lauantai 26. syyskuuta 2015

Kunnon työpaikkaa etsimässä

Viime viikolla minuun otti yhteyttä toimittaja Sari Okko. Hän oli kirjoittamassa juttua Kunnon työn päivän merkeissä (7.10.2015).

En ollut suinkaan hänen ainoa haastateltavansa, mutta yhtenä monista pääsin oikein luvan jälkeen miettimään, miltä kunnon työ näyttää.


Tokihan meillä kaikilla on jokin kuva siitä, millaisista aineksista hyvä työ syntyy, mutta jotenkin näin koetin asiani muotoilla.

Asiat oikeassa suhteessa toisiinsa

Ensinnäkin kerroin, että työ on kunnon työtä silloin, kun työtä ei ole aivan toivottoman paljon suhteessa käytössäni olevaan aikaan.

Kunnon työ on sopusoinnussa oman osaamiseni kanssa. Ellen heti osaa, opin sen ilman pitkäaikaista stressiä ja öistä lakanoiden myttäämistä.


Työvälineiden – olivatpa ne mitä laatua tahansa – on oltava saapusalla ja kunnossa, työyhteisön tulisi pelata yhteen ja huumorin soisin kukkivan.

Kaiken kuorrutuksena: jospa vielä kokisin oman työni merkitykselliseksi, eli saisin määräajoin lämpimän läikähtäviä onnistumisen kokemuksia tekemisistäni!

Millaista töissä mielestäni pitäisi olla?

Tämä oli toinen kysymys, jonka sai vastattavakseni. Jatketaanpas unelmointia: ensinnäkin, töihin on mukava, joskus suorastaan hauska tulla.

Tämä ei tietenkään riitä. Tuon hauskuuden lisäksi tunnen, että minä ja me muut olemme vahvasti sitoutuneita siihen, minkä edestä ponnistelemme. Meillä on selvästikin visio, joka on tiedossamme.


Unelmien työpaikka sallii erilaisuutta, se sallii erilaisia ihmisiä ja erilaisia tapoja tehdä työtä – jopa erilaisia tapoja ajatella.

Jotenkin ajattelen, että tästä seuraa iloisuutta ja luontevuutta kaikkeen yhteistoimintaan. Ketään ei tietenkään kiusata.

Huumoria viljellään ahkerasti, mutta se ei ole alatyylistä, eikä loukkaavaa.

Pelisilmää, puolin ja toisin

Unelmien työssä suhteet esimiehiin ovat kunnossa ja myös toisinpäin: esimieheni kunnioittavat alaisiaan. Heillä on pelisilmää, he peluuttavat joukkojaan oikein ymmärtäen, kuinka vallan erinomaisia osaajia me, heidän alaisensa ovat.

Tässä unelmien työpaikassa saan kuulla erinomaisesta osaamisestani päivittäin – mutta niin kyllä saavat muutkin.

Paitsi, että työmääräni on kohtuullinen, työnjako on kauttaaltaan myös oikeudenmukainen. Saan koulutusta ammattitaitoni kehittämiseen.


Koska nämä asiat ovat kunnossa, siitä seuraa, että poissaoloja on vähän, eikä väkikään tahdo vaihtua.

Huomaatteko: eiväthän ole kovin ihmeellisiä asioita?!

Sanokaapa sitten, miksi niin monessa työpaikassa haikaillaan jatkuvasti tämän kaiken perään?

Miksi kunnon työn vaatimukset jäävät silti niin monella työpaikalla toteutumatta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti