perjantai 30. lokakuuta 2015

Psykologit rakastavat U-käyrää!

Tutkijat ovat kautta aikojen mieltyneet erilaisiin kuvioihin, käppyröihin ja laatikkoleikkeihin.

Se johtuu tietenkin siitä, että tieteen tärkeimpiä pyrkimyksiä on löytää lainalaisuuksia; tehdä asioista ikään kuin yksinkertaisia.

Sehän ei tietenkään (läheskään) aina onnistu. Todellisuudessa elävän elämän asiat ovat näet perin juurin harvoin niiiin yksinkertaisia! Eivät ne oikein laatikkoon mahdu.

Otan tässä postauksessani esille yhden kuvion, jota on käytetty kuvaajana hyvin monilla tieteenaloilla. Kyse on niin sanotusta käänteisestä U-käyrästä.

Koska olen itse opettaja, minua tietysti kiinnostaa oppiminen. Esimerkiksi oppimisen ja stressin välistä yhteyttä on kuvattu moisella häkkyrällä eli nurin kumotulla U:lla.


Yllä oleva kuvio pyrkii osoittamaan, että kaikki stressaaminen ei suinkaan ole aina pahaksi.

On siis olemassa myös hyvää, hyödyllistä stressiä. Hyvää stressiä on esimerkiksi se, että koet jonkin asian suorastaan hykerryttävän innostavaksi haasteeksi.

Hyvän stressin kohtaavat arjessaan toistuvasti myös urheilijat, tai vaikkapa työkseen esiintyvät ihmiset.

Totuuden nimiin myönnän, että suurimmaksi osaksi stressi on kyllä haitallista. Kun stressin määrä ylittää tietyn rajan, se kyllä heijastuu suoriutumiseemme ei-toivotuilla tavoilla, jopa jyrkästi.

Älä innostu liikaa!

Psykologiassa tunnetaan myös ns. Yerkes-Dodson laki. Se puolestaan kuvaa innokkuuden ja suorituskyvyn välistä suhdetta.

Käytännössä kyse on siitä, että on tiettyyn rajaan asti hyödyksi innostua asiasta, jonka haluaa oppia.

Mutta, mutta. Jos menee överiksi, eli innostuu liikaa, niin sepäs estääkin oppimista. Ajatelkaa vaikkapa 3-vuotiasta, joka ajaa hienosti apurattailla varustettua polkupyörää.

Annas olla, kun apurattaat otetaan pois – kas, naapero ei enää muista edes sitä, mihin päin pedaalimia pitikään polkea!

Aina U-käyrä ei toimi

Teoriat voivat myös kaatua. Niin saattaa käydä U-käyrällekin.

Aivan tuoreiden tutkimusten mukaan työntekijöiden suurin tuottavuus ajoittuu 40 - 50 ikävuoden välille. Mutta: vielä 50 - 60 -vuotiaidenkin työnteko on tehokkaampaa kuin alle 40-vuotiaiden.

Tämä tulos on merkittävä, sillä aina 1800-luvulta lähtien työntekijän tuottavuuden on ajateltu noudattavan tämänkertaisen aiheemme, eli käänteisen U-käyrän muotoa.


On siis uskottu, että U saavuttaa huippunsa melko nopeasti ja alkaa laskea, kun ihmisen fyysinen työkyky heikkenee. Käytännössä, elämänkokemus tai työkokemus eivät enää riitä korvaamaan tuottavuuden heikkenemistä.

Miksi nyt sitten uskotaan, ettei käyrä kurvaakaan alaspäin? Uusi uskomus johtuu tietysti siitä, että nykyisin työssä ei vaadita samaa fyysistä voimaa kuin aikaisemmin!

Niin raskasta fyysistä työtä tekee enää arviolta neljännes tai viidennes työntekijöistä.

PS. Ylin kuvio on napattu teoksestani Pääsykoeopas (Talentum, 2015)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti