keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Sata tuntia lisää työtä?!

Taloudenpidon mallioppilaana pitkään tunnettu Suomi putosi mennä viikolla mutasarjaan EU-komission talousennusteen vahvistettua Suomen rikkoneen kahtakin tärkeää taloussääntöä. 

EU:ssa on näet joskus sovittu, että minkään jäsenmaan budjettivaje ei saisi nousta yli kolmen prosentin. Julkisen velan osuus ei saisi nousta yli 60 prosentin rajan.


            Crusifix Jean-Luc

Talouden kiemuroita pohtiessaan hallitusneuvottelija Juha Sipilä tuli esittäneeksi kahden ja puolen viikon eli 100 tunnin vastikkeetonta lisäystä vuosityöaikaan. 

Myönnän olleeni aavistuksen yllättynyt kuultuani moisen ajatuksen. Voisiko yhtälö todella olla noin yksinkertainen?

Enpä oikein usko.

Jos talous noilla konstein oikenisi, laitettaisiinko kerta heitolla 200 tuntia?

Täytyy tunnustaa, että itse olen jo jonkin aikaa pohtinut aivan päinvastaista keinoa: eikö työaikaa voitaisi venyttämisen sijaan lyhentää?

Näin saataisiin työttömyyslukuja laskuun. Siitä seurauksena työttömyyskustannukset laskisivat ja kotimainen kysyntä kasvaisi ostovoiman myötä.

            Todd Quackenbuch

Työajan lyhentäminen lisäisi taatusti myös tehokkuutta työpaikoilla. Nimittäin: lyhentynyt työaika parantaisi työssä käyvien jaksamista, tarkkaavaisuutta, motivaatiota eli juuri sitä tuottavuutta.

Myös työn äärelle uupuneiden (ja sairauskulujen!) määrä laskisi. Ihan varmasti.

Osaamista menetetään

Ja on tässä sekin (ja tämä on tärkeää!), että samalla kun osa meistä on yhä pidempiä aikoja poissa työn ääreltä, me menetämme elintärkeää osaamista.

Taidot rapistuvat, tekniikka kehittyy ja siitä alkaa syrjäytyminen oikein toden teolla – näin pelkään. Lyhyemmällä työajalla määrällisesti useampia olisi työn äärellä ylläpitämässä ammattitaitoaan.

            Jonas Nilsson Lee

En ole ajatuksineni aivan yksin. Nelipäiväiseen työviikkoon siirtymistä ehdottivat taannoin ainakin Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen ja johtaja Harri Vainio.

Ja onhan tästä maailmalla myös kokemusta – pienemmässä mittakaavassa ja pakotettuna Suomessakin.

Olepa skarppina kahdeksan tuntia!
  
Väitän, että moni meistä tekee jo nyt melko tehottomasti työnsä, eli 80 % tuloksesta tahtoo syntyä 20 % työajalla (ns. Pareton periaatetta noudattaen).

Samoin väitän, että esimerkiksi kaksi työntekijää tekee vaikkapa neljässä tunnissa selvästi enemmän töitä kuin yksi henkilö koko työpäivässä.

            Todd Quackenbuch

Tehoa syövät keskeytykset ja loputon multitaskaaminen. Huonosti organisoitu kokoustaminenkin on yksi työelämän tehokkuuden syöpäläinen.

Some voitaisiin laittaa kiellettyjen listalle (työssä)…Ainakin siellä, missä se ei ole firman menestykselle välttämätöntä.

Mihin tultiin: minulle ihanne olisi kuusi tuntia päivässä. Tai, neljä päivää, miten vain.

Perusteena on se empiirinen mutu-tuntuma, että suurin osa tämän maan työllisistä ehtii kyllä tehdä kaiken järkevän (työnantajansa asiaa edistävän!) tässä ajassa - kunhan siis jätetään turha pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti