Turha nivel?

Nyt se on todistettu. Istuminen ei ainoastaan tapa meitä, vaan se nakertaa meistä (sitä ennen) myös luovuuden ja tehokkuuden.

"Istuminen on uusi tupakointi", väittää tohtori James Levine Arizonan valtion yliopistosta. Levine on kirjoittanut kirjan ”Nouse ylös! Miksi tuolisi tappaa sinut ja mitä voit tehdä asialle.”

Itse asiassa Levine toteaa istumisen olevan jopa tupakointia vaarallisempaa. 

Istuminen tappaa enemmän ihmisiä kuin HIV ja se on petollisempaa kuin laskuvarjohyppy, ryöpyttää hän.

Eikä Levine ole ainoa istumistyön dissaaja. Hänen ja hänen kaltaistensa työn tuloksena Yhdysvalloissa on ehditty kehittää jos jonkinlaisia vippaskonsteja istumistyön vaarojen eliminoimiseksi.

On povattu jopa työelämän vallankumousta

Mullistavaan ajatukseen kuuluu, että kaikkein viileimmät pomot eivät enää köröttele Bemareilla. Ei, uuden ajan huippujohtajilla on työpaikoillaan juoksumattopöydät.

He ovat kehittäneet itselleen taidon lukea ja käyttää tietokonetta juostessaan. Tämä huikea hybridityötapa kuulemma lisää luovuutta, mutta pitää samalla painon kurissa.

Eikä siinä kaikki. Työelämän uusi, entistä terveempi suunta alkaa näkyä myös yritysten brändeissä ja tuottavuusennusteissa.

Firmat tekevät entistä enemmän rahaa, jos ne onnistuvat saamaan työvoimansa ylös pöytiensä takaa, vieläpä liikkeelle. Näin unelmoidaan.

Älkää unohtako kouluja!

Eipä tietenkään. Koululaiset tulevat saamaan parempia arvosanoja, jos he vain nousevat pulpeteistaan ja innostuvat liikkumaan.

Texasissa julkaistiin aivan vastikään tutkimus, joka – toden totta — näyttäisi tukevan juoksumattotohtori Levinen väitteitä: sen mukaan työpöytiensä ääressä seisovat opiskelijat menestyvät selvästi paremmin opinnoissaan kuin istuma-asennossa ahertavat toverinsa.

Myös keskittyminen kuuluu olevan parempaa. Seisovat opiskelijat jaksavat olla noin seitsemän minuuttia pidempään jokaista tuntia kohtaan sitoutuneempia ja keskittyneempiä kuin istuvat toverinsa.

Jaa'a, onko tässä sitten jotakin todella uutta?

Ei kai. Johan muinaiset kreikkalaiset ymmärsivät liikkeen yhteyden kognitiivisiin toimintoihin.

Itse asiassa juuri tähän yhteyteen syntyi aikanaan myös kuulu haukahdus: ”Terve sielu terveessä ruumiissa.”

Myös Steve Jobsilla oli jämppinsä

Yksi niistä oli suorastaan päähänpinttymäinen tapa pitää tärkeitä yrityskokouksia kävellen. Jobs tiesi, että parhaat ajatukset tarvitsevat syntyäkseen liikettä.

Yhteen vetäen: jotenkin tuntuu, ettei enää ole sellaista asiaa, etteikö sen parissa olisi joku jo jossakin puuhaillut ja etteikö se menisi överiksi. 

Vaikka aavistan istumisen haitat, olen tehnyt sitä varmasti kymmeniä vuosia elämästäni.

Se tuntuu kaikesta huolimatta melko luontevalta tavalta olla ja jopa edistää töitään. Olisi jotenkin vaikea ajatella itseään kirjoittamassa tätä esimerkiksi juosten, tai maaten.

Sitä paitsi: melkein epäilen, ettei Luoja olisi järjestänyt keskivartaloomme ylimääräistä niveltä, saranaa (ymmärtäkää miten haluatte) ja pehmusteita (takamus), ellei hän olisi tarkoittanut, että tällä ruumiinosalla istutaan.

PS. Vuokot kuvattuna kotipihalta viime viikolla.