maanantai 30. maaliskuuta 2015

Olisiko tämä nyt sitten työuupumusta?

Viime viikon Germanwingsin lentoturma Alpeilla on nostanut (tutkimusten edistyessä) päivä päivältä keskusteluun yhä uusia lentoturvallisuuteen - ja työelämään yleisemminkin - liittyviä kysymyksiä.

On puhuttu työntekijän sairauslomasta, josta työnantaja ei ollut tietoinen. On puhuttu masennuksesta ja burnoutista, joita taustalla on todennäköisesti ollut, mutta joita työyhteisö ei ole tiedostanut.

Tuore Psychology Today -lehti käsitteli asiaa todeten mm., että työuupumus ja masennus saattavat  usein olla limittäisiä — siitäkin huolimatta, että ne kyllä ovat erillisiä sairauksia.

            Jonathan Bean

Työuupumus (burnout) kun ymmärretään yleensä kroonisen työperäisen stressin seuraukseksi, kun taas masennuksella voi olla paljon, paljon muitakin kuin työperäisiä syitä.

Asia nousi keskusteluun senkin takia, että tutkimuksissa on ilmennyt nimenomaan miesten aliarvioivan työuupumusdiagnooseja. He eivät suhtaudu (tähänkään) asiaan samalla vakavuudella kuin naiset!

Jutun kirjoittaja kävi lyhyesti läpi muutamia työuupumuksen varoitusmerkkejä, joita itse kunkin on hyvä tunnistaa itsessään ja lähipiirissään. 

Näitä ovat mm. seuraavat:

Krooninen uupumus. Työuupumukseen liittyvä uupumus on kuin syvä kaivo, johon upotaan. Se on siis aivan erilainen tila kuin se tila, jossa tunnemme itsemme "silloin tällöin hiukan väsyneeksi".

Pienikin (arkipäivän) ongelma alkaa näyttää kriisiltä saattaen saada aikaan vahvan tunnereaktion. Kun on riittävän uupunut, menettää kykynsä erottaa pienet ongelmat todellisista kriiseistä. 

            Luke Pamer

Sairaudet iskevät. Stressi ja jatkuvasti korkealla oleva adrenaliinipitoisuus saattavat pitää meidät liikkeessä jonkin aikaa, mutta kun ne väistyvät, kehomme immuunijärjestelmä alkaa pettää. Tämä tekee meidät alttiimmaksi kaikenlaisille sairauksille.

Lepo ja kyky rentoutua katoavat. Lepo ja palautuminen ovat tärkeä osa työuupumuksen ennalta ehkäisyä. Tärkeää on se, (1) miten palaudumme päivittäin työssä ja (2) miten palaudumme töiden jälkeen iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina.

Alituinen tehottomuuden tunne vaivaa

Kyse on oravanpyörän kaltaisesta, itsetuntoa nakertavasta tunteesta: tarmottomina tunnemme itsemme (tietysti) tehottomaksi, mutta samalla myös itseluottamuksemme alkaa hapertua. En taaskaan ole saanut mitään aikaan!

           Morgen Sessions

Energiaa ja intoa tuottavat asiat alkavat kadota arjesta. Täysin päinvastainen tila on työn imu, joka saattaa olla hyvinkin voimakas sekoitus energiaa ja työhön sitoutumista.    

Kyynisyydestä tulee normi. Kyyninen ihminen on voimakkaan välinpitämätön. Arjessa se ilmenee tunteena ja puheena, ettei "yhtään mikään ole yhtään mitään."

Täydellisyyden tavoittelusta on vaikea irrottautua

Monet tutkimukset osoittavat, että perfektionisteilla on suurempi taipumus sairastua työuupumukseen. Selitys on se, että perfektionisti on säälimätön itselleen kuluttaen jatkuvasti paljon energiaa (ilman palautumista).

Liian monet työt vaativat paljon, mutta tarjoavat liian vähän aikaa ja muita resursseja.

            Andree Brown

Tämähän se on usein nähtävillä: kun väkeä vähennetään, eivätkä työt vähene (!), työn vaatimukset ja resurssit lakkaavat olemasta tasapainossa.

