tiistai 26. toukokuuta 2015

Tiedän, ei kun luulen…

Journalistiikan professori Raimo Salokangasta haastateltiin radiossa. Hän tivasi hyvältä toimittajalta laajaa yleissivistystä ja riittävää menneisyyden (historiatiedon) tuntemusta.

Toimittajan työ tulee professorin mukaan paljon helpommaksi, jos toimittaja tuntee edes jotensakin ikään kuin valmiiksi aihepiiriä, josta on juttuaan rustaamassa.


Ellei ole mitään käsitystä suomalaisen ydinvoimarakentamisen menneisyydestä, on vaikea lähteä tekemään laajaa ja syvälle luotaavaa juttua vaikkapa Pyhäjoen ydinvoimalahankkeesta.

”Kas, kun se varsinainen artikkelin kirjoittaja sairastui ja juttu pitäisi kuitenkin perjantaiksi tehdä!”

Ilmiöt ovat harvoin uusia

Ellei tunne poliittisen historian lähimenneisyyttä, voi myös olla vaikea sanoa juuta tai jaata juuri perustetun hallituksen voimasuhteista – saati ennustaa sen todennäköisiä vaikeuksia suhteessa oppositioon.

Toinen Salokankaan esille ottama asia oli sattumoisin täsmälleen sama, johon itse olin omassa blogissani vastikään viitannut. Tämäkin sivuaa osittain samaa teemaa, eli pohjatiedon puutetta.


Professoria oli ärsyttänyt se, että ikään kuin aivan uusina ja ainutkertaisina ilmiöinä ”löydetään” asioita, jotka on kyllä keksitty joskus, mutta joista ei tiedetä mitään, kun ei tunneta menneisyyttä.

Voisiko tästä vetää sen johtopäätöksen, että laaja-alaisesti sivistynyt ihminen törmää äärimmäisen harvoin ilmiöihin, jotka on oikeasti uusia?

Ja mihin sitä kautta päädytään?

Vaikkapa niiden kummallisten vaatimusten äärelle, joita on esitetty historia-nimisen oppiaineen poistamiseksi ”turhana” koulusta.

Onpa päädytty jopa yleissivistävän lukiokoulutuksen laajamittaiseen väheksymiseen.


Sehän ei ole oikein. Ei lukioon kaikkien pidä tietenkään mennä, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että sivistys on kyllä itseisarvo, tärkeä osa ihmisyyttä.

On hullunkurinen tilanne – kuten professori Jouni Välijärvi totesi jossakin yhteydessä – että joudutaan ikään kuin uudelleen ja uudelleen perustelemaan (yleissivistävän) koulutuksen merkitystä, vaikka päättäjät ovat itse koulutetumpia kuin koskaan.

Pinnallisen tiedon haltijat

Mistä tulikaan mieleen se takavuosien spekulaatio, jossa pohdittiin filosofian opetuksen lopettamista Itä-Suomen yliopistossa – yleissivistyksestähän siinäkin on mitä suurimmassa määrin kyse, ja jälleen: historiatiedosta.

Oma juttunsa on ohut asiantuntemus ikään kuin sivusuunnassa (horisontaalisesti). Tämä ongelma koskettaa kyllä muutakin kuin median kenttää.


Sen oheisilmiö on vaikkapa tämä nopeasti yleistynyt googlelääketiede eli se, että jokainen luulee nykyään olevansa mitä erilaisimpien sairauksien erityisasiantuntija.

Todellisuudessa hallussamme on kuitenkin vain ohutta pintaa lukemattomista asioista. Ja kun tämä tosiasia yhdistyy lyhytnäköisyydellä silattuun itsepäisyyteen, syntyy huonoa jälkeä.

Muuallakin kuin terveyskeskusten vastaanottohuoneissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti