perjantai 6. maaliskuuta 2015

Korvaa patukalla ateriasi?!

Kuuntelin autoradiota. Olin pudota penkiltäni kuullessani kahden aikuisen ihmisen aivan vakavissaan vaihtavan ajatuksia siitä, kuinka fitness-patukoilla voi korvata aterian silloin, tällöin.

Alan piireissä kuulemma puhutaankin oikein ”ateriankorvauspatukoista”. Ne ovat ”ravitsevia ja täyttäviä sisältäen kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet”.

          Ales Krivec

Eikä siinä kaikki: tämä mainio energiapommi on vielä maukas ja vähäkalorinenkin. Se voi sisältää jopa 30 prosenttia päivittäisestä vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksesta.

Missähän loukossa olen elänyt, kun en tätäkään ole tiennyt?! Sen verran asia jäi jurraamaan, että piti oikein googlata.

Totta se oli

Kyllä tämä oivallisuus vahvistettiin myös patukkavalmistajien sivulla: ”Käytä patukkaa korvaamaan yhden tai useamman aterian päivän aikana, kun haluat laihtua tai hallita painoasi.”

”Jos vaihdat kaksi ateriaa päivässä patukkaan – auttaa se sinua entistä tehokkaammin laihtumaan ja hallitsemaan painoasi.”

          Jay Mantri

Patukoiden ravintosisältö ei kuitenkaan ollut se juttu, josta radiossa puhuttiin. Varsinaisena aiheena oli kiire.

Kuulemma patukoihin ajaudutaan tulevaisuudessa yhä useammin, koska kiirekin lisääntyy.

Yhä useammalla on työ, joka estää esimerkiksi puolen tunnin ateriat. Kun aikaa ei tahdo löytyä, on kuulemma ”ihan Ok” korvata ateria patukalla ainakin muutama kerta viikossa.

Mitähän tähän sanoisi?

Vaikka tässä puhuttiin lähinnä työaterioista, en malta olla muistelematta sitä kasvatuksen tutkijoiden jo ammoin esiin nostamaa löydöstä, jonka mukaan yhteinen ruokahetki on suorastaan tärkeimpiä lapsuus- ja nuoruusajan kasvatukseen liittyviä yhteisöllisiä elementtejä.

Nimittäin: yhteinen ruokahetki on noussut esille, kun on haastateltu aikuiseksi varttuneita, päällisin puolin tasapainoisen elämän eläneitä ihmisiä.

          Patryk Sobczak

Heiltä on kyselty, millaisia (kasvatuksellisia) asioita he näkevät tärkeinä omassa lapsuudestaan.

Eivät he ole puhuneet esimerkiksi kurista, rahasta tai vanhempien koulutustasosta. Ei, he ovat puhuneet sellaisista asioista, kuten rytmi, turvallisuuden tunne ja säännöllisyys.

Kun tutkijat ovat pyytäneet tarkentamaan,

sieltä on tullut: ”No, niinku ruokailu. On tärkeää, että joka päivä oli edes jokin lyhyt hetki, jolloin perhe saattoi kokoontua yhteen ja tavata kasvotusten.”

          Oliver Berghold

Totta. Tuollainen 20 - 30 minuutin ruokahetki ei ole pitkä aika, mutta kun se toistuu päivittäin seitsemästi viikossa, se tuntuu. Ruokahetki on yhteisöllisyyttä vahvasti lisäävä asia.

Ja miten demokraattinen hetki se on! Kun jokainen nuorimmasta vanhimpaan saa samoilla oikeuksilla puhua päivän tapahtumia, onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan, ilojaan ja surujaan.

Päivällinen on arvo - sekä kotona että työssä. En hyväksy sen korvaamista patukoilla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti