torstai 6. marraskuuta 2014

Käytät vain hippusen aivoistasi, vai miten se onkaan?

Nature Reviews Neuroscience uutisoi lokakuisessa jutussaan oppimiseen ja erityisesti aivoihin liittyvistä myyteistä.

Monet ihmiset uskovat esimerkiksi teorioihin sokerihumalasta, hallitsevasta aivopuoliskosta, käyttämättömästä aivokapasiteetista jne.

Aivotutkijoiden mukaan nämä uskomukset ovat kyllä - kieltämättä - suosittuja, mutta yhtä kaikki, myyttejä. Niillä ei ole läheskään aina mainittavaa yhteyttä todellisuuteen.



Ikävintä on, että myös monet vakavasti työhönsä asennoituvat pedagogit uskovat näihin oletuksiin. Niinpä tutkijat päättivät selvittää, kuinka yleistä moinen usko on opettajien keskuudessa.

Tutkimuksen valittiin opettajia Isosta-Britanniasta, Turkista, Hollannista, Kreikasta ja Kiinasta.

Hallitsevan aivopuoliskon myytti

Teorian mukaan vasen aivopuolisko on looginen, analyyttinen ja objektiivinen, kun taas oikea aivopuolisko on intuitiivinen, huomaavainen, tunteellinen ja subjektiivinen.

Uskomuksen mukaan kaikilla ihmisillä jompikumpi aivopuolisko on hallitseva. Yleisimmin ajattelua dominoi miehillä vasen puolisko, naisilla taas oikea.



Tutkijoiden mukaan todellisuudessa tällaista hallitsevuusjaottelua ei voi tehdä. Silti tähän myyttiin uskoo sinnikäästi 70 prosenttia tutkittujen maiden opettajista.

Uskomukselle on koetettu löytää tukea mm. magneettikuvauksin. Silti mitään viitettä vasemman tai oikean aivopuoliskon hallitsemasta ajattelusta ei ole löydetty.

Käyttämättömän aivokapasiteetin myytti


Vähintään yhtä tunnetun myytin mukaan ihmiset käyttävät vain vähäistä kymmentä prosenttia aivoistaan. Tämän väitteen todenperäisyyteen uskoo noin puolet tutkituista opettajista.

Tutkijat epäilevät, että ajatus ikään kuin ”varalla olevasta” aivokapasiteetista lohduttaa ihmisiä, jotka pelkäävät aivovammaa tai toivovat ihmeparantumista jostakin vammasta.

He toivovat, että jokin osa "käyttämättömästä 90 prosentista" voisi ottaa hoitaakseen vaurioituneen aivojenosan tehtävät.



Aivojen muovautuvuus on kyllä totta. Tiedetään, että esimerkiksi sokeutuneiden ihmisten kuuloaivokuori saattaa laajentua, jolloin he pystyvät käsittelemään kuultavaa informaatiota paremmin kuin moni näkevä.

Harmillista on, että tämän paikkaansa pitämättömän myytin takia on tuhlattu paljo rahaa älyllistä suorituskykyä parantavaan kaupalliseen hömppään.

Myytti sokerin vaikutuksesta tarkkaavaisuuteen


Kutakuinkin puolet opettajista lasten olevan vähemmän tarkkaavaisia syötyään sokeripitoisia välipaloja tai limsaa.


Tutkijat epäilevät, että tämä melko vahva myytti voi liittyä heikkoon yhteyteen, joka on joskus havaittu sokerinkulutuksen ja ADHD:n välillä.

Tätä yhteyttä ei ole kuitenkaan kyetty myöhemmissä tutkimuksissa todistamaan. Ja: vaikka se olisi todellinen, sen vaikutus on hyvin pieni, muistuttavat tutkijat.

Myytti erilaisista oppimistyyleistä

Yli 90 prosenttia opettajista uskoo, että oppilaat oppivat paremmin, jos heitä opetetaan oman tyylinsä mukaan: auditiiviset oppivat parhaiten kuuntelemalla, visuaaliset näköaistin avulla eli lukemalla ja näkemällä, ja kinesteettiset puuhaamalla itse.

Niin harmilliselta kuin se kuulostaa, tätäkään teoriaa ei toistaiseksi tue vahva tieteellinen näyttö. Siihen liittyvää kirjallisuutta kylläkin on hyvin paljon.



Se lienee vastaansanomatonta, että eri aistinalueita hyödyntämällä voimme kyllä tehostaa oppimistamme ja luoda vaihtelevia, monipuolisia oppimistilanteita.

Myytit kutistuvista aivoista ja aivopuoliskojen tiedonkulusta

Joka neljäs opettaja uskoo, että jos ihminen jättää juomatta 6–8 lasillista vettä päivässä, hänen aivonsa kutistuvat. Tämä on puppua. Uskomuksessa ei ole mitään perää.

Kaksi kolmesta opettajasta uskoo myös, että pieni liikuntatuokio parantaa aivopuoliskojen välistä tiedonkulkua.



Liikunta on toki terveellistä, mutta sen yhteyttä aivopuoliskojen väliseen tiedonkulkuun ei ole toistaiseksi osoitettu millään vakavasti otettavalla tavalla.

Liikunnan toimintakykyämme lisäävät vaikutukset johtuvat muista syistä.

Oppimisikkunoita koskeva myytti

Noin kolmannes opettajista uskoo, että on asioita, joiden oppiminen onnistuu tietyssä kasvun ja kehityksen vaiheessa.

Tässä uskomuksessa on jonkin verran perää, sillä lapsilla on todettu olevan tiettyjä herkkyyskausia, jolloin he ovat alttiimpia oppimaan tiettyjä taitoja (esim. motorisia taitoja).


Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he kykenisi oppimaan näitä taitoja myöhemminkin, joissakin tapauksissa myös varhemmin.

Kuten sanottu, aivot joustavat, ne muuttuvat ja muotoutuvat koko elämän ajan.

Tulkoon vielä sanottua lopuksi, että tämä viittaamani lehti (Nature Reviews Neuroscience) on alansa ranking-listalla maailman neljänneksi arvostetuin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti