torstai 7. tammikuuta 2016

Avuton mies ja pyörivä liike

Lienevätköhän muut panneet merkille ilmiön, jonka minä olin huomaavinani eräänä lauantaipäivänä marketissa?

Havaintoni oli siinä määrin pysäyttävä, että ajattelin siinä olevan jotakin suorastaan, hmm... luonnonlainomaista.

Ai, että mikä tämä Suuri Havaintoni sitten oli?

Kas tämä: lauantaisin suurissa marketeissa on muita viikonpäiviä enemmän ympäriinsä pyöriviä, suorastaan pallohukkaisia perheenisiä.


Vaikutelma oli niin voimakas, että piti oikein miettiä sen taustalla olevaa selitystä. Miten kävisi tällainen: Mies (usein: perheenisä) on ruokaostoksilla varmimmin juuri lauantaisin.

Koska mies käy marketissa edelleenkin selvästi harvemmin kuin nainen (lue: vaimonsa), ei hänellä yksinkertaisesti riitä asiantuntemusta tehdä hommaa suoraviivaisen tarkoituksenmukaisesti.

Käytännössä hän lykkii ostoskärryään aavistuksen tuskaantuneena koettaen samalla saada selvän kauppalistasta, joka on joko lappusella tai – varmemmin – puhelimen näytöllä.

Syntyy mielikuva pyöriskelystä

Tämä kaikki on jossain määrin hellyttävää katseltavaa. ”Missähän ne viherpippurit nyt ovatkaan?” ”Äh, mitä ihmettä tässä lapussa lukee?!”

No. Kun näitä tämmöisiä ympyröitä miettii, tulee tietysti muidenkin hassujen mielleyhtymien äärelle.


Voisiko tällä ”pyörivällä” liikkeellä olla jotakin yhteyttä siihen tutkimustulokseen, jonka mukaan ihmisellä on suorastaan luontainen taipumus kävellä ympyrää?

Nimittäin, tuossa joulun alla tulin törmänneeksi Jani Kaaron kirjoittamaan artikkeliin, jonka mukaan ihmisten taipumus kävellä ympyrää on jonkinlainen neurotieteellinen mysteeri.

Tätä ihmisten taipumusta kävellä ympyrää on kuulemma ehditty selvittää monissa tutkimuksissa eri puolilla maailmaa.

Harva osaa kävellä suoraan

Esimerkiksi vuonna 2009 saksalaistutkijat kävelyttivät sokkoja vapaaehtoisia öisessä metsässä, mutta myös Saharan autiomaassa. Kävelijöiden reitit piirrettiin kartalle.
Tulokset osoittivat, että jos näkyvillä ei ole mitään maamerkkiä, tahi auringon tai kuun valoa, ihminen alkaa kuin alkaakin kävellä ympyrää.
Eikä tämä tähän jää. Jokaisen ihmisen tukasta löytyy vähintään yksi voimakas pyörre, väitti vaimoni kampaaja. Sanokaa, mistä sekin johtuu? Mikä järki siinä voi olla?


Entä pyörivä liike muualla luonnossa? Metsässä kulkijoita ja erityisesti lapissa samoilleita on aina viehättänyt tieto pystyyn kuivuneen männyn eli kelon kiertymisestä.

Mutta, miksi kelo vääntyy lähestulkoon aina vasemmalta oikealle? Miksi kaikki kelot ovat osanneet tehdä sen samalla tavoin?

Tutkijat muistuttavat, että kelohan ei enää kuoltuaan kierry, vaan mänty on jo kiertymisensä kiertynyt – siis kasvaessaan.

Filosofejakin kiinnostanut ilmiö

Jo Aristoteles ajatteli aikanaan, että maailma jakautuu kahteen erilliseen osaan, kuunaliseen ja kuunyliseen maailmaan.

Kuun liike oli Aristoteleelle läheisin ympyräliikkeessä olevasta taivaankappaleesta. Hänen mukaansa tämä liike oli erityistä, koska sen etäisyys meihin säilyi koko ajan samana.


Toisin oli asia maanpäällisten kappaleiden suhteen, jotka esimerkiksi kasvavat, kuihtuvat tai vaihtavat etäisyyttään meihin jatkuvasti.

Koska taivaankannella mikään ei muutu, yhdisti Aristoteles ympyräliikkeen ja ikuisen olemisen toisiinsa. Lisäksi Aristoteles päätteli taivaankappaleet olevan ”täydellisen pallon muotoisia”.

Pari tuhatta vuotta hänen jälkeensä innostui myös Isaac Newton monenmoisista ympyräliikkeeseen liittyvistä kokeiluista.


Mieleeni on jäänyt juttu, jossa hän täytti ämpärin vedellä, sitoi sen sankaan köyden ja kiinnitti köyden kattoon.

Newton kiersi ämpäriä niin paljon kuin köysi antoi myöten ja päästi ämpärin pyörimään. Aluksi ämpäri pyöri ja veden pinta oli tasainen, mutta sitten…

No joo, kauas ajauduin aiheestani. Ja voihan olla, ettei näillä nyt sanottavaa yhteyttä ole toisiinsa. Sanokaa te, onko?

PS. Kuvat eilispäivältä Kokkolan Hellskäristä (-26 C)

1 kommentti:

  1. Mites tämän palautteen nyt antaisi nätisti? Meinaan kun nuo kuvat olivat kyllä tälläkertaa niin mahtavia, että mainiot ajatuksesi jäi niiden varjoon. Tuo viimeinen kuva on suorastaan satumainen. Muistan opiskeluajoiktani kun ihastelin talojen rännien ja puiden/pensaiden jääpukuja. Niitä en ole etelässä nähnyt samassa mitassa. Ovat äärimmäisen kauniita:)

    VastaaPoista