perjantai 28. marraskuuta 2014

Erityiset ihmiset joukossamme

Törmäsin BBC:n uutiseen, jonka mukaan saksalainen ohjelmistoyritys SAP halusi palkata satoja autistisia työntekijöitä.

”Jo se, että palkkaamme ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla ja saavat innovoimaan, auttaa meidät vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin,” perusteli yhtiön henkilöstöjohtaja ratkaisua.


Yhtiön suunnitelmissa oli, että vuoteen 2020 mennessä heillä olisi kaikkiaan 650 autistista työntekijää, koska yhtiöllä oli ”pelkästään hyviä kokemuksia autistisista ohjelmistotestaajista”.

Tuottavuuden väitettiin parantuneen heidän ansiostaan.

Kuka sen virheen nyt löytää?!

Tämä työelämäuutinen on vain yksi esimerkki siitä, että erilaisuutta, erilaista ajattelua ja erilaista tapaa tehdä työtä arvostetaan juuri nyt ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Se on hienoa.

Ohjelmistoyritys SAP:in kokemukset ovat oiva osoitus siitä, että työelämässä on esimerkiksi paljon tehtäviä, jotka vaativat hyvin kapea-alaista osaamista.


Tässä tapauksessa työ vaati tekijältään myös herkeämätöntä tarkkaavaisuutta.

Juttelinkin asiasta erään asiantuntijan kanssa. Hän sanoi, että mainitsemani tietokoneohjelmien testaus on juuri tällainen tyypillinen erityistilanne.

Kun kuolettavan pitkässä koodirämpsyssä on pieni piilotteleva virhe, on enemmän kuin kullanarvoista, että joku bongaa sen, ja vielä parempi, että joku tekee sen nopeasti.

Tietoa puuttuu

Tällaisia erityisosaajia on tavattu nimenomaan autistisista ihmisistä. On myös huomattu, että monilla parhaista ohjelmoijista on todettu Aspergerin oireyhtymä tai pakko-oireinen häiriö (OCD, obsessive-compulsive disorder).

Juuri tämän tyyppisten tilanteiden myötä on alettu pohtia, mitä ja kuinka paljon (lue: kuinka vähän) me todella tiedämme esimerkiksi autistisista ihmisistä ja heidän kyvyistään.

Alan tutkijat puhuvat autismin kirjosta. Sillä viitataan sairauteen (tai: sairauksien ryhmään), jossa on kaksi hyvin eri puolilta.


Yhdessä ääripäässä ovat ihmiset, jotka kykenevät osallistumaan täysin työelämään, heillä on laaja sosiaalinen verkosto, ystäviä ja he tulevat hämmästyttävän hyvin toimeen elämässään.

Toisessa ääripäässä ovat ihmiset, jotka tarvitsevat arkeensa monenlaista tukea. Usealla heistä on diagnosoitu kehitysvamma, joka saattaa edellyttää myös jatkuvaa hoitoa.

Asenneilmaston muutoksen äärellä

Perinteinen tarkastelu on ollut ongelmalähtöistä: mitä kaikkea autistiset ihmiset eivät kykene tekemään? Nyt katse on käännetty siihen, missä asioissa autistiset ihmiset ovat hyviä.

Autistisia ihmisiä on myös pidetty henkisesti jälkeenjääneinä. Aivan tuoreimmissa tutkimuksissa on kuitenkin nostettu esille epäilyksiä, etteivät erot esimerkiksi älykkyydessä tai yleisessä toimintakyvyssä ole sittenkään niin säännönmukaisia kuin on oletettu.


On jopa viitattu tutkimuksellisiin yleistyksiin, joita on tehty liian vähäisen tai muuten puutteellisen aineiston pohjalta.

Tuoreen, kiintoisan toisen näkökulman aiheeseen tarjoaa Montrealin yliopistossa työskentelevä psykiatri Laurent Mottron.

Omien kokemustensa pohjalta Mottron päättelee, että ehkä autismi ei ole oikeastaan ​​sairaus ollenkaan. Kenties se on pikemminkin erilainen tapa katsella maailmaa. 

3 kommenttia:

  1. Raikas tapa nähdä ja tarkastella Aspergeri-oireyhtymää. Herättää minussa väistämättä myös ajatuksen siitä miten "tavallinen" innovatiivisuus ja luovuus" on väljehtynyt keskuudessamme.

    Oletkin kirjoittanut aiheesta paljon ja nostanut esille niitä monia asioita jotka ajavat ihmiset elämässään nurkkiin ja tilanteisiin, jossa sellaiselle luovalle ajattelulle ja rohkeudelle ilmaista asioita työyhteisössä ovat kärsineet inflaation.

    Mielestäni ei voida pelkästään puhua Aspergereistä, vaan kyllä ADHD tapauksissakin löytyy kapeaalaista huippu osaamista. Nyt on suomessakin alettu myös lanseeraamaan "Erityisherkkä" käsitettä. Tunnistan itsessäni monet sen piirteet ja uskallan väittää, että tuossa syy oikeudenmukaisuuden ja tunneälyni kehityksen vahva luonne.

    Hieman hassuahan tässä taas on se, että erityisryhmistä aletaan puhua positiiviseen sävyyn vasta kun nähdään ne yhteiskunnallisesti arvokkaina.

    Vielä kun opittaisiin näiltä ihmisiltä se aito välittäminen ja tässä ja nyt eläminen suurella lämmöllä...tuon yhteiskunnallisen edun lisäksi, niin sitten voidaan jo sanoa että aurinko alkaa paistamaan ja alamme kaikki voimaan ja välittämään toisistamme paremmin.

    Hyvä alku tämäkin, joten valoa on tunnelissa?

    VastaaPoista
  2. Hirmuisen hyvä ja terveellinen huomio: ihmisestä aletaan puhua positiiviseen sävyyn, kun hän alkaa olla (taloudellisesti) hyödyksi ympäristölleen.

    VastaaPoista
  3. Mutta samalla niin surullinen. Kyllähän tässä saa oikeasti alkaa pelkäämään, että mihin tämä kehitys johtaa? Lähinna ajattelen lapsia ja heidän tulevaa elämänkaartaan. Kun aina vaan kilpailu, hyöty ja raha näyttäytyy näin vahvasti valtaansa ja kitaansa.

    Onneksi sain sentään maistella ja haisteilla sekä tuntea elämää ja sen arvoituksia aivan muusta näkökulmasta käsin.

    Missä kaikki viisaus? Miksi eläkkeellä olevat yms. eivät nosta reippaasti esille oikeita arvoja ja haasta tätä yhteiskuntaa keskusteluun tulevaisuudesta?

    Tuntuu kylmälle kun kukaan ei näytä olevan (sisäisesti/ sydämellään/omatunto) vastuussa tekemisistään, sanomisistaan ja virheistään. Aina vaan ulkoistetaan epäkohdat.

    Onneksi on oma henkinen selkäranka niin vahva, että vielä löydän arjesta ilot. Ja osaan käyttää sanoja anteeksi, kiitos sekä rakas. Kyllä siitä lähtee niin moni asia,,eli uskosta, toivosta ja rakkaudesta.

    VastaaPoista