tiistai 6. tammikuuta 2015

Luovuususkomuksia

Yhdysvalloissa on alettu kantaa huolta siitä, että kansan luovuus sen kuin vähenee, vaikka esimerkiksi älykkyys on kehittynyt oikeaan suuntaan.

Tämmöinen kehitys on ollut kuulemma vallalla viimeiset pari vuosikymmentä. Kansallisen trauman paikka!

Ongelmaa on koetettu poistaa kaikenlaisilla luovuusneuvoilla; on kirjoitettu kirjoja, pidetty luovuusseminaareja, perustettu ideointikerhoja ja laadittu verkkosivustoja.


Kaikki ovat tähdänneet samaan: luovuus nousuun. Koettakaa ihmeessä olla keksiäämpiä!

Jotkut tutkijat (sekä Amerikassa että muualla) ovat tätä touhua seuratessaan panneet merkille paljoon luovuuspuheeseen kätkeytyneet virheelliset ja epäjohdonmukaiset väitteet. 

Otan niistä esille joitakin:

1. Luovuusoppaat kehittävät sinut luovaksi.

Väärin. Monille luova ajattelu on yhtä kuin erilainen ajattelu. Jos luovuus olisi vain erilaisuutta, oppaat kyllä toimisivat. Nehän ovat täynnä kaikkea tällaista:

"Älä ajattele mitään. Anna alitajuntasi pulputa." "Listaa epätavallinen käyttötarkoituksia keittiösi esineille." Ja niin edelleen.

Todellisen luovuuden tärkeä ominaispiirre on kuitenkin realismi, eli se, että luova ajatus on täyttämässä jotakin todellista tarvetta elämässämme.

2. Voit oppia luovaksi, kun noudatat näitä ja näitä sääntöjä.

Pöh, ei luovaa ajattelua näin opita. Luova idea tulee kutsumatta aivoihisi. Luovuus on kuin polkupyörällä ajaminen. Jokainen osaa ajaa, mutta on itsestä kiinni, kuinka pitkälle, taitavasti ja nopeasti voi ajaa.

Kykymme luovuuteen on jonkin verran yhteydessä myös geeneihimme ja koulutukseemme - tai ylipäätään siihen, mitä olemme oppineet ja elämässämme kokeneet.



3. Luovuus on ongelmanratkaisua.

Osittain totta. Luovuuden olennainen osa on kyllä ongelmanratkaisu, mutta ei niin tärkeä osa kuin yleisesti ajatellaan.

Luova ajattelu voi kyllä tuottaa ratkaisuja ongelmiin, mutta luovuuden avulla voidaan myös löytää ja suorastaan etsiä uusia ongelmia. Sekin on tärkeä luovuuden ominaispiirre.

4. Koulu tappaa luovuuden

Väärin. Ajatelkaapa alle kouluikäistä lasta. Hän voi helposti esittää vanhemmilleen vaikkapa sata kysymystä päivässä. Yläkouluikäinen kysyy harvoin yhtään mitään.

Tästä on vedetty se virheellinen johtopäätös, että koulu on kuin onkin tuhonnut lapsen luovuuden.

Ei se koulusta johdu. Tärkein syy lasten kysymysten loppumiselle on kehityspsykologinen. Lapsi on oppinut asioita, eikä hänen sen takia tarvitse kysyä. Hän on myös oppinut itse ottamaan asioista selvää.


5. Luovuus tekee onnelliseksi.

Väärin tämäkin. On hyvin vähän todisteita siitä, että luovat ihmiset olisivat muita onnellisempia. Virheoletus perustuu todennäköisesti siihen, että ongelmien ratkeamisen ajatellaan parantavan elämämme laatua.

On jopa näyttöä päinvastaisesta, eli esimerkiksi siitä, että luovilla ihmisillä on hienoista taipumusta masennukseen.

Luova ihminen voi myös itse aiheuttaa tuskaa työyhteisölleen, perheelleen, hallinnolle jne. näkemällä jatkuvasti ongelmia, haluamalla kehittää toimintoja "parempaan" suuntaan, jopa sellaiseen suuntaan, jota kukaan toinen ei haluaisi juuri nyt kuulla yhtään mitään.

6. Luovuus tekee meistä suositumpia.

Osittain totta. Luovuus voi alkuun olla potentiaalinen suosion lähde (koska olet raikas tyyppi, jolla on aina jotain mielenkiintoista tarjottavanaan).



Sekin on kuitenkin nähty, ettei liiallinen luovuus aiheuta ympäristössään mitään hyvää. Lopputuloksena on väärinymmärretty nero, jonka muistokirjoituksessa lukee: "Hän syntyi ennen aikaansa".

7. Luovuus saa sinut onnistumaan.

Väärin. On esimerkiksi todettu, että tutkimusten ja liike-elämän rahoittajat tukevat mieluummin konservatiivisia ("realistisia ja riskittömiä") hankkeita kuin "todella luovia" korkeamman riskin hankkeita.

Tämäkin osoittaa, että luovat ihmiset eivät ole ympäristönsä suosikkeja.

8. Luovuus ratkaisee kaikki ongelmat.

Eikä ratkaise. Tuntuu jopa siltä, että olisimme hukkumassa kaikenlaiseen "luovuushälyyn". Ongelma on siinä, että esitetyt "luovat ratkaisut" ovat usein ratkaisuja vääriin tai olemattomiin ongelmiin.


Ja: jos moinen oletus pitäisi paikkaansa, miksi meillä ylipäätään on ongelmia - kuten vaikkapa Syyrian kysymys tai globaali ilmaston muutos?

9. Internet tappaa luovuuden.

Väärin. Internet on kyllä vaikeuttanut monien taiteilijoiden, kirjailijoiden ja yrittäjien elämää. Kuvitellaanpa vaikkapa valokuvaajien ongelmia nykyisten globaalien, hintoja polkevien kuvapankkien äärellä.

Ei kuitenkaan ole totta, että pelkkä helppo saatavuus tappaisi luovuuden. Se vain siirtää luovuuden muualle.

Internet tekee monia perinteisesti luovuutta vaatineita tehtäviä (Tarvitsetko ideoita syntymäpäiväkakkuun? Kuinka lakana taitellaan helposti?) vaivattomaksi vapauttaen mielemme toisenlaiseen luovuuteen, ikään kuin uudelle portaalle.

PS. Kuvat 6.1.2014 puolen päivän aikaan Kokkolan Rödsöstä (pakkasta -18 C)

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ja valaiseva blogi. Luovuutta (luovia ihmisiä) kaivataan organisaatioihin toimialasta riippumatta. Kuitenkin vain harvat organisaatiot kykenevät ohjaamaan luovia ihmisiä niin, että luovuuden potentiaali nousee arvoonsa.Toisin sanoen niiden "hullujen" kanssa ei tulla toimeen. Jos/kun ostetaan luovuutta palkkaamalla luova persoona, saadaan yleensä sivutuotteena paljon sellaista, johon ei ole voitu valmistua. Kaikki se tyypin mukanaan tuoma normeista poikkeava yllätyksellisyys kuuluu samaan kauppaan. Tilaa hän tarvii, rajoja ja kehyksiä oikein kammoaa. Ohjata häntä silti pitää 24/7. Mutta se ohjaus isolla, valtavan suurella pensselillä. Aika veijareita.

    VastaaPoista
  2. Nyt en kyllä pysynyt Hakalan kelkassa ollenkaan, ja Arnold sitten vetikin sellaiset johtopäätökset kaikista luovista "että huhuh",

    En mitenkään kykene tarkastelemaan luovuutta kuten tässä nyt tehtiin, enkä vetämään tuollaisia johtopäätöksiä. Luovuuteen vaikuttaa niin hirmun moni asia.

    Se on tapa ajatella ja tarkastella elämää ja mailmaa, ja ratkaista asioiden välisiä yhteyksiä tai ongelmia. Tai sanottaa asioita uudella tavalla. Se on herkkyyttä ja voimaa toteuttaa asioita elämässä siten kuten intuitio tai muu sanelee. Se on erittäin paljon myös leikkisyydelle sukua, sillä se haastaa usein heikoille jäille menemisen.

    Että luovat ihmiset vaikeita? Niin vai voisiko tuon sanoa toisin?
    Ovat ja uskaltavat olla sitä mitä ovat, eivätkä esitä huonompaa eikä parempaa?

    Vielä on pakko lisätä, että en usko pätkääkään luovuuden kadonneen, sillä lapset ovat kyllä luovia, jos ovat saaneet kokea aitoa vuorovaikutusta ihmisten ja luonnon kanssa. Luovuus vaatii aistikkuutta, ja sitä lapsilla on. Suomen kulttuuri on hyvin tasapäistä ja siksi luovat ihmiset ovat täällä erityisesti suurennuslasin alla.

    Luovuutta enemmän käyttöön. Onneksi tuleva OPS aikalailla tukee mielestäni erilaisia ajattelun tapoja..eli voisiko tuon toisin sanoa? Se tukee luovuutta :)

    Suunta on siis oikea.

    VastaaPoista
  3. Iso kiitos inspiroivasta Luova laiskuus-kirjastasi. Jaeskelen sen pokkaripainosta Jyväskylän innovatiivisimpiin paikkoihin. Jospa jaksaisivat lukea edes ne sivun laitaan printatut isommat tekstit.

    Toiseksi näytti siltä, että SDG*tunnekartan oikeassa ylälaidassa sijaitseva luovuus ympäröityy monilla niillä elementeillä, joita kirjassasikin kuvaat. Siinä olisi luovuutta kaipaaville visuaalinen hahmotelma, mitä elementtejä olisi hyvä lisätä elämän soppaan.

    Kolmanneksi näyttää siltä, että ei täällä Suomessa oikeasti luovuutta arvosteta tai osata hyödyntää. Johannes Väänäsen älypuhelin-prototyypin kohtalo on siitä varoittava esimerkki.

    Neljänneksi on sitä kuitenkin yritettävä löytää omille luovuuden hedelmille hyvät varastot. Jospa sitten viimein kuoleman jälkeen joku ne sieltä löytäisi. Siinä mielessä netti on oivallinen.

    VastaaPoista