Datan herra ja neiti apumoottori

Science-lehden vuoden 2011 huhtikuun numerossa julkaistiin kahden hollantilaisen tutkijan, Diederik A. Stapelin ja Siegwart Lindenbergin artikkeli "Selviytyminen kaaoksessa: Kuinka epäjärjestys synnyttää stereotypioita ja syrjintää".

Juttu oli ajatuksia pöllyttävä. Sen pitikin olla, sillä arvonsa hyvin tunteva Science ei julkaise sivuillaan mitä tahansa nonsenselööperiä.

Kirjoituksen ydinväite oli tämä: mitä enemmän asuinympäristössä on sotkua ja epäjärjestystä, sitä enemmän sinne on pesiytynyt ihmisten syrjintää ja epäsosiaalisuutta.

           Terri Bleeker

Stapel ja Lindenberg paljastivat, kuinka asioita oli testattu sekä "kentällä" että laboratoriossa.

Tulokset olivat vastaansanomattomia: kadulle kumotut roska-pöntöt, polkupyöränraadot ja halkeilleet, rikkakasveja lykkäävät ja virtsalle haisevat jalkakäytävät lisäävät ihmisten ennakkoluuloja toisiaan kohtaan.

Ne laittavat ihmiset syrjimään toisiaan.

Sittenkin lööperiä

Puolen vuoden kuluttua aikaansa seuraava tiedeyhteisö kohahti. Science julkisti pääkirjoituksen, jossa ilmaistiin huoli Stapelin ryhmän tutkimustulosten luotettavuudesta.

Viestit olivat pidäteltyjä, mutta kaikki ymmärsivät niiden sisällön: juttu oli ollut lööperiä.

Tilanne äärimmäisen nolo. Ensinnäkin, Tilburgin yliopiston professori Diederik A. Stapel lukeutui maansa nimekkäimpiin sosiaalipsykologeihin.

           Gabby Orcutt

Toiseksi, Sciencea oli totuttu pitämään maailman tiedepiireissä yhtenä ehdottomista eturivin julkaisuista.

Kolmanneksi, vilppi osoitti, että tutkijat ovat huijattavissa, ja – näköjään – tutkijat myös itse huijaavat.

Kun asiaa pengottiin, kävi ilmi, että "datan herra" ei ollut käpälöinyt kyseistä Sciencen juttua, vaan kymmenien tieteellisten julkaisujensa pohjana käyttämiään tilastotietoja.

Tuloksia kokeista, joita ei ollut koskaan tehty

Professori Diederik A. Stapel myönsi väärinkäytökset ja pyysi niitä anteeksi. Hän kertoi häpeävänsä syvästi tekoaan.

Samalla hän myönsi epäonnistuneensa täydellisesti tutkijana luvaten itse auttaa asiaa selvittelevää komissiota väärinkäytösten etsimisessä.

           Angie Murdowney

Tarina datan herrasta osoittaa karulla tavalla sen, miten inhimillinen järjestelmä tiede on.

Meidän ei pidä erehtyä kuvittelemaan, että ”objektiivisuuteen pyrkivä” tiede olisi sittenkään vapaa sellaisista inhimillisen mielen synkistä piirteistä, kuten kunnianhimo, kateus, mustasukkaisuus, vilppi ja jopa suoranainen valhe.

"Halusin liian paljon ja liian nopeasti", totesi Stapel lausunnossaan: "Valitsin väärän polun järjestelmässä, jossa ihmiset työskentelevät usein yksin".

  

Oh, en tiennyt siitä!

Juttu datan herrasta palautui mieleeni törmättyäni ranskalaisen uutistoimisto ABC:n välittämään pyöräilyuutiseen.

Jutun mukaan 19-vuotiaan belgialaisen kilpapyöräilijä Femke Van den Driesschen käyttämän cyclocross-kilpapyörän ahtaasta runkoputkesta oli löytynyt pienen pieni apumoottori.

Moottori löytyi Belgiassa järjestetyissä pyöräilyn mestaruuskilpailussa.

           Erol Ahmed

Huomionarvoista oli, että nuori kilpasisko itse koetti klassista ”hups, pissapurkkini  vaihtui” –selitystä. Femke Van den Driessche kielsi kyynelsilmin syyllistyneensä huijaukseen.

Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että matka on huipulle vaikeaa, kisattiinpa sitten missä lajissa tahansa.

Tästähän sitä on laajemminkin urheilun saralla puhuttu. Lähes päivittäin tuntuu joku kärähtävän jonkin mömmön tai muun vilunkipelin takia.