarvitsee ”uusia näkökulmia ja vahvaa uudenlaista johtajuutta” pärjätäkseen vahvasti myös tulevaisuudessa.

  
”Näistä syistä olemme yhdessä [tj:n] kanssa päätyneet siihen, että nyt on oikea hetki etsiä Mehiläiselle uusi toimitusjohtaja."

Kuukautta aiemmin Mehiläinen oli kertonut aloittaneensa yt-neuvottelut, joiden piiriin kuului 420 työntekijää. Henkilöstön vähennystarve oli noissa neuvotteluissa noin 10 prosenttia.

Eihän tämä toki uutta meille ollut

On näitä uutisia kuultu jo vuosia. Pari viikkoa sitten kerrottiin, kuinka omalle toimitusjohtajalleen potkut antanut Voimaosakeyhtiö SF laittoi samalla kertaa uusiksi koko johtonsa. Jospa se auttaisi.

Myös Fennovoimaan toimenpiteellä oli vaikutuksia. Samoihin aikoihin kerrottiin sairaalakalusteyhtiö Merivaara Oy:n toimitusjohtajan ”lähteneen”. Potkuista oli taaskin kyse.


Elokuun loppupäivinä Realia-konsernin (= asunto- ja toimitilahallintaa) toimitusjohtaja vapautettiin tehtävistään ”luottamuspulan” takia.

Myös Eniron toimitusjohtaja vaihdettiin elokuussa. Heinäkuussa yhtiö oli julkistanut odotuksia heikomman tuloksen. Osakkeen kurssi oli romahtanut ja henkilöstövaihdosten aalto oli alkanut.

Kuntasektorillakin tapahtuu. Kuulemma Kittilän kunnan "potkuvaliokunta" on juuri saanut valmiiksi raporttinsa, jonka mukaan nykyinen kunnanjohtaja ”ei ole kelvollinen” jatkamaan työssään.

Keskikesä oli hiljaisempaa

Aivan loppukeväästä juomayhtiö Hartwall vaihtoi toimitusjohtajaansa. Edelliselle annettiin kengän kuva takamukseen, koska ”yhteistyö ei ollut toiminut optimaalisesti”.

Einesyhtiö Apetit erotti toimitusjohtajansa Vapun alla. Perusteluna oli, että osa tuotteista oli heikosti kannattavia ja yhtiö tarvitsi ”uudenlaista johtamista” uudistaakseen liiketoimintaansa.

Viking Linen toimitusjohtaja saneerattiin ulos maaliskuussa…


Huh huh. Kylmä hiipii selkäpiissä kun näitä tavailee. Ei ole johtajana oleminen helppoa tämän päivän työelämässä, ei.

Ellet itse johda (kapteeni Kaarnan tavoin) rlautaisesti ja ”uudenlaisesti”, ellet alituiseen tehosta ja karsi rönsyjä, pian löydät itsesi kilometritehtaalta.

Potkut ovat aina tunteiden myrsky

Kyllä potkiva taho itsekin kärsii, tietää kauppatieteiden lisensiaatti Tiina Martelius-Louniala, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa. Tutkimuksen nimikin on kuvaava: ”Kuka lohduttaisi johtajaa”.

Tutkija kertoo kiinnostuneensa aiheesta kuunnellessaan uutislähetystä, jossa potkiva johto oli kuvannut yt-neuvotteluja ”henkisesti ja fyysisesti erittäin raskaaksi prosessiksi”.

Martelius-Louniala päätti haastatella johtajia, jotka olivat joutuneet irtosanomaan alaisiaan. Hän oli yllättynyt positiivisesti siitä, että johtajat olivat suostuneet niinkin helposti haastateltaviksi.

Useimmista johtajista tuntui vapauttavalta purkaa tuntojaan. Kaikkein avoimimpia kuuluvat olleen naisjohtajat. Miesten lukkiutuneita ajatusten syövereitä piti kaivella jo enemmän.


Potkujen antaminen kuuluu nostaneen ylös monenlaista tunnekirjoa: löytyi jännitystä, pelkoa, myötätuntoa, sääliä, väsymystä, mutta myös syyllisyyttä.

Mitähän tähän nyt sanoisi… Kyllähän me tämän olemme aavistaneet, mutta hyvä on, että asia todetaan oikein tutkimuksin.

Myönnän. Totta kai olisi tukusti enemmän syitä pohtia muun henkilöstön kohtaloa ja selviämistä näinä kovina aikoina.

Heitä on lukumääräisesti enemmän ja heillä on edessään todellinen selviämisen ongelma - toisin kuin ylimmällä johdolla.

Se on niin iso asia, että otan sen käsittelyyn toisella kertaa. Se on ihan oma lukunsa.

1 kommentti:

  1. En toivo potkuja kenellekkään. Mutta mukavaa olisi lukea mitä mieltä olet "suojatyöpaikoista" ? Niitä on suomi pullollaan. On jopa opettajien, rehtorien, pappien yms. joukossa.

    Yritysjohtamisessa on yrityksen lait. Mutta entäpä aloilla, joissa moraalin tulisi kulkea aikalailla rinnan oman tekemisen kanssa?

    Jos olisin saanut päättää olisin antanut elämäni aikana potkut noin 5-10 henkilölle, jotka ovat saaneet enemmän hallaa kuin hyvää aikaan työtehtäviensä parissa. Mutta näitä lierojahan ei sitten saa irti tehtävistään millään, osaavat kyllä pitää puoliaan ja luikerrella asioissa kuin ammattiluikerteliat.

    Mutta voimia heille jotka ovat tehneet hyvän työn ja saanut potkut palkaksi. Ehkä se jotain hyvää tuo vielä eteen sekin elämän kompastuskivi? Näin haluaisin ajatella. Suomalaiset ovat Sisu tunnuspiirteensä ansainnut. Suomalainen nousee kunhan viitsii:)

    VastaaPoista