maanantai 26. tammikuuta 2015

Tohtorit työnhakijoina

Kuuntelin viikko takaperin yrittäjänä toimivaa tohtoria. Hänen puheestaan ymmärsin, että yrittäjyys ei sittenkään ollut hänelle se kaikkein luonnollisin valinta.

Pikemminkin hän oli ikään kuin ajautunut tilanteeseen. Näin siis tulkitsin tilanteen.

Vielä kymmenkunta vuotta sitten hän oli ollut terveydenhuollon ammattilainen, joka oli ollut lasten ja perheen yhteisen hyvän takia useita vuosia poissa ansiotyöstä.


Kun tilanne oli sallinut, hän oli alkanut valmistella siirtymistään takaisin kodin ulkopuolelle töihin. Työnhakutilanteet olisivat pian edessä.

Ollakseen varma osaamisestaan, hän oli päättänyt päivittää osaamistaan, opiskella hieman lisää. Uutteroinnin tuloksena syntyi maisterin tutkinto.

Ystävämme pani yllättyneenä merkille, että työelämä ei vielä tuollakaan tutkinnolla suorastaan imaissut sisäänsä. Maisteria jotenkin arasteltiin.

Eipä hätää

Opiskelu oli synnyttänyt kroonisemman tiedon janon. Itsensä kehittäminen oli luonnistanut niin hyvin, että tuore maisteri oli päättänyt jatkaa puuhiaan kirjojen parissa. Ei lisäopista haittaa liene.

Usean vuoden ahkerointi palkittiin. Lopulta taskussa oli tohtorin tutkinto. "Tämä on taatusti ansio työnhaussa" oli toivorikas tohtori onnesta mykkyrällä ajatellut.


Kuinka väärässä hän olikaan ollut. Nyt hän sai kuulla työhaastatteluissa kulkiessaan "olevansa valitettavasti ylikoulutettu" tehtäviin, joita haki. Säännöllisesti.

”Jos nyt valitsemme sinut, et pitkään täällä viivy. Tähyät kuitenkin parempiin tehtäviin.”

Tämä on valitettavan tuttua monelle tuoreelle tohtorille, mutta sanokaa, miten tähän on tultu?

Kohtaanto-ongelma

Opetus- ja kulttuuriministeriössä puhutaan (toki myös tutkijat siitä puhuvat) kohtaanto-ongelmasta. Se tarkoittaa sitä, että työmarkkinoille hakeutuvien ihmisten koulutus ei kohtaa työelämän aitoa tarvetta.

Vuoden 2015 vaihteessa erityisesti tohtorien kasvaneesta työttömyydestä puhuttiin voimistuneeseen sävyyn. Tohtoreita on liikaa suhteessa työelämän tarpeisiin, varoiteltiin.

Aivan ilmeisesti näin on, sillä loppuvuodesta 2014 meillä oli liki 1000 työtöntä tohtoria tässä maassa. Se on pitkä jono äärimmäisen koulutettua väkeä.


Kasvua tuossa työtä vailla olevien tohtorien määrässä oli edellisvuoteen verrattuna yli kolmannes. Kahden viime vuoden aikana työttömien tohtoreiden määrä on kaksinkertaistunut.

Tämän ongelman erityispiirre on se, että näin korkeasti koulutetut ovat työttöminä pitkään.

Miksi eivät sitten ala yrittäjiksi?!

Akavan tilastojen mukaan tutkijakoulutuksen saaneilla yli vuoden mittaiset työttömyysjaksot ovat yleisempiä kuin minkään muun koulutuksen saaneilla.

Mitä ihmettä! Miksi ei näitä tohtoreita kannusteta perustamaan omia yrityksiä, kysyvät nokkelimmat. Näinhän tässä esimerkkitapauksessanikin oli käynyt.

Ei se niin helppoa ole. Ongelma on siinä, että tohtorin koulutus tarjoaa yleensä äärimmäisen kapea-alaista, mutta toki syvällistä osaamista.


Kun hallitsee asioita kapeasti ja syvältä, osaaminen ei välttämättä muodosta mitään sellaista (kokonaista) sovellusaluetta, joka vastaisi johonkin arkisen elämän tarpeeseen.

Tai, tarve voi olla vaikkapa Japanissa.

Kokonaan toinen ongelma kiteytyy yrittäjyyden muista vaatimuksista. Yrityksen perustaminen vaatii (varsinkin soveltavilla aloilla) silkkaa rahaa. Sitä ei aina ole varsinkaan silloin, kun on oltu koko siihenastinen elämä opiskelijan statuksella.

Muutakin vaaditaan

Se, että kykenee tekemään kelvollisen väitöskirjan, ei valitettavasti tarkoita, että kyseinen osaaja olisi taipumuksiltaan henkilö, joka selväisi yrittäjän arjesta.

Sosiaalista lahjakkuutta tarvitaan, itseluottamusta, uskoa ja annos apinan raivoa.

Osaamistaan olisi kyettävä tuotteistamaan, myymään ja kehittämään. Olisi pystyttävä verkostoitumaan, löytämään sopivia tahoja, olemaan oikeassa paikassa oikealla hetkellä.


Mihin päädyttiin? Ei tämän helppo yhtälö ole. Kansantaloudellista tuhlausta koulutukseen liittyy paljonkin. Yhden tohtorin kouluttaminen on halvimmillaankin satojen tuhansien satsaus.

Yliopistoillekin voidaan julmistella. Ne ovat lyhytnäköisesti tuijotelleet tilastojaan; tohtoreista näet maksetaan silkkaa tulospalkkiota.

Ei yliopistojen päällimmäisenä huolena ole se, työllistyvätkö meidän tohtorit.

Niitä kiinnostaa se, kuinka monta tohtoria meidän putkesta valmistuu vuonna 2015. Kantakoon muut vastuun siitä eteenpäin, esimerkiksi siitä työllistämisestä.

1 kommentti:

  1. Työttömyys ei varmaan ole kenellekkään hyväksi. Koulutus on varmaan kaikille hyväksi, antaahan se ajatuksille raikasta energiaa ja virtaa.

    Yhtälö, jossa tarkastellaan työn ja koulutuksen sopivuutta on mielestäni osittain aiheeton. Työn pitäisi olla ihmiselle jotakin jossa viihtyä, mutta tuleeko sen aina haastaa myös "päätä/ pääomaa"? Kun mielestäni omassa arjessa voi ihan tarpeeksi työajankin ulkopuolella haastaa itseään ja osaamistaan.

    Miksi työn status määrittelee niin vahvasti meitä lienee paremmin kysymys johon tulisi pureutua. Eikö oleellisinta elämässä ole kasvaa ihmiseksi isolla I:llä, ja haastaa arjessa omaa kasvuaan niin henkisesti kuin muutenkin.

    Mielestäni jos keskittäisimme enemmän huomiota ihan vaan tuohon, niin moni asia selkeytyisi ja vähempi olisi enemmän.
    Jokaisella olisi enemmän itselleen ja jaettavaksikin asti.

    Ja edelleen silti olen samaa mieltä siitä että työttömyys ei ole hyväksi kenellekkään. Tohtorinarvo on hieno saavutus, mutta tittelit eivät ole ovi "onneen"..ei edes työllisyys mielessä.

    Sivistyksen ja aidon tiedon arvo on siinä jo itsessään.
    Näin ajattelen...

    VastaaPoista