torstai 3. maaliskuuta 2016

Gradu kahdessa viikossa?

Tarina, johon sattumoisin meililootaa perkatessani törmäsin, on totta, vaikka et ehkä sitä usko.

Kerron sen siksi, että se liittyy hyvin läheisesti niihin kahteen gradu-urakointipostaukseen, jotka olen tähän blogiini aiemmin liittänyt.

Niistähän toisessa gradu syntyi "sadassa tunnissa", toinen puolestaan marinoitui "neljässä viikossa".


Tässä "kahden viikon gradussa" minä itse en ollut millään tavoin asiaa auttamassa. Ainoa sankari oli siis työn tekijä itse (ja ehkäpä myös hänen kaverinsa "Tiina", joka häntä auttoi).

Olen lyhentänyt hieman tekstiä, mutta muutoin se on kyllä melkoisen suoraa lainausta ao. entiseltä opiskelijalta saamastani kirjeestä vuonna "kivi".

Ai, miksi tämän kerron?

Siksi, että tiedän niin monen yhä edelleen taistelevan saman ongelman äärellä. Epäilyttää vahvasti: voinko iki päivänä saada omaa graduani kirjoitettua? Muut kyllä siitä selviävät, mutta minä en.

Kun luet tämän, huomaat, että voit – ihan varmasti voit!

Kas, näin se menee (HUOM. nimet on muutettu tai poistettu):


"Aloitin opiskelut syksyllä "piip". Opiskeluvuosiin mahtui, paitsi englantilaista filologiaa (se oli pääaineeni), myös filosofiaa ja kasvatustiedettä.

Ihan älytöntä, joinakin lukukausina istuin luennoilla 40 tuntia viikossa.

Jossain vaiheessa alkoi yo:lla sahailu mietityttää, varsinkin kun minulla ei ollut mitään varsinaista tavoitetta, päämäärää.

No, muutaman vuoden opiskeltuani sain kuitenkin Hukin paperit

Se loi jonkinlaisen turvallisuuden tunteen ja tuntui myös konkreettiselta välitavoitteelta... Olin siinä vaiheessa jo ”tehnyt gradua” jonkin aikaa."

Välihuomautus: tämän opiskelijan kohdalla suorastaan ratkaisevaa oli yliopistolta yllättäen tullut sanktio: ellei tutkintoa siihen-ja-siihen mennessä saada valmiiksi, ao. opiskelija joutuisi uusimaan aiempia suorituksiaan uuden tutkintojärjestelmän mukaisesti.


"Ilmeisesti koin siis kuitenkin tärkeäksi, että saan tutkinnon kasaan.

Ei kun pöytään kaikki gradusuunnitelmat, kaikki muistiinpanot (joita minulla siis jo oli)! Lopulta löytyi myös jonkinlainen punainen lanka, josta syntyi selkäranka gradulle.

Tässä vaiheessa ambitiotasoni oli tosin jo laskenut: tärkeintä ei ollutkaan voitto vaan osanotto!

Pari viikkoa virkavapaata

Olin tuolloin opettajantoimessa ja otin kaksi viikkoa virkavapaata. Ajattelin käyttää sen gradun tekoon; jossain määrin optimistista ehkä? ;)

Nukuin vanhempieni luona T:ssa ja päivät istuin ystäväni Tiinan luona tietokoneen äärellä. Kirjoitin aivan uskomattoman keskittyneesti aamusta iltaan. Muistan myös, kuinka nukuin hyvin kaikki yöt.


Aamulla luin edellisen päivän jutut ja siitä sitten jatkoin. Tiina luki myös päivittäin uusia tekstiosia ja oli kaikin tavoin kannustava.

Tieteellisyydellä ei juuri voi leuhkia, mutta kieli oli hyvää ja olin (onneksi) kiinnostunut aiheestani Representation of Female Characters in jne. (Pääaine oli englannin kieli (huom.)).

Gradu syntyi siis kahdessa viikossa!

Viimeisenä yönä Tiinan kanssa yhdessä kävimme läpi tutkielman (oikeinkirjoituksen, otsikot etc.). Muistan, kuinka Tiina oksensi, kun joskus aamuyöstä olimme valmiita.

Gradusta tippui magna cum laude approbatur.


Tämä repäisy oli uskomattoman POSITIIVINEN kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka siitä sitten seurasikin pohjaton tyhjyyden tunne. Sain myös viruksen korvahermoon (vaivaa muuten vieläkin).

En suosittele kahden viikon kuuria, mutta ilmiselvää on että gradua ei tarvitse vääntää vuosikausia."

Mitäpä tuohon sanoisi... Huikea suoritus ottaen huomioon, että arvosanakin oli tuollainen.

Siivittäköön tämä kokemus matkaasi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti