Oletko taatusti tohkeinen?

Toimittaja Tiina Suomalainen soitti. Hän oli kirjoittamassa juttua tohkeisuudesta.

Luit oikein. Tohkeisuus on termi, joka on synnytetty kuvaamaan yhtä aikamme vallitsevaa tunnetilaa. Tohkeisuudesta puhutaan siis jo työelämässäkin.

Tohkeisuus tarkoittaa yletöntä innostumista asioista, kohkaamista ja touhuamista.

           William Iven

Joku on hoksannut kysyä, onko tohkeisuudessa kaikki hyvää. Parhaimmillaanhan se synnyttää hillittömän me-hengen ja saa isojakin asioita aikaan.

Mutta: pahimmillaan se uuvuttaa. Professori Eeva Jokinen on sanonut, että nyt olisi kyllä yhteiskuntakritiikin paikka, koska kaikilta laitaa lukien tunnutaan edellyttävän tohkeisuutta.

Se ei ole vaihtoehto

Ei siis kysytä, haluaisitko innostua kovasti. On ilman muuta selvää, että innostut, ainakin, jos olet vakavasti tulossa meille (töihin)!

Toisaalta tohkeisuuteen sisältyy myös vastarinnan mahdollisuus, koska tunnetusti tohkeinen ihminen on peloton. Ainakin pelko ensireaktiona on työnnetty hänen tunneluettelossaan taka-alalle.

           Padurariu Alexandru

Ok, joku nyt huomauttaa, että ei innostus ole sama asia kuin tohkeisuus.

Jos saivarrella halutaan, niin innostus on himpun verran jalostuneempaa tohkeisuutta, pitkäjänteisempää ja ehkä keskittyneempääkin.

Tohkeisuus edellyttää aikuisuutta

Itse laittaisin nämä samaan laariin. Innostus on hieno juttu ja jopa ajoittainen tohkeisuus, mutta ne molemmat edellyttävät sitä, että olemme valppaina oman jaksamisemme suhteen.

Nimittäin, on paljon ihmisiä, jotka innostuvat ylivertaisesti ja unohtavat rajansa. Ja sitten: uupuvat.

           Sergei Zolkin 

Mikään ei ole parempaa esimerkiksi työssä jaksamiselle kuin intomieli, mutta minä olen kohtuuden ystävä. Olen aina ollut.

Jo Aristoteles puhui kultaisesta keskitiestä, jolla hän tarkoitti sitä, että kaikki ilmiöt (mukaan luettuna elämäntavan eri muodot) äärimmilleen vietynä vievät lopulta turmioon.

Kohti ääriyhteiskuntaa

Kyllä se näkyy vähän kaikkialla, ei vain työssä. Kun laihdutetaan, se menee överiksi. Kun kuntoillaan, se menee yli suorastaan kypsymättömällä tavalla, taloudessa se näkyy ja vaikkapa poliittisissa ilmiöissä jne..

Edes työpaikkaa ei saa enää nuori, asiansa riittävän hyvin osaava henkilö, jonka silmistä ei loista kiiluva halu uhrata itseään ja kaikkia voimavarojaan tohkeisesti organisaationsa edestä.

           Padurariu Alexandru

Tämä on surullista ja on se myös väärin – siis, ettei sinulla muilla ansioilla ole paikkaa.

Tässä on vähän samaa kuin siinä kritiikissä, jonka taannoin esitti professori Liisa Keltikangas-Järvinen kritisoidessaan sitä, että ihmisiltä vaaditaan nykyisin tiettyjä ominaisuuksia hänen temperamentistaan huolimatta.

Eivät kaikki veny tohkeisuuteen, eivät kaikki kohkaa, vaikka kuinka yrittäisivät. Silti he voivat täyttää paikkansa.

Ja olla täysin tyytyväisiä, myös itseensä!