Oikeastaan en ollenkaan ihmettele, että työuupumus on kuvattu alkaneen vuosisadan suurimmaksi, nimenomaan työhön liittyväksi uhkatekijäksi.

Kiireisten ammattilaisten kouluttaminen tunnistamaan työuupumuksen varoitusmerkkejä on tärkeä askel tämän ongelman ennalta ehkäisemisessä.

Tuntekaamme vastuuta - sekä itsestämme että läheisistä!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ei kaikki stressi ole pahaksi

Tunnetko itsesi alituiseen hiukan stressaantuneeksi, vai kuulutko kenties siihen harvalukuiseen joukkoon, joka ei oikein edes tiedä, mitä sanalla ”stressi” tarkoitetaan?

Otin asian puheeksi, koska jokin aika sitten uutisoitiin, kuinka stressi on kohonnut Euroopassa työelämän toiseksi tavallisimmaksi sairauspoissaolojen syyksi.

          Amanda Sandlin

Mutta, on toinenkin syy, miksi haluan kirjoittaa tästä melkoisen kuluneesta teemasta. Nimittäin: kaikki stressaaminen ei suinkaan ole haitallista.

Kaiken valituksen ohessa pitäisi muistaa, että on olemassa myös hyvää, hyödyllistä stressiä.

Hyvää stressiä on esimerkiksi se, että koet jonkin asian suorastaan innostavaksi haasteeksi. Otetaan vaikkapa nuori aikuinen, joka lukee into piukeana pääsykokeisiin.

Älyttömän kiinnostavaa!

Hän on aina halunnut opiskella juuri tiettyä alaa ja nyt hän pänttää pääsykoekirjoja. Kaikki on niin ”älyttömän kiinnostavaa!” Tämä on tietysti harvinaista, mutta tällaista kyllä tapahtuu.

Stressi on hyödyksi, kun tunnistat sen taustalla olevan voiman tunnetilaksi, joka selvästi parantaa suoritustasi — mainitussa tapauksessa oppimista.

          Todd Quackenbush

Hyvän stressin kohtaavat arjessaan toistuvasti myös urheilijat tai vaikkapa uppoutuneet harrastajat, tai työkseen esiintyvät ihmiset.

Totuuden nimiin on kyllä myönnettävä, että suurimmaksi osaksi stressi on kyllä haitallista.

Kun stressin määrä ylittää tietyn rajan, se alkaa vaikuttaa suoriutumiseesi ei-toivotuilla tavoilla — jopa hyvinkin jyrkästi. Sitä rajaa ei aina huomaa, ei helposti.

Palataanpa tuohon työelämäuutiseen

Noiden uutisten takana ei taatusti ole hyvä stressi, vaan pitkittynyt, kuukausia jatkunut yhtämittainen psyykkinen hermopaine, paha stressi. Se on usei taustalla myös "muissa" mielenterveystaustaisissa poissaoloissa.

Paha stressi on se tunnetila, joka madaltaa suoritustasoa ja joka voi lopulta päättyä hyvinkin karusti.

          Caleb Ekeroth

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä, ähkäiset sinä. Älä huolestu, kaikki sujuu kyllä hyvin.

Kaikki rullaa suotuisan tähtikuvion alla, kunhan kiinnität tarpeeksi huomiota palautumiseen ja lepoon.

Lepää ajoissa, äläkä vasta sitten, kun et jaksa kissaa sanoa. Usko hyvällä, että tulevat viikkosi eivät voi, eivätkä saa olla ryntäilyä haasteesta toiseen.

Tärkeitä avainsanoja

Näitä ovat: tauot, lepo, loma, vapaa-aika, harrastukset, lähipiiri ja ystävät — sopivasti annosteltuina.

Jos pystyt määräajoin palauttamaan kehosi ja mielesi velvoitteiden kuormasta, voit olla varma, että kovatkaan vaatimukset eivät ole kasaamassa mieleesi jatkuvaa, haitallista stressiä.

Tärkeää on myös, ettet kiellä aherruksen ajoittaista raskautta, sen mukanaan tuomia ongelmia.

          Lee Scott

Käy sen sijaan ongelmia päin ja koeta löytää kiperille pulmatilanteille ratkaisuja, jopa positiivisia merkityksiä.

Iloitse arjen voitoista, suurista ja pienistä! Opettele myös ottamaan asioihin etäisyyttä. Opi vaihtamaan näkökulmaa.

Kun stressi uhkaa saada sinusta vallan, etäänny ja keskity hetkeksi aivan muihin asioihin. Pidä silloin breikki. Tee jotakin aivan muuta tai pelkästään ole. Älä tee mitään.

Ja varsinkin näin keväällä: mene lenkille. Anna tuulen soittaa, pilvien vaeltaa ja ajatustesi liitää!

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Korvaa patukalla ateriasi?!

Kuuntelin autoradiota. Olin pudota penkiltäni kuullessani kahden aikuisen ihmisen aivan vakavissaan vaihtavan ajatuksia siitä, kuinka fitness-patukoilla voi korvata aterian silloin, tällöin.

Alan piireissä kuulemma puhutaankin oikein ”ateriankorvauspatukoista”. Ne ovat ”ravitsevia ja täyttäviä sisältäen kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet”.

          Ales Krivec

Eikä siinä kaikki: tämä mainio energiapommi on vielä maukas ja vähäkalorinenkin. Se voi sisältää jopa 30 prosenttia päivittäisestä vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksesta.

Missähän loukossa olen elänyt, kun en tätäkään ole tiennyt?! Sen verran asia jäi jurraamaan, että piti oikein googlata.

Totta se oli

Kyllä tämä oivallisuus vahvistettiin myös patukkavalmistajien sivulla: ”Käytä patukkaa korvaamaan yhden tai useamman aterian päivän aikana, kun haluat laihtua tai hallita painoasi.”

”Jos vaihdat kaksi ateriaa päivässä patukkaan – auttaa se sinua entistä tehokkaammin laihtumaan ja hallitsemaan painoasi.”

          Jay Mantri

Patukoiden ravintosisältö ei kuitenkaan ollut se juttu, josta radiossa puhuttiin. Varsinaisena aiheena oli kiire.

Kuulemma patukoihin ajaudutaan tulevaisuudessa yhä useammin, koska kiirekin lisääntyy.

Yhä useammalla on työ, joka estää esimerkiksi puolen tunnin ateriat. Kun aikaa ei tahdo löytyä, on kuulemma ”ihan Ok” korvata ateria patukalla ainakin muutama kerta viikossa.

Mitähän tähän sanoisi?

Vaikka tässä puhuttiin lähinnä työaterioista, en malta olla muistelematta sitä kasvatuksen tutkijoiden jo ammoin esiin nostamaa löydöstä, jonka mukaan yhteinen ruokahetki on suorastaan tärkeimpiä lapsuus- ja nuoruusajan kasvatukseen liittyviä yhteisöllisiä elementtejä.

Nimittäin: yhteinen ruokahetki on noussut esille, kun on haastateltu aikuiseksi varttuneita, päällisin puolin tasapainoisen elämän eläneitä ihmisiä.

          Patryk Sobczak

Heiltä on kyselty, millaisia (kasvatuksellisia) asioita he näkevät tärkeinä omassa lapsuudestaan.

Eivät he ole puhuneet esimerkiksi kurista, rahasta tai vanhempien koulutustasosta. Ei, he ovat puhuneet sellaisista asioista, kuten rytmi, turvallisuuden tunne ja säännöllisyys.

Kun tutkijat ovat pyytäneet tarkentamaan,

sieltä on tullut: ”No, niinku ruokailu. On tärkeää, että joka päivä oli edes jokin lyhyt hetki, jolloin perhe saattoi kokoontua yhteen ja tavata kasvotusten.”

          Oliver Berghold

Totta. Tuollainen 20 - 30 minuutin ruokahetki ei ole pitkä aika, mutta kun se toistuu päivittäin seitsemästi viikossa, se tuntuu. Ruokahetki on yhteisöllisyyttä vahvasti lisäävä asia.

Ja miten demokraattinen hetki se on! Kun jokainen nuorimmasta vanhimpaan saa samoilla oikeuksilla puhua päivän tapahtumia, onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan, ilojaan ja surujaan.

Päivällinen on arvo - sekä kotona että työssä. En hyväksy sen korvaamista patukoilla.