maanantai 29. joulukuuta 2014

Lääkebisneksen etiikkaa

"Ebolarokotteen kehittämiseksi on menossa poikkeuksellinen kilpajuoksu." Näin uutisoitiin joulukuun alun Helsingin Sanomissa.

Viruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen oli tuolloin ehtinyt kuolla yli 6 000 ihmistä pääasiassa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa.


Taudin leviäminen on ollut nopeaa, sillä tällä hetkellä siihen on kuollut jo 7500 ihmistä. Vuoden 2014 vaihteessa kuolonuhrien lukumäärä oli noin tuhat.

Koska kyse on kaikkein köyhimpien kehitysmaiden alueilla leviävästä sairaudesta, on puhuttu paljon myös lääketeollisuuden etiikasta.

Eeettisiä ongelmia on paljon

Ebola vaikuttaa tyypilliseltä köyhien maiden taudilta, johon parannuskeinon kehittäminen ei ole ollut taloudellisesti houkuttelevaa kansainvälisille lääkeyhtiöille.

On epäilty sitä, ettei lääketeollisuutta kerta kaikkiaan kiinnosta lääkkeiden kehittäminen sellaisille alueille, joista ei löydy maksavia asiakkaita.


Aivan tällaisesta välinpitämättömyydestä ei kuitenkaan ole kyse, väittävät lääke-alaa tuntevat.

Pikemminkin kyse on kehitystyön vaativuudesta. Ebolavirusta on erityisen hankala tutkia, koska sitä ilmenee vain ajoittain ja välillä tauti suorastaan katoaa ihmisväestöstä.

Silti: markkinoiden logiikkaa on kiistämätön

Totuus nimittäin on, että yhdenkin lääkkeen tuotekehityskustannukset saattavat kohota jopa satoihin miljooniin euroihin. Jostakin tuo raha olisi aikanaan saatava takaisin.

Mikä siinä sitten maksaa, kysyy joku.

Kehitystyön loppuvaiheen laajat potilastutkimukset ovat eniten kustannuksia aiheuttava osa prosessista.


Kysymys on kehitystyön vaiheesta, johon liittyy samalla myös vaikeita eettisiä kysymyksiä.
Kun rokotetta testataan, koehenkilöt jaetaan kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä saa oikeaa rokotetta ja kontrolliryhmä lumerokotetta.
Osa ebolatutkijoista pitää täysin epäeettisenä, että näin vakavan ja tappavan epidemian ollessa kyseessä osalle annettaisiin rokotetta, jonka tiedetään olevan täysin tehoton ebolaan.
Eikä helppoa ole alkuvaiheessakaan

Lääketeollisuudessa tuotekehitystyö saa aina alkunsa ongelman syntymekanismin tunnistamisesta.

On ratkaisevan tärkeää löytää molekyyli, jonka tiedetään vaikuttavan juuri tietyn sairauden syntyyn.

Tämän kapeaa osaamista vaativan toimen luonnetta kuvaa se, että vaikkapa 10 000 tutkittavasta molekyylistä esimerkiksi vain kaksi on markkinakelpoista ja niistäkin vain toinen kaupallisesti kannattava.


Näin tulee ymmärrettäväksi pitkä tuotekehitysaika ja vastaavasti todistetuksi se, ettei uusia kaupallisia lääketieteellisiä innovaatioita synnytetä yhdessä yössä.

Erityinen lääketieteellisen tuotekehityksen pullonkaula on kuitenkin se, että uuden tuotteen kehittäminen molekyylistä myyntilupaan kestää usein vähimmillään puolen vuosikymmentä, toisinaan jopa 12 vuotta.

Työ olisi maltettava tehdä kunnolla, mutta yhtä aikaa huolettaa kysymys, mitä sinä aikana ehtii tapahtua vaikkapa ebola-alueilla?

Onkin epäilty, että lääketehtaat olisivat toisinaan kiiruhtaneet myyntityöhön täysin tai osittain keskeneräisillä valmistella.

Jokainen muistaa muutaman vuoden takaisen sikainfluenssarokotteeseen liittyvän keskustelun. Kiirehtikö sittenkin joku markkinoille keskeneräisellä rokotteella?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti