keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Miten pidän hyvän puheen

Törmäsin tuoreessa Psychology Today –lehdessä opastavaan juttuun siitä, kuinka kiireinen puheenpitäjä voi tehostaa valmistautumista tehtäväänsä.

Mikäpä sen käytännöllisempää ohjeistoa vaikkapa näille tuleville parlamentaarikoille!

On toki monia muitakin, jotka joutuvat puhumaan usein julkisesti. Tilaisuuksia saattaa olla paljon ja aikaa valmistautumiseen aivan liian vähän.

            Paul Jarvis

Saattaapa vastaan tulla yllättäen myös tilanne, joka on ”todella tärkeä”. Miten se pääsikin luiskahtamaan?! Tilaisuus on jo ylihuomenna, eikä puheesta tietoakaan.

Poimin alle joitakin mainitussa lehdessä (hiukan kieli poskessa) kirjoittaneen Judy Carterin ohjeista, jotka tähtäävät ”suureen puheeseen lyhyessä ajassa”. Osa ohjeista on hänen, loput omiani:

Luo yhteys yleisöön

Puheen alku on tosi tärkeä. Puheenpitäjien pahimpia (myös: käytetyimpiä) mokia on aloittaa puheensa, "Aluksi kerron muutamalla sanalla itsestäni."

Tämä ei toimi, yleensä. Hyödyllisempää sen sijaan on selvittää, ketä ja millaisia ihmisiä tilaisuuteen on tulossa. Soita yhteyshenkilölle. Koeta hankkia sisäpiirin tietoa kuulijoille tärkeistä aiheista.

            Siyan Ren

Kaikki rakastavat tarinoita, joilla on elävää kosketuspintaa heihin itseensä. Se synnyttää automaattisesti myös tunteen, että olet valmistautunut tehtävääsi. Tunnet aiheen, olet oikea henkilö!

Sisällytä puheeseen lupaus

Pienikin lupaus riittää, kunhan se takaa kuulijoiden oppivan jotakin uutta.

Tämän lupauksen (keino) avulla he voivat kenties jättää jonkin pahan tavan, voivat ehkä elää jatkossa terveellisemmin tai ymmärtää paremmin yhteiskuntaa, puolisoaan tai lapsiaan.

            Steven Kamenar

Periaatteessa aivan sama mitä, kunhan syntyy aito tunne: ”Olipas hyvä vinkki. Tuon painan mieleeni ja alan noudattaa sitä omassa elämässäni!”

Uskottavuutta saat, kun kerrot vielä todellisen tarinan siitä, miten juuri kertomasi on aivan oikeasti auttanut jotakuta hänen elämässään.

Ole sekä nöyrä että vakuuttava

Älä erottaudu taitamattomasti. Ylpeys ja ylemmyydentunne ovat puheenpitäjän pahimpia mokia.

Älä vain anna kuulijoiden luulla, että esimerkiksi oma mahdollinen menestyksesi johtuu jotenkin omasta erinomaisuudestasi, Pikemminkin se johtuu hyvistä ihmisistä ympärilläsi jne.

            Peduli Konseling

Älä myöskään haaroita puhettasi liiaksi. Jos haluat painottaa jotakin, tee se esimerkiksi kolmen vinkin tai pointin kautta, kuten esimerkiksi A Stubbilla näyttää olevan säännöllisesti tapana:

Elämäni ajalle on mahtunut kolme suurta talouskriisiä, joista viimeisin on vielä meneillään. Mutta yhtä kaikki, olen koko elämäni ajan saanut elää turvassa ja keskittyä rauhan töihin.

Paljasta itsestäsi jotakin

Se voi olla jotakin herkkää. Vaikka puhuisit miten kovista asioista (talous, teknologia, tiede jne.), kerro elämästäsi jotakin, joka osoittaa sinun olevan tunteva, haavoittuvainen ja erehtyvä.

Hienointa tietysti on, että sait tämän (tietoturvaan liittyvän) idean kompastuessasi portaissa tai nukuttaessasi kolmivuotiastasi iltana, jolloin tunsit itsesi ”niin perin juurin väsyneeksi”.

            Roma

Jätä jotakin ilmaan. Hyvässä, mieleen jäävässä puheessa on yllätyksellisyyttä ja rosoa.

Tämä ei välttämättä päde poliittiseen puheeseen, mutta se pätee vaikkapa asiantuntijaluentoon ja erityisesti puheeseen, jonka tehtävä on opettaa.

Mikään ei ole tehokkaampaa kuin keikauttaa jokin ”vuorenvarma uskomus” nurin niskoin ja vieläpä kertoa todellinen tarina siitä, kuinka tämä täysin uusi ajattelutapa ”toden totta toimii!”

PS. Pitänee lisätä, etten ole poliittinen henkilö, eikä minulla ole yhdenkään puolueen jäsenkirjaa. Äänestämässä olen käynyt. A. Stubb on tässä esimerkkinä ainoastaan ja vain noiden viljelemiensä "pointtien" takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti