Nyt se on todistettu.
Istuminen ei ainoastaan tapa meitä, vaan se nakertaa meistä (sitä ennen) myös luovuuden ja
tehokkuuden.
"Istuminen
on uusi tupakointi",
väittää tohtori James Levine Arizonan valtion yliopistosta. Levine on
kirjoittanut kirjan ”Nouse ylös! Miksi tuolisi tappaa sinut ja mitä voit tehdä asialle.”
Itse asiassa Levine
toteaa istumisen olevan jopa tupakointia vaarallisempaa.
Istuminen tappaa
enemmän ihmisiä kuin HIV ja se on petollisempaa kuin laskuvarjohyppy, ryöpyttää hän.
Eikä Levine ole ainoa
istumistyön dissaaja. Hänen ja hänen kaltaistensa työn tuloksena Yhdysvalloissa
on ehditty kehittää jos jonkinlaisia vippaskonsteja istumistyön vaarojen eliminoimiseksi.
On
povattu jopa työelämän vallankumousta
Mullistavaan ajatukseen kuuluu, että kaikkein
viileimmät pomot eivät enää köröttele Bemareilla. Ei, uuden ajan huippujohtajilla on työpaikoillaan juoksumattopöydät.
He ovat kehittäneet
itselleen taidon lukea ja käyttää tietokonetta juostessaan. Tämä huikea hybridityötapa
kuulemma lisää luovuutta, mutta pitää samalla painon kurissa.
Eikä siinä kaikki. Työelämän uusi, entistä terveempi suunta alkaa näkyä myös yritysten brändeissä ja tuottavuusennusteissa.
Firmat tekevät entistä
enemmän rahaa, jos ne onnistuvat saamaan työvoimansa ylös pöytiensä takaa,
vieläpä liikkeelle. Näin unelmoidaan.
Älkää unohtako kouluja!
Eipä tietenkään. Koululaiset tulevat saamaan parempia arvosanoja, jos he vain nousevat pulpeteistaan ja innostuvat liikkumaan.
Texasissa julkaistiin
aivan vastikään tutkimus, joka – toden totta — näyttäisi tukevan
juoksumattotohtori Levinen väitteitä: sen mukaan työpöytiensä ääressä seisovat
opiskelijat menestyvät selvästi paremmin opinnoissaan kuin istuma-asennossa
ahertavat toverinsa.
Myös keskittyminen kuuluu olevan parempaa. Seisovat opiskelijat jaksavat olla noin seitsemän minuuttia pidempään jokaista tuntia kohtaan sitoutuneempia ja keskittyneempiä kuin istuvat toverinsa.
Jaa'a, onko tässä sitten
jotakin todella uutta?
Ei kai. Johan muinaiset kreikkalaiset ymmärsivät liikkeen yhteyden kognitiivisiin toimintoihin.
Itse asiassa juuri tähän
yhteyteen syntyi aikanaan myös kuulu haukahdus: ”Terve
sielu terveessä ruumiissa.”
Myös Steve Jobsilla oli jämppinsä
Myös Steve Jobsilla oli jämppinsä
Yksi niistä oli
suorastaan päähänpinttymäinen tapa pitää tärkeitä yrityskokouksia kävellen. Jobs tiesi, että parhaat ajatukset tarvitsevat syntyäkseen liikettä.
Yhteen vetäen: jotenkin
tuntuu, ettei enää ole sellaista asiaa, etteikö sen parissa olisi joku jo jossakin puuhaillut ja etteikö se menisi överiksi.
Se tuntuu kaikesta
huolimatta melko luontevalta tavalta olla ja jopa edistää töitään. Olisi
jotenkin vaikea ajatella itseään kirjoittamassa tätä esimerkiksi juosten, tai maaten.
Sitä paitsi: melkein
epäilen, ettei Luoja olisi järjestänyt keskivartaloomme ylimääräistä niveltä,
saranaa (ymmärtäkää miten haluatte) ja pehmusteita (takamus), ellei hän olisi tarkoittanut,
että tällä ruumiinosalla istutaan.
PS. Vuokot kuvattuna kotipihalta viime viikolla.
Kiinalaiset ovat miettineet aihetta ihan fiksusti:
VastaaPoista- Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä
Näinhän se menee. Kuka olikaan se visasa joka sanoi, etä "Elleivät housun polvesi ole illalla vihreinä, voit arvioida elämänarvosi uudelleen." Jännityksellä seuraan, mitä seuraavana keksitään. Ehkä se liittyy nukkumiseen, makuutilan valaistukseen (sen vaarallisuuteen), kasvisten, vaalean lihan tai kalan syömiseen...
VastaaPoista