lauantai 16. tammikuuta 2016

Kuka vastaa kotouttamisesta

On kulunut pari viikkoa Kölnin levottomuuksista, joissa alun toistakymmentä ihmistä loukkaantui.

Tilanne pääsi kärjistymään, kun 4 000 äärioikeistolaisten järjestöjen edustajaa ja jalkapallofanaatikkoa kokoontui fundamentalistisen islamin kannattajien vastaiseen mielenosoitukseen.

Syntyi epälukuisa määrä tappeluita, joiden taltuttamiseksi poliisi käytti pamppuja, vesitykkejä ja kyynelkaasua.

Vastaavasti poliisit saivat niskaansa kiviä ja pulloja. Mielenosoittajat kaatoivat poliisiautoja ja yrittivätpä vallata rynnäköimällä rautatieasemankin.

           Ryan Pohanic
Kuulin pätkän saksalaisen poliisipäällikön haastattelusta melko pian tapahtumien jälkeen. Pollarin pääviesti oli se, että ”nyt on keskityttävä kotouttamiseen”. Kotouttaminen on epäonnistunut.

Tutun kuuloista puhetta varsinkin Euroopassa viime aikoina.

Samansuuntainen kritiikki on noussut esille yleensä silloin kuin jossakin on ilmennyt levottomuuksia – siis sellaisia, joissa maahanmuuttajat ovat olleet tavalla tai toisella osallisina.

Mitä kotouttaminen on?

Useimmille meistä sana kotouttaminen on jo jokseenkin tuttu. Siinähän on kyse maahanmuuttajien sopeuttamisesta elämään uudessa kotimaassaan.

Kotouttamisella pyritään luomaan maahanmuuttajalle mahdollisimman nopeasti itsenäisen ja tasavertaisen kansalaisuuden vaatimat taidot ja valmiudet.

           Gabriel Santiago
Yleensä kotouttamisen ajatellaan tarkoittavan lähinnä valtiovallan "virallisia" toimia, kuten vaikkapa suomen kielen opettamista maamme kouluissa tai työvoimaviranomaisen aktiivisia työllistämistoimia.

Toki tunnemme myös kotouttamistyötä tekeviä järjestöjä, kuten vaikkapa Punaisen Ristin, jolla on ollut suuri rooli esimerkiksi vastaanottokeskusten toiminnassa.

Meillä on jopa laki, joka säätelee kotoutumisen edistämistä.

Aktiivisuutta lisää

Bongasin netistä haastattelun, joka oli tehty reilu vuosi sitten YLE Puheella.

Studiossa olivat Työ- ja elinkeinoministeriön Sylvia-hankkeen hankepäällikkö Jaana Suokonautio sekä Suomen pakolaisavun kotimaan toiminnan päällikkö Pia Lindfors.

Molemmat haastateltavat vaativat lisää aktiivisuutta kotouttamiseen – tietämättä, että vuoden kuluttua haastattelusta maassamme olisi pikkukaupungin verran (noin 32 000) enemmän maahanmuuttajia.

           Paul Itkin
"Kuntien pitäisi olla nykyistä aktiivisempia pakolaisten vastaanottamisessa ja kotouttamisessa", vaati Lindfors.

"Kotoutuminen on kahdensuuntainen prosessi, jossa sekä Suomeen saapuvalla pakolaisella että suomalaisella yhteiskunnalla ja ihmisten asenteilla on molemmilla suuri merkitys", säesti Suokonautio.

Matikan ope opettaa matematiikan kieltä

”Aivan, mutta kun tämäkään ei oikein vielä riitä”, tokaisi hyvin tuntemani valmistavan luokan opettaja käydessämme asiasta lounaspöytäkeskustelua.

”Kyllä kotouttaminen on meidän kaikkien tehtävä! Esimerkiksi koulussa se on joka ainoa koulun aikuisen tehtävä; ei vain kielen opettajalle tai valmistavan luokan opettajalle kuuluva asia.”

Totta. Enpä ollut ajatellut itsekään asiaa noin. Otetaanpa vaikka matikan opettajaa. Hänhän on myös opettamansa aineen "kielen", matematiikan käsitteiden opettaja.

           Natasha Vasiljeva
"Jos vaikkapa 1/3 matematiikan opetukseen osallistuvista oppilaista on maahanmuuttajataustaisi, niin täytyyhän sen tarkoittaa jotakin myös matematiikan opetuksessa”, pohti tämä opettaja.

Monet näistä sanoista ovat vaikeita ihan syntyperäisille suomalaisillekin.

Oikeassa hän oli. Ellemme me ihan jokainen – muutkin kuin opettajat – kanna osaltamme vastuuta tästä asiasta, saamme melkoisella varmuudella nähdä vastakin hämmennystä, häiriöitä ja jopa todellisia levottomuuksia, joissa maahamme tulleet ovat osallisina.

Ilokseni huomasin, että tähän näyttää kyllä tähtäävän myös Työ- ja elinkeinoministeriökin kotouttamisajatuksillaan.

Toivottavasti ajatus menestyy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti