perjantai 6. helmikuuta 2015

Nimesi kertoo älykkyydestä

Tiesittekö, että voitte tarjota itsestänne älykkään vaikutelman, kun lisäätte etunimenne ja sukunimenne väliin toisen tai jopa useamman nimen alkukirjaimet.

Paitsi vaikutelman älykkyydestä, se tarjoaa kuulemma myös vaikutelman nimenkantajan vallasta. Tämä käy ilmi parin psykologin tekemästä tutkimuksessa.
  
Kuva: Israel Sundseth

Siis tähän tapaan: John F. Kennedy, Olavi J. Mattila (takavuosien ministeri) tai Juha T. Hakala

Heheh.

Ennen kuin lukijani tukehtuu aamukahviinsa, täytynee kertoa, miksi minä itse olen virallisemmissa yhteyksissä joutunut käyttämään tuota T-kirjainta.

Kyse ei ole turhamaisuudesta

Ei ole. Ei edes epätoivoisesta pyrkimyksestä tarjota fiksumpaa vaikutelmaa, vaan siitä, että nimeni on yksinkertaisesti niin kovin, kovin tavallinen.

Nähkääs, jo pikkuisessa kotikaupungissani asuu puolenkymmentä samannimistä henkilöä. Suomalaisissa yliopistoissakin on ainakin kolme täydellistä nimikaimaani.

Kuva: Liane Metzler

Voitte arvata, meinasivatko siinä mennä takavuosina kirjat ja lehtijutut sekaisin, kun yksi näistä yliopiston tyypeistä oli kantaa ottava kirjastoihminen, yksi kasvatustieteilijä ja yksi biotieteiden edustaja.

Niinpä sitten 1990-luvulla joku oli kokoamassa Suomen tieteen suurhakemisto -nimistä katalogia. Se oli ennen tätä netin aikaa.

Tämä henkilö soitti ja kysyi: olisiko mitenkään mahdollista, että nimeeni saataisiin toisen etunimen ensimmäinen kirjain - ainakin virallisempiin yhteyksiin. Se helpottaisi heitäkin.

Erikoisia tutkimuksia

Otetaanpa vielä pari esimerkkiä näistä "älykkyystutkimuksista", jotka panevat hiukan kohottelemaan kulmia. On  kuulemma muitakin konsteja tarjota itsestään älykäs vaikutelma - näitä nousee aina silloin tällöin esille.

Yksi on se, että käyttää silmälaseja. Silmälaseja käyttäviä pidetään kuulemma vähemmän viehättävinä, mutta kylläkin enemmän älykkäinä kuin muita.

Kuva: Aurelien Bellanger

Toki myös kehyksillä on väliä: leveät kehykset luovat jonkin verran fiksumman vaikutelman kuin ohuet.

Jatkoa seuraa: pyrkiessäsi älykkääseen vaikutelmaan sinun ei pitäisi kirjoittaessasi kikkailla vaikeilla sanoilla tai mutkallisilla lauserakenteilla.

Joudut takuuvarmasti outoon valoon, jos onnistut jäämään kiinni lauseesta, jonka merkitystä et itse ymmärrä.

Onko tutkijan oltava vaikeaselkoinen?

Tämä piirre on lähellä monia korkeakouluopiskelijoita. Minullakin on kokemuksia moisesta.

Muistan, kuinka itse olin aikanaan palauttanut lisensiaatintyöni filosofian professori Reijo Wileniukselle.

Kuva: Keith Misner

Olin  jotenkin aina ajatellut, että tieteen tekijän on kerta kaikkiaan koetettava kirjoittaa vaikeaselkoisesti. Soitin Wileniukselle kuullakseni palautetta opinnäytetyöstäni. Hän oli sellaista luvannut.

"Teillä on kovin monipolvinen ja vaikeaselkoinen tapa kirjoittaa. Olen sitä mieltä, että ihminen, joka ymmärtää asiansa, osaa sanoa sen yksinkertaisella tavalla," pudotteli Wilenius.

Kuuntelin korvat punaisena.

Meni silti vielä useita vuosia, ennen kuin todella ymmärsin, millaiseen ilmaisuun tutkijan olisi tähdättävä. Nyttemmin olen koettanut toitottaa omille opiskelijoillenikin samaa.

On turha koettaa sivistyssanoilla ja vaikeilla lauseilla uskotella olevansa älykäs. Kyllä älykkyys on jotakin aivan muuta.

Kuva: Justin Leibow

Se, mitä älykkyys on, onkin sitten toinen juttu. Samoin, viittaamani tutkimukset ansaitsisivat kyllä tarkemman arvion nekin.

Kieltämättä, joskus tulee sellainen vaikutelma, että kyllä sitä veronmaksajien rahoja käytetään moneen tarkoitukseen - myös tieteen kentällä.

Onneksi ei suomalaisten veronmaksajien, näissä tapauksissa.

2 kommenttia:

  1. Kirjoituksesi sai minut hymyilemään. Aika pieneen, mutta veikeään juttuun olit tarttunut. En malta olla taas jakamatta ajatuksia ja kokemusta aiheesta. Et ehkä Laikossa huomannut, mutta minä sanon kättelyssä aina sukunimeni ennen etunimeä. En edes muista mistä se on peräisin mutta voin kertoa, että se on herättänyt monessa ihmisessä uteliaisuutta. Jotenkin koen, vaikka voin olla täysin väärässä, että vielä koska olen nainen niin asiaan kiinnitetään huomiota.

    Minä olen pitänyt tavastani ja jopa hieman huvitun välillä siitä miten asia otetaan vastaan. Onneksi kukaan ei ole pitänyt tapaa liian erikoisena.

    Toinen asia. Tuo gradun kirjoittaminen yhä leijailee huoneessani. Hiihtoloma menee kahdeksaantoista runon kirjoit. & kuvit.työhön. Mutta jokin sisälläni liikahti kuin otit esille tuon kielen tieteellisessä työssä. Koen että se kieli on niin vierasta, sekin viivästyttää asioiden etenemistä, kun pitäisi astua siihen maailmaan.

    Mutta siis painan mieleeni, että vaan reippaasti ja selkeästi.
    Kiitos tiedä vaikka näillä onnistuisin taas jatkamaan.

    Kunnioittavin terveisin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista! Ai, että noinkin voisi tehdä: ensin sukunimi, sitten perään etunimi. Virallisemmissa yhteyksissä sen ymmärtää (jotenkin), mutta aina käteltäessä. Tiedän myös tuon kielihommelin hidastavan niin monen opiskelijan gradun tekemistä. Se tekee hommasta ikään kuin teeskentelyä,... Ainakin toisinaan tuntuu siltä Asiat voisi sanoa luontevasti, mutta miksi se pitää sanoa juuri näin?! Ja sitten kynä pysähtyy.

    VastaaPoista