Nature Reviews Neuroscience uutisoi lokakuisessa jutussaan
oppimiseen ja erityisesti aivoihin liittyvistä myyteistä.
Monet ihmiset uskovat esimerkiksi teorioihin sokerihumalasta, hallitsevasta
aivopuoliskosta, käyttämättömästä aivokapasiteetista jne.
Aivotutkijoiden mukaan nämä uskomukset ovat kyllä - kieltämättä - suosittuja, mutta yhtä kaikki, myyttejä. Niillä ei ole läheskään aina mainittavaa yhteyttä todellisuuteen.
Ikävintä on, että myös monet vakavasti työhönsä
asennoituvat pedagogit uskovat näihin oletuksiin. Niinpä tutkijat päättivät selvittää,
kuinka yleistä moinen usko on opettajien keskuudessa.
Tutkimuksen valittiin opettajia
Isosta-Britanniasta, Turkista, Hollannista, Kreikasta ja Kiinasta.
Hallitsevan
aivopuoliskon myytti
Teorian mukaan vasen aivopuolisko on
looginen, analyyttinen ja objektiivinen, kun taas oikea aivopuolisko on
intuitiivinen, huomaavainen, tunteellinen ja subjektiivinen.
Uskomuksen mukaan kaikilla ihmisillä jompikumpi
aivopuolisko on hallitseva. Yleisimmin ajattelua dominoi miehillä vasen
puolisko, naisilla taas oikea.
Tutkijoiden mukaan todellisuudessa tällaista hallitsevuusjaottelua
ei voi tehdä. Silti tähän myyttiin uskoo sinnikäästi 70 prosenttia tutkittujen maiden
opettajista.
Uskomukselle on koetettu löytää tukea mm. magneettikuvauksin. Silti mitään viitettä vasemman tai oikean
aivopuoliskon hallitsemasta ajattelusta ei ole löydetty.
Käyttämättömän
aivokapasiteetin myytti
Vähintään yhtä tunnetun myytin mukaan ihmiset
käyttävät vain vähäistä kymmentä prosenttia aivoistaan. Tämän väitteen todenperäisyyteen
uskoo noin puolet tutkituista opettajista.
Tutkijat epäilevät, että ajatus ikään kuin ”varalla
olevasta” aivokapasiteetista lohduttaa ihmisiä, jotka pelkäävät aivovammaa tai
toivovat ihmeparantumista jostakin vammasta.
He toivovat, että jokin osa "käyttämättömästä
90 prosentista" voisi ottaa hoitaakseen vaurioituneen aivojenosan
tehtävät.
Aivojen muovautuvuus on kyllä totta. Tiedetään,
että esimerkiksi sokeutuneiden ihmisten kuuloaivokuori saattaa laajentua, jolloin he
pystyvät käsittelemään kuultavaa informaatiota paremmin kuin moni näkevä.
Harmillista
on, että tämän paikkaansa pitämättömän myytin takia on tuhlattu paljo rahaa älyllistä
suorituskykyä parantavaan kaupalliseen hömppään.
Myytti sokerin
vaikutuksesta tarkkaavaisuuteen
Kutakuinkin puolet opettajista lasten olevan
vähemmän tarkkaavaisia syötyään sokeripitoisia välipaloja tai limsaa.
Tutkijat epäilevät, että tämä melko vahva myytti voi liittyä heikkoon yhteyteen, joka on joskus havaittu sokerinkulutuksen ja ADHD:n välillä.
Tätä yhteyttä ei ole kuitenkaan kyetty myöhemmissä
tutkimuksissa todistamaan. Ja: vaikka se olisi todellinen, sen vaikutus on hyvin
pieni, muistuttavat tutkijat.
Myytti
erilaisista oppimistyyleistä
Yli 90 prosenttia opettajista uskoo, että
oppilaat oppivat paremmin, jos heitä opetetaan oman tyylinsä mukaan:
auditiiviset oppivat parhaiten kuuntelemalla, visuaaliset näköaistin avulla eli
lukemalla ja näkemällä, ja kinesteettiset puuhaamalla itse.
Niin harmilliselta kuin se kuulostaa, tätäkään
teoriaa ei toistaiseksi tue vahva tieteellinen näyttö. Siihen liittyvää
kirjallisuutta kylläkin on hyvin paljon.
Se lienee vastaansanomatonta, että eri aistinalueita hyödyntämällä voimme kyllä tehostaa oppimistamme ja luoda vaihtelevia, monipuolisia oppimistilanteita.
Myytit kutistuvista
aivoista ja aivopuoliskojen tiedonkulusta
Joka neljäs opettaja uskoo, että jos ihminen jättää juomatta 6–8 lasillista vettä päivässä, hänen aivonsa kutistuvat. Tämä on puppua. Uskomuksessa ei ole mitään
perää.
Kaksi kolmesta opettajasta uskoo myös, että pieni liikuntatuokio parantaa aivopuoliskojen välistä tiedonkulkua.
Liikunta on toki terveellistä, mutta sen yhteyttä aivopuoliskojen väliseen tiedonkulkuun ei ole toistaiseksi osoitettu millään vakavasti otettavalla tavalla.
Liikunnan toimintakykyämme lisäävät vaikutukset
johtuvat muista syistä.
Oppimisikkunoita
koskeva myytti
Noin kolmannes opettajista uskoo, että on
asioita, joiden oppiminen onnistuu tietyssä kasvun ja kehityksen vaiheessa.
Tässä uskomuksessa on jonkin verran perää,
sillä lapsilla on todettu olevan tiettyjä herkkyyskausia, jolloin he ovat
alttiimpia oppimaan tiettyjä taitoja (esim. motorisia taitoja).
Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he kykenisi oppimaan näitä taitoja myöhemminkin, joissakin tapauksissa myös varhemmin.
Kuten sanottu, aivot joustavat, ne muuttuvat
ja muotoutuvat koko elämän ajan.
Tulkoon vielä sanottua lopuksi, että tämä viittaamani lehti (Nature Reviews Neuroscience) on alansa
ranking-listalla maailman neljänneksi arvostetuin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti