tiistai 20. tammikuuta 2015

Tallatut polut päässämme

Missä olitkaan sinä syyskuun päivänä vuonna 2001, jolloin kaksoistornit romahtivat? Muistan aivan selvästi tuon hetken. Olin juuri astunut Finnairin bussiin Helsingin rautatieasemalla. Auton radio oli auki.

Miksi sitten emme muista mitään toukokuun 5. päivästä vuodelta 2005? Aivan, silloin ei tapahtunut mitään, mikä olisi erottanut tuon päivän arkemme tavanomaisesta harmaudesta.


Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että ihmisen muisti on kovin valikoiva. Tutkijoiden mukaan se on myös kovin epäluotettava, jos niikseen tulee.

Emme muista kuin mitättömän murto-osan kokemastamme ja kun lopulta muistamme, mielemme muokkaa tuon muiston loppuun. Se antaa sille myös sävyn.

Juuri siksi vaikkapa opiskelija, joka on menestynyt hyvin tärkeässä tentissä, todennäköisesti aliarvioi sen, miten paniikissa hän oli tenttiin mennessään. Ehkä hän ei muista ahdistustaan lainkaan. 

Tietokonevertaus ontuu

Vertaisimme mieluusti muistiamme tietokoneeseen tai ehkäpä kameraan, joka tallentaa kokemuksia sisäänsä hyvin järjestetyn arkistokaapin tavoin.

Kameran tai kuvakaappauksen kielikuvat eivät toimi, koska aivot eivät valitettavasti voi kaikessa rajallisuudessaan käsitellä kaikkea sitä dataa, jolla niitä pommitetaan.


Tästä seuraa, että aivomme joutuvat poimimaan havaitsemistamme valtavista bittimääristä jotakin. Tuo ”jotakin” poikkeaa hyvin paljon esimerkiksi samassa tilanteessa olleiden ihmisten kohdalla.

Kun haluamme muistaa kokemuksemme, aivomme ”kelaavat” kokemaansa todellisuutta ikään kuin uudelleen. Ongelma on siinä, että autenttiseen ”hakemiseen” muistin syövereistä aivomme eivät kykene.

Onkin sanottu: asioiden muistaminen ei useinkaan tarkoita, että muistaisimme asiat niin kuin ne ovat tapahtuneet. Muistomme ovat kuvajaisia todellisuudesta.

Salaperäisyydellä verhottu muistitutkimus

Tässä tullaan aivotutkimuksen ongelmien alueelle. Kaikesta vaivannäöstään ja kaikista vempeleistään huolimatta tutkijat eivät vieläkään tiedä kovin tarkasti, miten ihmisen muisti toimii.

Se tiedetään, että vasemman korvan oikealla puolella on muistikeskus — siis aivoissa. Muistin erityisyys on kuitenkin siinä, että se ei sijaitse vain yhdessä kohdassa aivoja.


Pikemminkin aivot toimivat ”verkkona”, jonka useat kohdat ovat aktiivisena yhtä aikaa.

Tällä hetkellä uskotaan, että muisti koostuu jäljistä, jotka ovat hermoverkkojen pysyviä reittejä, eräänlaisia aivojemme eniten tallattuja polkuja.

Muistiin liittyy monia mysteerejä, joita ei ole osattu selittää. Se tiedetään, että voimme ainakin periaatteessa muistaa asioita rajattomasti, sillä muistijälkien määrälle ei ole olemassa mitään ylärajaa.

Muistin harjoittaminen kiinnostaa

Tällä hetkellä ajatellaan niin, että kelvotonta muistia ei ole olemassakaan. Ainakin periaatteessa voit oppia muistamaan vaikka miten paljon. Muisti ei myöskään ole astia, joka alkaisi liian tiedon takia valua äyräidensä ylitse.

Sen sijaan muistamisen taitosi voivat olla hyvin kehittymättömät. Tämä taito on monilla muillakin meistä kovin huono. Tässä on homman juju!


Samalla tavoin kuin hauislihas tai reisilihas kehittyy oikeiden harjoitteiden myötä, myös aivojen muistitoimintoa voi kehittää harjoittelemalla.

Oikeilla harjoituksilla niistä tulee parempikuntoiset, nopeammat ja nokkelammat. Tästä on paljon todisteita ja tähän eliniän kohoamisen havainneet muistitutkijat ovat nykyisin kiinnittäneet huomionsa.

Esimerkiksi ristisanatehtäviä, shakkia, lukemista, matkustelua ja monenlaisia sosiaalisia suhteita harrastavilla aikuisilla on vähemmän orastavan muistisairauden (alzheimer) merkkejä kuin muilla.

Muista paremmin muistavat ihmiset ovat tehneet aivoillaan monipuolisia harjoituksia. Ainakin noin pääsääntöisesti - epäedullista perimää vastaan harjoituksetkaan eivät aina auta.

Melko vastikään julkistetun tutkimuksen mukaan tehostetun elintapaneuvonnan ja muistiharjoitusten vaikutukset näkyivät erityisesti yli 70-vuotiailla.

Siitä vain R-kioskille ristisanaostoksia tekemään!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti